Viikko sitten perjantaina Kuopion kaupunginorkesteri piti uudenlaisen konsertin, johon yhdistyi etnomusiikkia eri maista. Menin Musapirtille suurin odotuksin. Yllättäen pisimmän korren veti minua vähiten innostava musiikinlaji eli espanjalainen zarzuela-operetti. Laulajatar veti osuutensa operettidiivan roolissaan upeasti, korkealta ja kovaa. Argentiinalainen tangolaulaja sen sijaan hämmensi ilmestymällä lavalle revityissä farkuissa ja liian pienessä puvuntakissa. Tuli myös selväksi, että sinfoniabändi ei sovellu säestämään hienovireistä Argentiinan tangoa. Bändi jyräsi laulajan, vaikka tämä lauloi mikrofoniin. Lisäksi solisti ”viihdytti” yleisöä turhanaikaisilla kevennyksillä. En tykännyt!

Portugalilainen fado soi kauniisti, kunnes solisti (suomalainen fadista) loihe laulamaan karjalankielellä. Mitä tekemistä karjalaisella kehtolaululla on fadon kanssa? Todella epäonnistunut ”fuusio”. – No, vielä oli jäljellä senegalilainen rumpali, jonka rytmi-ilotulitusta odotin vesi kielellä. Mutta mies enimmäkseen lauloi ja rummutti vain hetken. Värikäs asu ei minua lohduttanut, kun lupailtu herkkupala jäi saamatta. Loppupäätelmä: Kaupunginorkesterin etnokonsertti oli mainio idea, mutta toteutus jäi puolitiehen. Tehkää paremmin ensi kerralla!

Tiistaina VIMMA piti lyhennetyn treenin, että ehdimme Kaupungintalolle kuuntelemaan meidän Jaanaakin opettanutta Reijo Pajamoa. Luennon teemana olivat suomalaiset koululaulut ja niiden historia. Reilusti yli 80-vuotiaalla professorilla onkin aiheeseen perspektiiviä. Hän kertoili valistus- ja kasvatusmotiiveista, jotka lauluopetukseen alkujaan liittyivät. Lauluilla vahvistettiin lasten isänmaallisia ja uskonnollisia tunteita ja kotiseuturakkautta. Monet vanhoista tutuista koululauluista ovat opettajien runoilemia ja säveltämiä. Niitä lauloi sukupolvi toisensa jälkeen – ja muutaman kajautimme nyt mekin yhteislauluna luennon lomassa.

Sattumoisin kuulin juuri radiosta tuota samaan aihetta sivuavan ohjelman. Siinä harmiteltiin kouluikäisten laulutaidon romahtamista. Lapsi- ja nuorisokuoroihin on yhä vaikeampi saada perustaidot omaavia laulajia. Selvä syy tähän on siinä, että kouluissa ei enää ole ”laulutunteja”. Niiden tilalla on musiikkitunnit, joilla ei lauleta vaan lähinnä kuunnellaan musiikkia äänitteiltä ja soitetaan instrumentteja. Varsinaista lauluopetusta voi saada vain erityisillä musiikkiluokilla. Oma kommentti: Tämähän on aivan kamalaa!! Jos lapsi ei opi koskaan laulamaan, käyttämään ääntään laulamisessa vaadittavalla tavalla, hän jää paljosta paitsi. Näin syntyy aikuisia tuppisuita, jotka eivät uskalla avata suutaan laulaakseen muualla kuin suihkussa (jos sielläkään).

Minusta mentiin metsään siinä vaiheessa, kun koulun musiikkiopetusta alettiin suunnitella oppilaiden mieltymysten ehdoilla. Ajatus oli, että heitetään vanhat tylsät laulut hiiteen ja otetaan tilalle poppia ja räppiä, niin lapset viihtyy. Luokan rokkibändi on ihan kiva, mutta ei se riitä musiikkikasvatukseksi. Laulutaidon rapistuminen näkyy ja kuuluu jo nykypoppareiden esityksissä: Biisissä itsessään saattaa olla ideaa, mutta laulaja ei käytä ääntään (koska ei osaa) täysillä. Nämä Pehmoainot, Lyytit sun muut hönkivät mikrofoniin puoliääneen, melkein puhuen. En tykkää!

Samaisessa radio-ohjelmassa kerrottiin joidenkin opettajien innovoimasta Lasten Lied-opetuksesta. Lapset laulavat popin sijaan melodisia lauluja, joissa oppii säveltarkkuutta, äänen voiman säätelyä ja niinkin hienoa asiaa kuin tulkintaa. Loistoidea! Kouluissa pitäisi tosiaan tehdä korjausliike lauluopetuksen elvyttämiseksi. Laulutaito on ihmiselle perusoikeus!

Tulipahan saarnatuksi… Mutta minua tämä aihe tosiaan liikuttaa. Olen aina sureksinut niiden puolesta, jotka sanovat etteivät osaa laulaa. Jokainen voi oppia – kunhan saa mahdollisuuden. Perinteisiä koulun laulutunteja piinaavine laulukokeineen en toivo takaisin, vaan niiden sijaan rohkaisevaa ”kaikki laulaa” -meininkiä – sellaista kuin meillä on VIMMA-kuorossa.

Päätän jeremiadini valtavan kauniiseen lauluun: Sanat Pentti Saarikoski, sävelet Eero Ojanen, esittää Pekka Milonoff ja KOM-teatteri. Tämä on peräisin heidän Saarikoski-ohjelmastaan vuodelta 1988.

Tämän kirjoitti jamatar 3.10.2025.