Heti aluksi täytyy korjata väärä tieto viime postauksestani: Heikki Harman pisti pihalle Radio Suomi, ei mikään kaupallinen kanava. Sitten hänet ja Pop eilen ja toissapäivänä-ohjelman korjasi hoteisiinsa kaupallinen Radio Nova. Siis juuri päin vastoin kuin väitin! Kaiken huipuksi kehumani Pekka Laineen Ihmemaa on nyt Harman entisellä ohjelmapaikalla ja Harma itse, kuin kiusalla, samaan aikaan Novalla. Huhhuh…

Sitten viikon musiikkielämyksiin: Jorma Panulan kapuoppilaat esiintyivät Musapirtillä Kuopion kaupunginorkesterin kanssa. Erityisesti on mainittava monilahjakkuus Tarmo Peltokoski, joka ensin johti oman sävellyksensä ja soitti konsertin lopuksi Rahmaninovin pianokonserton n:o 2. 16-vuotias kundi hellyttävine kissanrusetteineen teki todella vaikutuksen – pankaapa nimi mieleen. Ja juuri tämä Rahmaninovin konsertto on oman nuoruuteni herkintä soundtrackia, jota kuunneltiin levyltä kynttilän valossa tunteet kuohuen pakahtumaisillaan. Oi ihana kaukainen nuoruus…

Toisen elämyksen tarjosi elokuva Florence Kuvakukossa. Meryl Streep esitti Florence Foster Jenkinsiä, jonka karmaisevana intohimona oli laulaa vaikkei todellakaan osannut. Mainitsin hänet jo blogissani 13.4.11. Tämä rikas nainen on siis todella elänyt ja konsertoinut omalla kustannuksellaan New Yorkin Carnegie Hallissa. Meryl Streep tekee häikäisevän roolin ja onnistuu jopa herättämään säälin lisäksi myötätuntoa vilpittömästi musiikkia rakastavaa Florencea kohtaan. Ennen nauroin Florencen hirveille YouTube-aarioille sydämettömästi – en enää. Naisen tragedia oli että hän itse uskoi olevansa lahjakas eikä tajunnut hännystelijöiden ja yleisön pilkkaa. Hän sai rahalla kaiken paitsi ei tärkeintä: kykyä laulaa kuin enkeli.

Taannoinen Idols-voittaja Hanna Pakarinen on julkaissut CD:n Carolan aikanaan levyttämiä lauluja. Kuuntelin ne tänään Iltiksen  nettisivuilta ja nyökyttelin hyväksyvästi. Pakarinen ei yritä olla Carola vaan pärjää omillaan. Hänen aikuinen äänensä poikkeaa myönteisesti nykyisin vallalla olevasta ”lapsinainen”-soundista. Sovitukset ovat rytmisesti vähän yksipuisia, mutta kitara on kiva.

VIMMAN treeneissä päästiin käymään koko Unikuva-pruju läpi väliteksteineen kaikkineen. Hyvin toimii! Kunhan muistetaan selkeä ja tarpeeksi hidas ääntämys, sillä tarkoitus on että reploista saa myös selvän. Miesten Tonerna/Sävelet kuultiin nyt ensi kerran, mutta eivät rontit laulaneet ruotsiksi. Kauniisti soinnahti kyllä suomeksikin. Nyt pitää vain määrätietoisesti hioa jokaista laulua ja kokonaisuuden sujuvuutta. Oman jännityksellä odotetun lisänsä tulevat tuomaan myös Jaanan syntsa-välikkeet, ”uniavaruuden äänet”. Ehkä syntikka on mukana jo ensi viikolla.

Tämän kirjoitti jamatar 9.9.2016