Kaj Chydeniuksen muiselmakirjan nimenä on hänelle tyypillinen sanaleikki Muistin juuri. Chydis käy siinä läpi laajan sävellystuotantonsa, joka sisältää valtavasti muutakin kuin niitä kaikkien tuntemia lauluja nykyrunoilijoidemme teksteihin. Mies oli työssään hirmuisen ahkera ja tuottelias. Hänen teosluettelossaan on mm. oopperoita, oratorioita, kantaatteja, elokuvamusiikkia ja, tietenkin, musiikkia teatteriin. Mutta unohtumattomien laulujen tekijänä hän jää elämään suomalaisen musiikin kaanoniin. Armoitettu melodikko hän oli ja innostava työkumppani, kuten sain itsekin yhteisjutuissamme kokea. Chydis sanoi joskus että ”kun paljon tekee, saattaa siinä jokunen helmikin syntyä”. Häneltä totisesti syntyi!!
Televisiossa on meneillään hurmaava ja hellyttävä ohjelmasarja Unohtumattomat – muistikuoron matka. Muistisairaista koottu kuoro harjoittelee lauluja konserttia varten. Johdattelijana ja kuoron ”äitihahmona” toimii Lotta-Sofia Saahko, joka tunnetaan pappansa kanssa nettiin tekemistään videoista. Muusikko Kalle Lindroth valmentaa ja johtaa kuoroa. Siinä riittää haastetta, sillä osalle kuorolaisista jokainen harjoituskerta on ensimmäinen – he eivät muista aiempia lainkaan. Joku unohtaa jo harjoituksen kuluessa laulaneensa sen aikana sooloa. Mutta vanhat tutut laulut sytyttävät, ne muistetaan. Mukana on myös muistisairaiden läheisiä, jotka saavat omin silmin todistaa miten väkevästi musiikki vaikuttaa heidän rakkaisiinsa. Sarjan lopussa on sitten itse konsertti, johon kaikki uurastus tähtäsi. Odotan jännityksellä millainen se on!
Myös vielä muistavien kuoro VIMMA uurastaa seuraavaa konserttiaan kohti. T-paitojen mallikappaleita soviteltiin ja pähkäiltiin, saataisiinko värinäytteitäkin. Nettisivuilla kun värit eivät koskaan täysin vastaa totuutta. Puherooleihin on jo ilmoittautunut porukkaa – nyt vain käsikirjoittajan täytyy kirjoittaa heille näyteltävää! Olen jo vähän aloitellut, mutta tiedän että ideat tulevat vielä muuttumaan. Senhetkinen tuntuu aina ihan ookoolta, mutta päivän parin päästä – ruksit päälle… Täytyy kokeilla mikä siima lähtee vetämään. Onneksi aikaa on. Kiireellä ei tule muuta kuin höpönlöpöä.
Missasin täpärästi Ahvenanmaan reissullani Astor Piazzollan tango-oopperan Maria de Buens Aires, kun se esitettiin Maarianhaminassa juuri lähtöpäivänämme. Mutta nyt sama teos tuli Kuopion kaupunginteatteriin, tosin eri esittäjien toimesta. Maanantaina koitti tuo odotettu ilta. ”Nyt on taidetta!” hihkaisin väliajalla yhyttämilleni ex-työkavereille. Tämä teos on mystinen ja absurdi, en yrittänytkään ymmärtää, nautin vain. Musiikki on ehtaa Piazzollaa, siis upeaa. Solistit Annika Tepponen ja Akseli Ferrand lauloivat suvereenisti espanjaksi. Ferrand on superlahjakkuus, jonka veikkaan etenevän urallaan pitkälle. Orkesterissa seurailin erityisesti bandoneonisti Henrik Sandåsia. Aina laittaessaan soittimensa sivuun hän peitti sen mustalla liinalla, ja alkaessaan taas soittaa taitteli liinan polvelleen soittimen alle. Tämä rituaali henkii kunnioitusta soitinta kohtaan. Soittajilleen bandoneon on selvästi enemmän kuin pelkkä soitin. Taitajan käsissä se elää ja ja hengittää ja kertoo tunteikkaita tarinoita.
Näin uljaan ylöspanon Maria de Buenos Aires sai Grand Théatre de Genèvessä vuonna 2023. Tässä teemalaulu Yo soy Maria – Minä olen Maria, esittäjänä Raquel Camarinha:
Tämän kirjoitti jamatar 24.9.2025.