Käyttäjän Marita Jama lähettämä 18. huhtikuu 2012 kello 17:00

Si so, sanoo ruotsalainen kun oikein hämmästyy. Niin sanoin minäkin tiistaina nuottikoulussa, kun kuulin että salaperäinen si onkin ylennetty so molliasteikolla. Ihmeellistä… Duuriasteikonhan me laulaa luikautamme tosta vaan, mutta molli on toinen juttu. Kun siinä on niitä pieniä sekunti-intervalleja…

Maanantaina kokeiltiin laulutilana Valion lounasbaaria Suokadulla. Ahdasta oli. Mieluummin ehkä sittenkin sulloudumme tuttuun luokkahuoneeseen Steiner-koululla. Maanantain salivuoro nimittäin menetetään syksyllä takaisin tangoharrastajille.

Maanantain laululista vei minut taas kerran nuoruuteni Stadiin. Katupoikien laulussa mainitaan ”Sörkan laitakadut”, joilla minäkin olen budjannut Kurvin kulmilla. Kuulun muuten siihen vanhakantaiseen slangipuolueeseen joka sanoo Sörkka, ei Sörkkä. Rööperiin -laulu taas nostatti mieleen ystävien kämpän Punavuorenkadulla. Olen myös asunut Linjoilla, en tosin lauluun ikuistetulla Kolmannella vaan vieressä Neljännellä, Kallion kirkon kupeessa.

Kuorossa hierottiin Suomen laulua oikein urakalla. Syksyllä on sitten helpompi jatkaa kun pohjatyöt on tehty. Sopraanot laulavat tässä huippukorkealta. Helakasti kajahtaa jo nyt, saati sitten kun saavat torvensa aivan kirkkaiksi. Miehillä tuntuu usein olevan vaativimmat stemmat, jotka poikkeavat muista myös rytmitykseltään. Ei käy kateeksi…

Taas kerran lauloimme hetken hajallaan eri puolilla salia. Se tuntuu hyvältä, sillä silloin kuulen oman ääneni. Tiiviinä ryhmänä laulaessa käy joskus niin, että joku lähistöllä paahtaa niin innolla että on ”pakko” tuutata itsekin, vaikka omat äänivarat ei riitä. Ja siinä sitä taas ollaan: kurkku käppyrällä ja ääni ruvella. Jossain vaiheessa Jaana varmasti alkaa myös trimmata meidän eri vahvuisia ääniämme yhtenäisesti soivaksi instrumentiksi. Mutta vielä emme taida olla kypsiä siihen.

Nyt vartoilen vesi kielellä Jaanan lupaamaa postausta Laulupedagogien kongressista. Toistaiseksi olemme saaneet sieltä vasta pikku vilautuksia. Uusia harjoitteitakin lienee luvassa. Sekin tässä Maestra-hommassa on niin kivaa, että aina on jotain uutta kihinää vireillä. Aina jotain mitä odottaa.