Hei siskot ja veikot – pian lähtee VIMMA-vankkurit taas vierimään kohti uusia seikkailuja! Ja blogikin rykäisee itsensä taas liikkeelle.
Kesä meni että hujahti, oli reissua tuonne ja tänne. Ja kuumaa viikkotolkulla – liikaakin. Heinäkuussa, juuri kun ne hirmuhelteet alkoivat, keikkailin ILO-bändin kanssa Kaustisen kansanmusafestareilla. Hyvin meni esiintymiset, ja muun ajan ahmin konsertteja minkä kerkesin. Laulupuolelta täytyy mainita Ne lintuizet, folk-nelikko johon kuuluu myös fanittamani Pekko Käppi. Antoisan viikonlopun jälkeen palasin kotiin nauttimaan hiljaisuudesta. Hetkeen ei pelit soineet, olin vain ja sulattelin saamiani musiikkielämyksiä.
Elokuussa, täydenkuun aikaan, nautin Ahvenanmaalla annoksen oopperaa: Kastelholman linnan kupeessa esitettiin Mozartin Trollflöjten – tosiaan ruotsiksi. Tapahtumapaikka oli upea kuten kuvitella saattaa ja esitys kaikkineen huipputasoa. Illan pimetessä valot loivat näyttämötilaan dramaattisia ja fantastisia kuvia. Solistit, keulilla Yön kuningatar Suvi Väyrynen, Pamina Sofie Asplund ja Sarastro Petri Lindroos, hoitivat homman komeasti kotiin. Mutta potin räjäytti Philip Björkqvist Papagenona, loistava koomikko laulutaitojen lisäksi. Kaikki olivat vakuuttavia ja hyviä, mutta hän oli huikea!
Ensi viikolla alkaa Alavan salissa taas tapahtua, kun VIMMA kokoontuu aloittamaan syyskautensa. Uuden proggiksen laululista on jaettu kuorolaisille ja sitä lienee jo syynätty joka torpassa. Ai tuommoisia… Puolet tutun kuuloista, puolet uudempaa. Tiistaina ”käydään kimppuun”, taas kerran. Ehkä saadaan kuoroon uusia kasvojakin. – Kansalaisopiston ILO-ryhmään on kuulemma ollut sellainen ryysis että joku vanha konna on jäänyt jonoon, kun ei ollut ajoissa sormi napilla ilmoittautumassa. No meillä VIMMAssa ei sitä vaaraa ole, kaikki halulliset pääsee mukaan ja otetaan ilolla vastaan. Etenkin miesäänet, huhuu!!
Kesän musiikkitapauksia oli ehdottomasti myös Katri Helenan jäähyväiskonsertti Olympiastadionilla 16.8. Valitettavasti olin samaan aikaan toisaalla. Mutta ”sinivalkoinen ääni” ansaitsee kaiken kunnioituksen ja ihailun – ja rakkauden – jota yleisö on suosikilleen vuosikymmenet osoittanut. Artistin ura on ainutlaatuinen sekä kestoltaan että laadultaan. Ja se päättyi lauluun, jota me VIMMAlaisetkin lauloimme vuoden takaisessa Valkokankaalla-konsertissamme. Taustakuorossa on Katri-Helenan nuorempia kollegoja parhaasta päästä. Ja tämä kyllä liikuttaa:
Tämän kirjoitti jamatar 21.8.2025.