Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 22. marraskuu 2010 kello 11:23
Olen näköjään tulossa vanhaksi, kun konsertista toipuminen vie näin kauan! On ollut kiva lukea teidän kommenttejanne viime viikosta, mutta itse en ole jaksanut alkaa kirjoittamaan ennen kuin olin nukkunut muutaman yön kunnolla (ja parit päikkärit päälle).
Ensinnäkin lämmin kiitos teille kaikille mallikkaasta laulamisesta torstai-iltana! Eipä olisi kyllä millään arvannut, että suurimmalle osalle tilanne oli uusi. Marssitte lavalle kuin vanhat tekijät ja lauloitte niin hyvin kuin osaatte ja vielä vähän paremmin. Enempää ei voi pyytää ja täytyy sanoa, että olen todella ylpeä teistä jokaisesta!
Kiitos myös kauniista kukista, jotka muistuttavat vieläkin hienosta illasta!
Itse elin konsertin uudelleen vielä aamuyön hiljaisina tunteina, minkä päälle hoidin vielä yskiviä lapsia toiset pari tuntia. Oli aika raikas olo kellon soidessa aamulla, kun piti lähteä päiväkotiin lapsia laulattamaan… Koko perjantai menikin euforiassa töitä tehden. Viikonloppuna oli pakko ottaa takaisin ja nukkua aina kun pystyin.
Sain teiltä ja yleisöltä monia kommentteja ja kehitysehdotuksia. Olen laittanut ne kaikki eteenpäin tiedoksi orkesterille. Kaiken kaikkiaan yleisö tuntui olevan todella tyytyväinen konserttiin, kuten Savon Sanomien kriitikkokin. Ja miksipä eivät olisi, sillä olihan konsertti todella hienoa kuultavaa monin tavoin: Jorma Hynninen oli upeassa laulukunnossa, orkesteri soitti intensiivisesti ja taidokkaasti ja laulu raikui. Tunnelma oli välitön, kiitos Atson oivien juontojen. Minua harmittaa ainoastaan se, etten päässyt kuuntelemaan lauluanne salin puolelta missään vaiheessa. Olisi pitänyt hoksata käydä kuunteluhommissa tiistain harjoituksessa.
Ystäväni Elina Tampereelta oli salin puolella kuuntelemassa ja hän sanoi liikuttuneensa totaalisesti Orjien kuoron alkaessa soimaan vapaasti ja pehmeästi. Elina oli kanssani luomassa koko avoin laulukoulu -ideaa alun perin ja hänen ansiostaan lähes 300 pirkanmaalaista on käynyt avoimen laulukoulun kuluneiden neljän vuoden aikana. Teidän laulunne todisti sen, mitä olemme uumoilleet kaikki nämä vuodet: kyllä suomalaiset osaavat laulaa, kun heitä ohjataan ja annetaan mahdollisuus kehittyä!
Olen jo aiemminkin kirjoittanut blogeissani, että on mielenkiintoista seurata, miten laulutietämyksen ja -osaamisen lisääntyessä kuuntelukorvakin kehittyy. Loistava esimerkki siitä on kysymys siitä, että laulaahan Jorma Hynninen ihan oikeasti ilman äänentoistoa. Kyllä ihmisestä voi lähteä käsittämättömän kova ja silti upea ääni! Tuollaiseen ei kiinnitä huomiota, jos ei pääse vierestä seuraamaan laulautaiteilijan työtä.
Introssa meitä oli todella iloinen porukka koossa. Poislähdön koittaessa olimme juuri päässeet pöydässämme mielenkiintoiseen keskusteluun siitä, keitä me olemme. Lauluharrastus on siitä kivaa, että siellä ei ole pankinjohtajia, lääkäreitä, siivoojia tai yrittäjiä, vaan siellä on sopraanoja, alttoja, tenoreita ja bassoja. Normaalit arkiroolit joutavat nurkkaan laulun ajaksi, mikä on usein varsin vapauttavaa.
Meistä kaikista koostuu varsin mielenkiintoinen porukka kaikenkaikkiaan. Tiesitkö, että jos tarvitset vaikkapa itämaista akupunktiohoitoa tai teettää vanhoista koruista uusia, niin osaajia löytyy läheltä. Meistä löytyy myös opettajaa, hoitoalalla työskenteleviä, kaupungin hommissa olevia… Yksi on käynyt Irwinin kitaratunneilla ja toinen opettanut yhtä nimeltä mainitsematonta kuoronjohtajaa ja laulunopettajaa :-).
Ehkä Jorman idea täytyy ottaa käyttöön ja lähdetään porukalla Metsäkartanoon ”leirille” ja tutustumaan enemmän toisiimme.
Mitäs seuraavaksi? Joulukortit tulevat jossain välissä tällä viikolla ja laitan ne jakoon välittömästi. Kun kortit ovat saapuneet, laitan tiedon ilmoituksiin siitä. Joululaulajaisten paikkaa vielä mietin. Koulun sali on, mutta jos ei päästä istumaan… Saadaanko siellä edes glögiä keitetyksi?
Italian laululeirikin kuullostaa kivalta vaihtoehdolta…