Tässä sitä taas ollaan: VIMMAN syksy on paketissa! Viimeiset harkat oli hurjat, kun käytiin kamikaze-tyyliin läpi neljä uutta laulua stemmoineen ja lisäksi aiempia minkä ehdittiin. Täytyy sanoa että siinä vauhdissa en paljon päässyt alttostemmoihin kiinni, mutta nyt on peli niidenkin osalta avattu. Laskujeni mukaan keväälle jäi vain yksi täysin iskemätön biisi, onneksi sitä ”hittiosastoa”. Kähärät on kaikki nyt enemmän tai vähemmän hoidossa. Oma opettelu on joulutauon aikana tietenkin itse kunkin kuorolaisen vastuulla.
Kansanmusapoppoo ILO vieraili viime lauantaina Steiner-koulun myyjäisissä. Vedimme 45 minuutin setin kansanlauluja eri maista. Yhtään joululaulua ei laulettu, mutta meidän juontaja keksi linkittää laulut joulupukin matkareittiin maasta toiseen. Nerokasta! ILOssa muuten on muitakin VIMMAlaisia kuin minä – kertokoot itse jos tahtovat. Ryhmä on paisunut noin 30:een – kaikki tosin eivät koskaan ole paikalla yhtä aikaa. Soittajia about saman verran kuin meitä laulajia. Ja ne soittajat on hyviä! Monet kokeneita konkareita ja hallitsevat pelimannityylin. Harmoonilla tämmääjäkin on! Keikoilla tietty ei harmoonia ole, mutta läskibasisti roudaa urheasti soittimensa aina sinne minne mennään.
ILOssa on aivan eri meininki kuin kuorossa. Stemmoja voi improta (jos osaa) ja muutenkin meininki on rennompaa. Niin pitää ollakin, onhan kansanmusiikin esittäminen eri juttu kuin kurinalaisen kuoron konsertit. Minulla nämä täydentävät toisiaan. ILOssa nautin soittajien kanssa musisoinnista, VIMMAssa musiikillisten haasteiden voittamisesta ja siitä upeasta tunteesta kun kuoro soi – ja olen itse osana sitä sointia.
En ole enää aikoihin Nelosen Vain elämää -ohjelmaa seurannut, mutta uteliaisuuttani katselin Ruudusta Pelle Miljoona -jakson. Pelle on hyvä tyyppi, ja minua kiinnosti miten nuorempi polvi hänen biisejään tulkitsee. Kunnioittavasti ja hyvällä maulla he sen tekivät. Mutta nuorissa ei ole (vielä?) sitä karismaa, joka tekee esiintyjästä erityisen. He ovat liian siloisia, köykäisiä ja (etenkin naiset) harkitusti meikattuja. ”Ihan kiva”, sanoisin tästä jaksosta.
Samaan syssyyn katsoin toisenkin musiikkiohjelman, dokkarin siitä kuinka Haloo Helsinki! valmisti uutta albumiaan Voiko enkelitkin eksyä. Oikein hyvä ohjelma, tyypit kertoivat laulujen syntyprosessista ja äänityksistä, sain tavallaan kulkea heidän kanssaan matkan ideoista valmiiksi tuotteeksi. Kiinnostavaa! Ja tuote, se albumi, tietenkin kiinnostaa minua bändin vanhana fanina. Tämä pumppu ei ole kadottanut tuoreuttaan eikä luovuuttaan. Tykkään!
Ja tähän sitten jotain Haloo Helsingiltä! tai joulusta… No ei. Marraskuu meni jo, mutta tämä harvinainen Pepe & Paradise helmi ansaitsee tulla nostetuksi esiin ajankohdasta riippumatta. En ollut tätä ikinä (!) kuullut, ennen kuin kukas muu kuin Pekka Laine soitti sen taannoin ohjelmassaan. Hieno ja sielukas veto Lasse Mårtensonin ikivihreästä:
Tämän kirjoitti jamatar 4.12.2025. Leppoisaa joulun odotusta kaikille!