Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 9. lokakuu 2013 kello 13:30

Viime viikonloppuna seilasimme 30 matkaajan voimalla Tallinnaan ja takaisin. Parin vuorokauden matkaan mahtui runsaasti laulamista ja mielestäni erittäin paljon nauramistakin.

Lähdimme matkaan aurinkoisessa kelissä lauantaiaamuna. Pienen kotiseutukiertoajelun jälkeen aloitimme laulamisen bussissa. Matkalle oli valittu opeteltavaksi viisi laulua vironkielellä sekä yksi  Michael Praetoriuksen kaanon latinaksi edustamaan hansa-ajan musiikkityyliä. Puolileikillisesti totesimme, että osaamistesti pidetään sunnuntaiaamuna Toompeanmäellä, ulkoa laulaen luonnollisesti.

Opettelimme matkan aikana laulamaan virolaiset laulut Ema süda (Äidin sydän) kaksiäänisesti, Tiliseb tiliseb (Kilisee, kilisee kulkunen) neliäänisesti sekä yksiäänisesti Saarenmaa valssin, Elu on kui meri -virren sekä Georg Otsin hitin Pragi saabun tagasi su juurde (Voiko koskaan tulla toista kertaa). Ennen Mikkeliä ehdittiin sopivasti käymään laulut kerran läpi.

Ensimmäisessä pysähdyspaikassa Tertin kartanossa lauloimme isänmaallisia lauluja kartanon juhlavassa salissa. Sen päälle nautimme kahvit ja minikahvikonsertin yrttitarhan ääressä. Loppumatka meni joutuisaan mukavia jutellen -sekä tietysti laulaen. Satamassa vastassa oli pianon roudausta ja kulttuurishokki (Viron viihdematkailun varjopuolet).

Laivamatkan aloitimme laulaen omalla porukalla. Matkan teeman mukaisesti lauloimme meri-aiheisia lauluja koko matkan ajan. Ensimmäisen kerran törmäsin siihen, että lauluaikaa pyydettiin lyhentämään. Laivan kauppoihin piti päästä nimittäin tutustumaan.

Loppuilta sujuikin rattoisasti vatsaa buffet’sta tankaten. Riitta kertoi, kuinka 70-luvulla ruotsinlaivoilla neuvottiin hakemaan noutopöydästä ruokaa seitsemän kertaa. Kovasti yritimme noudattaa neuvoa, mutta harva taisi siinä onnistua. Bonuksena meidät Kuopion Maestralaulajat toivotettiin tervetulleiksi Tallinnaan upealla ilotulitusshow’lla.

Aikaisesta nukkumaanmenosta ei ollut mitään hyötyä, sillä hyttien ovet eivät pitäneet ääntä lainkaan. Käytävältä kuulunut meteli herätti ainakin allekirjoittaneen vähän väliä yön aikana. Yöllä kuulluista valituista paloista kokosimme seuraavana päivänä laulun (sävel: Jaakko kulta):

Timo täällä, Timo täällä

Avatkaa, avatkaa!

En mä ole Risto, en mä ole Risto.

Painu pois! Painu pois!

Osa kuulluista lauseista ei ollut julkaiskelpoista, mutta aineistoa olisi ollut useampaankin kappaleeseen.

Sunnuntaiaamusta tuli jollain lailla reissun kohokohta. Yön sateet ja sumut väistyivät ja nautimme upeasta aurinkokelistä, raikkaasta ilmasta ja Tallinnan kauneudesta aamukävelymme aikana. Kiipesimme Toompeanmäelle näköalapaikalle herättämään Tallinnalaiset laulullamme. Laulut menivät aivan käsittämättömän hienosti aamutuimaan ilman äänenavauksia tai harjoituksia. Hyvä me!

Kotimatkalla laivalla oli hieman uupuneen oloista väkeä. Jätimme yhteiset laulut vähemmälle, jotta karaokeenkin ehdittäisiin reissuna aikana, mutta jostain käsittämättömästä syystä karaokea ei ollut silloin kuin olisimme sinne joutaneet. Siirryimme siis notkuvien lounaspöytien ääreen ja samalla teimme päätöksen, että bussissa pidetään hiljaisuus heti lähdön jälkeen. Näin myös tapahtui ja itse kukin taisi nauttia pienet nokoset bussimatkan aluksi.

Matka taittui pienen pysähdyksen jälkeen rattoisasti laulaen. Aloitus oli vähän nihkeää, mutta onnistui kuitenkin kuljettajan houkuteltua meidät laulamaan kehumalla edellispäivän lauluja. Niinpä tulomatkalla kuultiin mm. upea oopperaversio Delilah’sta. Ennen kuin huomasimmekaan, olimmekin jo kotinurkilla odotuksiin nähden etuajassa.

Hieno reissu ja mahtava matkaseura! Kiitos kaikille mukanaolleille!

p.s. Eilan ottamia valokuvia löytyy Lauluristeily Tallinnaan -albumista.