Tällä kertaa otsikko ei viittaa käskyyn laskea aseet sodassa, vaan antautumiseen sille mitä esität, kun esiinnyt. Jos esimerkiksi laulat kuorossa ja ohjelma koostuu lauluista, joiden tunnelma ja tyyli vaihtelee. Jokaisen laulun kohdalla täytyy punnita mistä se faktisesti kertoo ja mikä sen tunneviritys on. Itsestään selvää? Tietenkin! Ja silti Maestra Jaanan täytyy yhtenään muistuttaa meitä VIMMA-kuorolaisia siitä, ettemme vain laula läpi vaan ”ajatuksen kanssa”. Sievästi laulaminen ei riitä, kun laulun sisältö edellyttää muuta.

Harjoiteltiin laulua Oo siellä jossain mun. Mistä siinä on kyse? Nainen puhuu puhelimessa miehelleen, joka soittaa jostain kaukaa. Yhteyskin pätkii, puhelu jää lyhyeksi. Mutta viesti on selvä: Kova ikävä ja kaipuun nostama pelko ”odotanko turhaan…” Tätä ei voi saada esiin ilman tunteen paloa, jonka täytyy kuulua äänessä ja fraseerauksessa. Säkeistöissä nainen vielä juttelee kevyenlaisesti – mutta kertsi! Siihen kiihkeyttä!!

Sitten Joka päivä ja jokaikinen yö. Herkänherkkä laulu. Ei helppo ilmaisun kannalta. Kuten Jaana sanoo, sitä ei saa prässätä eikä ylitulkita. Yksinkertaisuus on valttia, jonkinlainen lapsenomainen vilpittömyys. Tämä on aidosti kaunista mutta ei hitustakaan imelää. Tasapainon löytäminen, ettei mene kaunomaalailuksi eikä toisaalta värittömäksi, pistää meidät vielä lujille.

Olen katsellut viikoittain zoom-tallenteita meidän treeneistä ja laulanut mukana. Näytöllä näkyvien kuorokaverien kanssa laulaminen motivoi kummasti! Ihan eri juttu kuin laulaa itsekseen tai stemmaäänityksen kanssa. Zoom toistaa myös Jaanan kommentit ja ohjeet, jotka näin uudelleen kuultuina painuvat paremmin mieleen. Ja kun laulaa köörin kera läpi koko session, tulevat kyseiset biisit kerratuiksi melkein kuin leikiten. Siis koska porukan kanssa on niin hauskaa! Tämä yllätti – joukkovoima tulee läpi läppärin ruudultakin!

Käväisin Savonlinnassa heittämässä keikan ILO-bändin kanssa Samuelin Poloneesi -festareilla. Mukava sivuaskel VIMMA-ohjelman parissa puurtamisesta. Kansanmusiikissa, kuten sanottu, on relampi meininki. Lavalla voidaan vaihtaa biisejä lennossa, koska osataanhan me kaikki mitä meidän nuottikansiossa on… Tällekin asialle olen joutunut antautumaan ja löysäämään pipoa totisemman alkuasenteen jälkeen. Ryhmän vetäjä Petra antaa suuntaviivat, ja meidän jokaisen vastuulla on opetella biisit siltä pohjalta. Tämän kun ymmärsin, pipo löystyi!

Ja nyt… Vielä kerran (ainakin vähään aikaan) Elvis! Kuunnelkaas miten kajahtaa – ja mikä hieno balanssi hunajan ja hurmauksen annostelussa:

Tämän kirjoitti jamatar 15. maaliskuuta 2026.