Käyttäjän Marita Jama lähettämä 10. huhtikuu 2015 kello 16:24

Minäkin yhdyn onnentoivotuksiin Jaanalle Estill-pätevöitymisen johdosta. UPEAA, MAHTAVAA! Ja me maestralaiset olemme eturivissä saamaan opetusta Suomessa. Oman kurssikokemukseni pohjalta voin sanoa että metodi on todella kattava. Ja se toimii – kunhan tekee töitä sen omaksumiseksi.

Mitä muuta blogissa mainitsemisen arvoista on tapahtunut? No, tiistaina pääsiäisestä päästyä VIMMA kävi läpi Pihapuu-ohjelman ilman puheroolipartneriani Veikkoa. Jaana huuteli hänen replansa pianon takaa samalla kun säesti ja yritti rekisteröidä läpimenon vaiheet ja virheet. Jäljellä on enää yksi harjoitus steinerkoululla, sitten kenraali Sotkulla ennen ekaa esitystä. Laulutekstien muistamisessa on yhä vajetta. Ei kuulosta kovin vakuuttavalta, jos asiaa olisi mutta sanoja hapuillaan…

Jazz-blues-tunnilla oli taas hyvä draivi. Porukka laulaa antaumuksella ja on selvästi tehnyt tuttavuutta tämän genren kanssa ennenkin. Teija on valinnut mukavasti eri tyylisiä lauluja, myös vieraampia. Tähänastisista minulle uusia ovat jännästi folkahtava The Old Country ja perinteisempi Baby Get Lost. Teijan ääni on lähes tervehtynyt, paitsi että korkeat äänet saimme hoidella ilman häntä. Ja mehän hoideltiin! 🙂

Kansalaisopiston lauluryhmässä olemme Malan Merjan kanssa käyneet edelleen. Pienryhmän paras anti on se, kun saa treenata lauluja open kanssa. Opettajan palaute ja henkilökohtaiset ohjeet ovat iso apu niin tekniikkaan kuin tulkintaankin. Minä sain mm. ohjeen laulaa kotona peilin edessä. Näköjään laulan kovasti myös kulmakarvoillani! Ilmeet ja kehollinen ilmaisu ovat tärkeä osa laulutapahtumaa, ja myös ne täytyy hallita.

Lumi on häipynyt, kadut ovat (lähes) kuivat ja ilmassa on tuore kevään tuntu. Ei aikaakaan, niin silmut puhkeavat koivuihin ja meikä saa riemuhepulin. Onni = hiirenkorvat!!