Marraskuu alkaa olla lopuillaan – miten koko syksy on mennä hujahtanut? No VIMMAN harkoissa tietenkin! Konserttiohjelmaa jyystetään kuin suossa kahlaten. Hidasta ja työlästä se on, mutta eteenpäin mennään. Puherooleihinkin löytyi esittäjät. Draamakohtauksia aletaan harjoitella tammikuussa laulujen lomassa. Eli ihan kohta!
Uudet paidat saatiin tiistaina. Niitä on mukavasti montaa väriä, kuoro tulee olemaan ilo silmälle – ja toivottavasti myös korvalle. Sitä kohti ponnistellaan nuotti nuotilta, säe säkeeltä. Molempia on näissä Härkönen–Kähärä-lauluissa paljon! Ja ne vaativat vahvaa ilmaisua, teatterityylisiä kun ovat. Mutta tässä vaiheessa pääpaino on vielä biisien teknisessä oppimisessa. Selaan treeneissä nuotteja vimmatusti etsien mistä jatkuu mihinkin ja miten päästään loppuun. Kun ei nämä noudata sitä tuttua ja turvallista säkeistö-kertsi-väliosa -kaavaa. Vaan ei auta ei auta itku markkinoilla. Joka leikkiin rupee, saa leikin kestää…
Lauluohjelman oppimiseni on aaltoliikettä. Hetkittäin tuntuu että kyllä tämä tästä, sitten taas tulee takaisku kun ei muistakaan sitä minkä jo luuli osaavansa. Ja, myönnän, aina ei huvita kuunnella stemmoja kotona. Kun siinä on työn vivahde – vaikka omasta halustanihan minä tätä teen! Ihminen (siis minä) on kumma kapistus: laistaa laiskuuttaan sellaisestakin, mistä tykkää!
Kummasta tuli mieleen ensi lauantain (22.11.) ”Kummalliset jouluyhteislaulut” Kumma-museolla. Se ei ole VIMMAN hommia, sen sijaan Laulukoulu Maestralla ja Jaanalla on sormensa pelissä. Voi että tekisi mieli mennä paikan päälle ottamaan selvää mitä ne sellaiset laulut on! Mutta meitsi on samaan aikaan toisaalla. On muuta tärkeää – yksi perhejuttu ja mummihommia.
Radiossa on muutama musaohjelma, joita kuuntelen säännöllisesti. Ne ovat informatiivisia ja musiikkianniltaan herkkua. Muistojen bulevardi ilman muuta. Kissan kehto ja Keinuva talo aina kun vain olen hollilla. Mutta paras kaikista on Pekka Laineen Ihmemaa! Sieltä saan koko ajan vinkkejä itselleni uusista jännittävistä musiikintekijöistä. Monipuolinen toimittaja Laine soittaa populaarimusiikkia laajalla skaalalla ja avaa uusia näkökulmia tuttuihinkin kipaleisiin. Viimeisin löytöni Laineen laarista on espanjalainen avantgarde-poplaulaja Rosalia. Hän on häkellyttävän, raivoisan hyvä! Jos ”raivoisa”-attribuutti ihmetyttää tässä yhteydessä, pankaas kuunnellen oheinen pläjäys. Daami vetää Los Angelesin maisemissa flamemcoa täydellisellä intonaatiolla – ja tuo ääni!! Tätä ennen en ollut hänestä ikinä kuullutkaan. Mutta nyt olen laittanut seurantaan. Mitäpä tykkäätte:
Tämän kirjoitti jamatar 19.11.2025.