Viime vuosi toi riesaksemme korona-ilkimyksen ”kujeilemaan” kanssamme tylysti. Nyt toivomme kaikki, että virus tänä vuonna ottaisi hatkat ja saisimme taas hengittää vapaasti – ja laulaa. Koronarajoitusten takia VIMMA-kuorokin aloitti keväänsä poikkeavasti sunnuntaipäivänä stemmiksillä. Ensin altot, sitten sopraanot ja viimeiseksi miehet, tunti kutakin. Jotkut osallistuivat etänä.

Saimme neljät uudet – vanhemmille kuorolaisille osin tutut – nuotit liittyen Luonto-teemaan. Niiden parissa koko tunti kuluikin, ei päästy kertaamaan aiempia. No, nehän ovat Dropboxissa itse kunkin kerrattavissa. Minäkin palauttelin niitä kotona mieleen ennen stemmikseen lähtöä. Kinkkisimpiä olivat ne rytmiset dumittelut melodian alla. Minulle ne ovat vähän kuin bassokulkuja, mitä ne tietenkään eivät oikeasti ole. Ihmisäänillä tehty rytmikuvio kumminkin!

Miten jatkunevat harjoituksemme muuten? Se riippuu mahdollisista lisärajoituksista. Pannaanko kuoro puoliksi vuoroviikoin, toiset livenä, toiset etänä? Hankalaa jakaa porukka niin että homma toimisi. Eihän se semmoinen oikeaa kuorolaulua ole… Valtava ero siihen, missä tunnelmissa treenattiin juhlakabareeta vuosi sitten tähän aikaan. Oltiin täynnä intoa ja tahtoa päästä näyttämään mihin ollaan kymmenessä vuodessa kypsytty. Ja nyt: Ei tietoa tulevasta, ilo ja into maan raossa. Mutta sisulla mennään tästä yli, eikö?

Viime viikolla tuli suru-uutinen muusikko-laulaja-lauluntekijä Pave Maijasen menehtymisestä ALS-sairauteen. Kuunteluvinkkinä tarjoan nyt tämän loistavan multitalentin hienon, omaperäisen version tunnetusta klassikkobiisistä: https://youtu.be/WEZrBBndf2E  Kitarassa Dave Lindholm.

Tämän kirjoitti jamatar 19.1.2021.