Käyttäjän Marita Jama lähettämä 19. elokuu 2013 kello 19:30
Syksyä ootellessa vielä pikkuisen kesää:
Kuntosalilla soi radio ja kaupallisella kanavalla oli menossa ohjelma, jossa tutkaillaan mikä tekee hittikappaleesta hitin. Käsittelyssä oli Haloo Helsinki! -yhtyeen Vapaus käteen jää. Raati kiitteli sanoittaja-laulusolisti Ellin taitoa kiteyttää tilanne ja tunnelma: ”On nainen ratissa, kyyneleitä keräillen…” sekä omintakeista tapaa rytmittää teksti laulaessa. Myös sovitusta kehuttiin, kuinka lopussa melodian alla nousee soimaan toinen, säestävä melodia. Totta tosiaan hieno biisi! Tämän jälkeen olenkin kuunnellut kaikki kohdalle osuvat Haloo Helsinki! -kipaleet kaksin korvin. Siinä on uusi suosikkibändini!
Savon seudun supermarkettien cd-valikoimista tuskin löytää ruotsalaisia viisuja. Toisin on Ahvenanmaalla! Kesäreissullani saalistin ihan tavallisen hehtaarihallin tarjouslaarista sievän pinon Povel Ramelia, Evert ja Sven Bertil Taubea ja Cornelis Vreeswijkiä. Voi pojat! Niitä on nyt kuunneltu riemumielellä täällä kotona sadepäivien ratoksi. Mahtavaa.
Tampereen Teatterikesässä nautiskelin kolme pienimuotoista konserttia. Uusi ihastukseni Aino Venna tekee jännittäviä lauluja ranskaksi ja englanniksi, ja hänen matala äänensä on kertakaikkisen maaginen. Ulkoisesti vaatimaton, sisältä hehkuva esiintyjä. – Turussa ovat pojat tehneet Bob Dylania suomeksi. Hullunrohkea yritys onnistui. Jukka Aaltonen, Dick Holmström ja Sauli Luttinen olivat lavalla hauskoja, teräviä ja osaavia. – Näyttelijä Irina Björklundin laulaja-lauluntekijäpuolesta en ole tätä ennen tiennyt mitään. Nyt tiedän, että hän on asunut lapsuudessaan Pariisissa ja tekee lauluja ranskaksi. Ikävä kyllä bändi metelöi niin ettei laulujen sanoista saanut tolkkua. Huonosti miksattu.
Täällä Kuopiossa on parhaillaan menossa vanhojen kosketinsoitinten festari, ainutlaatuinen koko maailmassa. Esiintyjiä ja kurssilaisia on kaukomailta asti. Konserteissa saa kuulla klavikordia, virginaalia, spinettiä, cembaloa ja fortepianoa, noita kauniita ja viehkoäänisiä soittimia. Näiden konserttien äänimaailma on todella harvinaista hunajaa korkeisiin desibeleihin totutetuille nykykorville. Toisaalta, salissa istuessa tupsahti mieleen miten makealta mahtaisi kuulostaa cembalolla soitettu rock. Kuka keksii kokeilla ekana? Tai ehkä tämäkin on jo tehty…
Kommentoinut Pia Hakkarainen 20. elokuu 2013 15:45
Tänään kuultiin tapahtumasta ja saatiin lupa mennä kuuntelemaan. Minä en ehtinyt kuulolle kiireellisen raportin takia 🙁 Ehkäpä ensi kerran. Aikaisempi toimistohuoneeni oli vastapäätä salia. Siitä pystyi kuuntelemaan ”sivukorvalla”, vaikkakin nuo vanhat soittimet ei kyllä kuulu kovinkaan kauas. Siellähän oli ollut sali täynnä kuulijoita!
Kommentoinut Marita Jama 20. elokuu 2013 15:35
Juu-u Piia, aluehallintoviraston salissa OLI tänään 20.8. klo 14 kyseiseen festariin kuuluva konsertti! Kumma kun ei teille talonväelle tiedotettu mitenkään. Kenen fiba? Ehkä festarin järjestäjät kaiken tohinan (konsertteja useissa paikoissa) keskellä unohtivat. Mutta esityksiä, joista useat ilmaisia, on vielä 23.8. asti, tsekatkaa www.nordicclavichord.org
Kommentoinut Pia Hakkarainen 20. elokuu 2013 09:11
Täällä aluehallintovirastossa on juhlasalissa ymmärteekseni joku aiheeseen liittyvä konsertti lähipäivinä. Jaana varmaan tietää mistä on kyse? Henkilökunta on aivan tietopimennossa asiasta. Virastomestari kertoili järjestelevänsä salia ko. tapahtuman takia.
Kommentoinut Jaana Turunen 19. elokuu 2013 22:06
Onpa hyvinkin Marita. Festivaalilla esiintyneen cembalistin Pilvikki Virtapwrkon veli Olli Virtaperko on tehnyt jollain poppoolla, johon cembalistin kuuluu, Zappan musiikkia. Tuskin lienee ainoa tuotos.
Ja muutkin, perjantaihin ehtii vielä konsertteihin. Perää iltana itse asiassa on suosikkini Walter Reiterin soittoa kuultavissa Musiikkikeskuksella. Kannattaa mennä, jos mahdollisuus on.