Käyttäjän Marita Jama lähettämä 12. marraskuu 2015 kello 18:41

Sen siitä saa, kun on heti tassu ojossa jos on jotain uutta jännää tarjona! Tällä kertaa nappasin tassun heilauksella soolo-osuuden kuorossa työn alle tulevaan uuteen lauluun, ennen kuin olin kuullut siitä nuottiakaan. Laulu on Suen syntysanat ja siinä on ihanasti uliseva susijengi ja joka äänialassa soolosusi. Biisi ei ole ihan iisi, ja erityinen haaste on oppia tuikkaamaan omat ulvahdukset oikeisiin kohtiin. Mutta olen aivan innoissani kivasta laulusta.

Löysin vanhan kitaravihkoni ja järkytyin: Sen alkulehdille olen huolellisella käsialalla kirjoittanut sävellajeja, asteikkoja ja sointurakenteita. Mihin tuo kaikki tieto on kadonnut? En enää muistanut näitä merkintöjä koskaan edes tehneeni. Kitaraan en ole koskenut vuosikymmeniin enkä vihkoonkaan, joka on täynnä laulutekstejä ja niihin liittämiäni sointumerkkejä. Tuli synkeä olo. Mitä hyödyttää vanhana opiskella, kun ei nuorenakaan hankittu oppi ole pysynyt päässä? Nyt Kuorotaidossa esiin tulevat jutut ovat minulle kuin en olisi ikinä kuullutkaan… Syvä huokaus.

Kuka on Suomen rock-trubaduuri n:o 1? Jos minulta kysytään niin ehdottomasti Ismo Alanko. Viime perjantain konsertissa me salintäysi fanijoukko saimme makiaa mahan täydeltä. Ensimmäisellä tunnilla kuultiin Alangon uuden levyn laulut – hienoja, kaksin korvin kuunneltavia. Väliajan jälkeinen setti vanhempaa tuotantoa kesti täydet kaksi tuntia. Ja kaikki tämä täydellä intensiteetillä. Iskuvalmis bändi ja Alangon omintakeinen tapa esittää laulujaan olivat pomminvarma yhdistelmä. Eikä tässä vielä kaikki: Anteliaan konsertin jälkeen Alanko bändeineen tuli lämpiöön tervehtimään yleisöään. Jutustelun lomassa saatiin nimmareita ja kimppakuviakin – ne joilla on älylaitteissaan kamerat. Minä en moista omista joten jäin ilman kuvaa, mutta nimmarin sain kuorokaveri Riitalta (suurkiitos!!) vipatuilla rahoilla lämpiön myyntipisteestä ostamaani tupla-cd:hen.

Kuoropaidan hankinta on minulla vielä vaiheessa. Vähän moitiskelen sitä kun ei ole nähtävillä havainnekuvaa paidasta VIMMA-logoineen. Siis että miten ja minkä kokoisena logo on plaseerattu paidan rinnukseen. Ostos on sentään suht hinnakas, joten olisi paikallaan nähdä mitä tarkalleen on ostamassa.

Kommentoinut Jaana Turunen 13. marraskuu 2015 12:16

Tällainenhan se kuoron logo on. VIMMA tulee paitaan valkealla rintapieleen ja kiemura on pinkki. Kuvaa paidasta ei ole valitettavasti saatavilla. Sopivalla koolla, joka mahtuu pieneen ja isoon paitaan. Niinpä kuvakin on vain suuntaa antava: pienessä paidassa logo on isomman näköinen ja suuressa pienemmän näköinen.

Paitaa ei ole pakko hankkia, mutta ihan heti en ole kyllä uutta tilausta tekemässä. Sen verran suuritöistä tämä on. Moitteet on siis otettu vastaan ja pahoittelen, ettei toivettasi voi nyt toteuttaa. Toivottavasti tämä auttaa edes vähän harkinnassa.

Kommentoinut Ulla-Riitta Savolainen 13. marraskuu 2015 11:19

Hyvä Susi! Kannattaa heittäytä uuteen.

Siellä ne mielen kerroksissa piilevät vanhakint opit. Harjoituksella saat ne esille.