Käyttäjän Marita Jama lähettämä 15. toukokuu 2009 kello 11:30

Kuulun kalenteri-ihmisiin, eli aikataulutan menemiseni ja tekemiseni tarkkaan (paitsi kesälomalla!). Ilman organisointia ei minunlaisellani mietteisiin unohtuilijalla mistään tulisikaan mitään. Ja nyt on siis keskiviikkoihini klo 17.30 – 18.20 iskostunut tämä laulukoulu. Vajaa tunti Steiner-koululla kerran viikossa työpäivän jatkoksi on todella laatuaikaa.

Tällä neljännellä kerralla minulta alkoi liietä huomiota jo vähän muuhunkin kuin itse harjoituksiin. Tila on meidän kokoiselle porukalle himpun liian ahdas. Etenkin alkulämmittelyissä ollaan kuin sillit suolassa, paitsi että silli ei edes yritä venytellä ja taivutella itseään tönien toisia koko ajan. Harjoitteitakin tehdessä kaipaisi ilmaa ympärilleen. Toisaalta kylki kyljessähän kuorossakin lauletaan… että sikäli ei ole moitteen sijaa.

Laulaminen kotioloissa on jännä juttu. Äidilläni oli todella hyvä ääni ja hän lauloi aina kotiaskareita tehdessään. Sillä tavalla opin lapsena ulkoa monet ihanat laulut: ”Ja prinssi hän neitoa lempi”, ”Sinä kullanmurunen”, ”Pieni tyttö sinisimä”… Omien tytärteni ollessa pieniä laulelin näitä samoja lauluja hellan ja tiskipöydän ääressä. He kuuntelivat aikansa, kunnes sävelet vaihtuivat kasettimankasta raikuviin 90-luvun alun poppibiiseihin. Ja nyt äidille sanottiin että ”et viittis olla laulamatta”. Ne viisut kun olivat heistä ihan tylsiä. Nyt tytöt ovat maailmalla ja kissat eivät protestoi vaikka joikuisin Rossinin Kissaduettoa iltakaudet. Mutta eipä ole tullut tehdyksi harjoitteen harjoitetta kotona omaehtoisesti. Se vaatii itsekuria ja ryhtymistä, kuten joogaharjoitus, jonka sentään teen säännöllisen epäsäännöllisesti.

Mainiota että jatkoa on luvassa syksyllä. Toivon hartaasti että se keskiviikon aika voisi olla klo 17.00 – 18.30, muuten en kerkiä mukaan, sillä myöhemmin illalla minulla on vielä muuta ohjelmaa.