Käyttäjän Marita Jama lähettämä 27. syyskuu 2012 kello 18:30

Helsingin Viiskulmassa on legendaarinen levykauppa Digelius, jazz- ja etnodiggarien olohuone. Aina Stadissa käydessäni koetan ehtiä penkomaan tämän mainion mestan hyllyjä. Nytkin kipaisin paikalle lähes suoraan bussilta, noukin kasan plattoja ja istuin tutulle kuuntelujakkaralle selaamaan niiden sisältöä. Siinä unohtui ajantaju kokonaan, ja puoli tuntia liikkeen virallisen sulkemisajan jälkeen (todella – tämä jos mikä on asiakaspalvelua!) poistuin kassissani viisi uutta CD:tä, joiden hankkiminen Kuopiosta olisi vaikeaa: Cesaria Evoraa, fadoa ja laulumusiikkia eri arabimaista. Digeliuksen isäntä Emu on symppis ja hänen musiikillinen sivistyksensä on ihailtavan laaja. Tervemenoa tutustumaan puotiin, jos pääkaupunkiin osutte ja  kyseisten genrejen musiikki kiinnostaa!

Tällä kertaa en löytöretkelläni metsästänyt flamencoa, mutta tuli tässä mieleeni että mahtavatko flamencolaulajat beltata? Heidän äänenmuodostuksensahan on raakaa, voimakasta ja käheää samaan tyyliin kuin belttaajilla. Aika mahdoton jäljitellä jos ei osaa tekniikkaa. Ja sitten vielä tunne, se tärkein, joka tekee flamencosta flamencoa.

Jaana toi laulutaitotunnille pahvikurkun, jonka avulla saimme tutkailla ääni-instrumentin toimintaa. Siitä vain taittamaan rengasrustoa tai kurkunkannen yläosaa toivotun äänenvärin aikaansaamiseksi… Helpommin sanottu kuin tehty. Täytyy mielikuvitella kyseiset lihakset ja sitten koettaa käskyttää niitä. Nyt kuitenkin on jo vähän hajua siitä mitä kurkussa tapahtuu, kun esim. ääni hirttää kiinni korkealle laulaessa. Joskus ohikiitävänä hetkenä onnistun vahingossa, mutta tietoisesti ei tämä minulta vielä suju. Pitää vain treenata niitä kurkun lihaksia, että saisi ne tottelemaan.

Laulutaidossa laulettiin muun muassa vuoden 1970 Ranskan euroviisua Marie-Blanche. Oikein tyylikäs vanhan hyvän ajan chanson, kaunis kuin mikä. Samalta vuosikymmeneltä on myös Pekka Strengin Perhonen, josta Jaana aprikoi onko se oikeasti lastenlaulu. No jaa, minä olen aina kuunnellut sitä puhdasmielisesti vain kukista ja perhosista ilman piiloviestejä kertovana pikku laulelmana. – Pekka Strengistä olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin, postaus löytyy joulukuulta 2009 otsikolla ”Isänmaallisissa tunnelmissa”.

Joulu on tulossa! -laulun tekijä Juuso Happonen oli kuoroharkoissa säestämässä meitä kitaralla ja kuuli ensi kerran Jaanan sovituksen livenä. Hän oli kovasti otettu, kiitteli ja kumarteli ja nakkeli lentosuukkoja. Ilo on myös meidän puolellamme, sillä laulu on todella kiva ja sitä on mukava laulaa. Sävelmässä ei ole yhtään päkistämisen makua ja teksti on hauska. Laulusta tulee hyväntuulinen olo niin esittäjille ja kuin kuulijoillekin. Äänityssessio on jo ensi tiistaina, jännittää miten hyvin olemme iskussa silloin… Mutta eiköhän me hoideta homma kotiin – kantaesitys sentään!

Kommentoinut Jaana Turunen 28. syyskuu 2012 14:11

Hm… en ole belttauksen asiantuntija, mutta jotenkin tekisi mieli vastata, että ei flamencolaulajat belttaa… mutta toisaalta miksi ei…