Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille jamatar-blogin seuraajille! Tässä sitä taas ollaan uutta kautta aloittamassa. Ensi töikseni täytyy todeta, että missasin vuodenvaihteen suuren kuorotapahtuman täällä Kuopion seudulla. Joulunaluskiireissä en ehtinyt katsomaan kansalaisopiston Sokka irti -kuoron Myrskyluodon Maija -konserttia Maaningalla – ja loppujen esitysten aikaan olinkin jo pipi. Jättimenestyksen saaneesta tapahtumasta tuli Ylen uutistenkin hehkuttama iso juttu. Kuoro siis esitti oman konserttiversionsa 1990-luvulla tehdystä musikaalista. Olen toki tiennyt, että VIMMAN lisäksi Sawo Ensemble esiintyy teatterimaustein – mutta että tämäkin… Nyt ei auta kuin hyväksyä faktat: Ohi meni ja katse tulevaan.

VIMMAN kevätkausi starttasi Loppiaisena. Ensi kertaa koko VIMMA-historiani aikana osallistuin harjoituksiin etänä. Tauti piti minut tiukasti sisätiloissa ja zoomin ääressä. Ja täytyy sanoa, että tämä otti enemmän voimille kuin mukanaolo livenä! Yksin laitteen ääressä istuessa puuttui se joukon yhteinen energia, jonka aistii harjoituksissa vahvasti. Ensi viikolla uskon ja toivon olevani taas paikalla. Nyt täytyy vain olla jouten. Mutta voi, miten tylsää se onkaan! Saisi laiskotella oikein ”lääkärin määräyksestä”, mutta sepä ei maistukaan. No, makoilen, kuuntelen stemmoja ja opettelen laulutekstejä. Ovat aika peijakkaan pitkiä nuo Härköset! Runoilija on toden totta runoillut…

Yle 1 lähetti remontoidun Finlandia-talon avajaiskonsertin tuoreeltaan eilen. En sitä vielä katsonut, mutta kohta varmasti. Arja Saijonmaa esittää Theodorakisin lauluja – varmaankin myös tämän, jonka aion tähän linkata. Sisällöltään se ei ole keveimmästä päästä, sen sijaan se on äärimmäisen kaunis valituslaulu, joka kertoo asiansa vakaasti ja syvältä koskettaen. Ja tällaiselle laululle juuri Saijonmaa on mitä parhain tulkki. Kuunnellaan siis tarina, joka on tosi:

Tämän kirjoitti jamatar 8.1.2026.