Käyttäjän Marita Jama lähettämä 19. marraskuu 2015 kello 18:30

Vähänkö harmittaa kun en pääse Maestran joulunalustapahtumiin – en Beatin konserttiin, en Sibelius-juhlakonserttiin enkä Joululaulajaisiinkaan. Mutta elämässä täytyy tehdä valintoja, ja tällä kertaa valitsin ulkomaanreissun.

Vanha tuttumme Riku (Richard Nicholls) piti tiistain nuottikoulun Jaanan sijasta. Riku on hauska mies ja opettajana sopivasti erilainen kuin Jaana. Olen erityisen vaikuttunut siitä, kuinka Riku pystyy ”lonkalta” laulamaan minkä tahansa sävelen täsmälleen oikealta korkeudelta. Sanoo oppineensa tämän viritellessään viuluaan tuhansia kertoja. Moisen sävelmuistin kun saisi itselleenkin!

Kuoroharjoitusten jälkeen oli Maestralaulajien vuosikokous. Hallitus jatkaa entisellään. Erikoista, että sääntöjemme mukaan puhiksen valitsee hallitus keskuudestaan eikä vuosikokous, vaikka kyseessä on koko yhdistyksen puheenjohtaja. Ei sillä että minulla (ja tuskin kellään muullakaan) on mitään nykyisiä toimihenkilöitä vastaan. Tämä on vain pieni muotoseikka.

Lattareissa laulettiin ”sujuvasti” espanjaksi Quien sera ja Tres palabras. Taidankin hauskuttaa näillä Etelä-Amerikan reissaajatytärtäni, kun tulee täällä käymään. – Carlos Gardelin tango on kova luu suomeksikin laulettuna, hiukka vivahteikkaampaa kamaa kuin tasatahtia hiihtävä suomitango. Argentiinassa ovat ihmeissään kaukaisesta pohjoisesta kansasta, joka heidän laillaan rakastaa tangoa. Bueno!

Lauluryhmän valmentaminen – ja valmentuminen – on raakaa työtä. Rakkauden sääntöjä tulee jo korvista ulos Teijan tarmokkaan harjoituttamisen myötä. Muutaman laulumme saaminen esityskuntoon kysyy ryhmältä kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja sitkeyttä. Siinä ei lauleta mielikseen vaan hinkaten ja hioen. Lauluryhmän ensiesiintyminenkin jää nyt minulta matkani takia väliin. Mutta pidän teille sitten peukkuja sieltä kaukaa! 🙂