Maestrassa järjestään tänä syksynä laulutaidottomille oma lauluworkshop. Miksi ihmeessä? Voiko laulutaidoton oppia laulamaan?
Ensin täytyy määritellä, mitä laulutaidottomuus on. Yleisimminen viitataan siihen, ettei kykene tuottamaan oikeita sävelkorkeuksia eli laulaa niin sanotusti nuotin vierestä. Tätä voi tapahtua enemmän tai vähemmän laulun aikana. Syitä nuotin vierestä lauluun on kuitenkin useita.
Jos laulukoneisto on toimimaton ruosteen eli käyttämättömyyden vuoksi, asia paranee harjoittelemalla säännöllisesti. Laulaminen on lihastyötä ja lihakset tarvitsevat toistoja oppiakseen ja vahvistuakseen. Ilmiö on sama kuin juoksemisen tai kuntosaliharjoittelun aloittamisessa tauon jälkeen. ”Ruoste” vaikeuttaa oikeiden äänien laulamista ja äänialan laajaa käyttöä.
Astetta hankalampaa laulaminen on, jos laulajan on vaikea hahmottaa sävelkorkeuksia vaikkapa siten, että kuulee, kun ääni on väärä, mutta ei tiedä miten sen voisi korjata. Tällöin äänentuottolihasten lisäksi harjoitetaan myös korvia ja aivoja.
Laulaminen menee vielä haastavammaksi, jos laulaja ei hahmota omaa lauluaan lainkaan ja laulaa tietämättä meneekö sävel oikein vai ei. Laulutaitoa pystyy kuitenkin kehittämään silloinkin. Harvinaisin ryhmä on täysin epämusikaaliset ihmiset, jotka eivät nauti musiikista mitenkään eivätkä yleensä edes halua laulaa.
Kokemukseni mukaan tyypillisin laulutaidoton on ihminen, jolla on uskon puute omiin kykyihin ja sen seurauksena vähän käytetyt ”laululihakset”, jotka eivät tee asioita, joita korvat ja aivot pyytävät. Halua ja intoa laulamiseen saattaa silti olla. Tällaisia ihmisiä on tullut vastaan säännöllisesti. Koska heille on iso kynnys osallistua Avoimeen laulukouluun, päätimme järjestää heille oman workshopin, jossa voi käydä kokeilemassa ja testaamassa omaa laulutaitoaan ja sen mahdollisuuksia.
Laulutaidottomien workshop 2.10.2016 klo 16-17.
2 ajatusta aiheesta “Voiko laulutaidoton oppia laulamaan?”
Entäs jos on kova jännittämään varsinkin vieraiden edessä ja haluaisi laulaa?!
Jännittäminen on vaikea asia. Vaikka järki kuinka sanoisi, että on turha jännittää, silti se vaan iskee päälle. Siihen ei ole oikein muuta lääkettä kuin esiintymisen harjoitteleminen. Täytyy siis vaan rohkeasti astua esiin ja esiintyä. Jännittäminen ei koskaan kokonaan katoa, mutta sen kanssa tottuu olemaan. Usein sanon myös, että kun mokaa kerran oikein kunnolla ja sen jälkeen tajuaa, ettei maailma kaatunut (kunnia menee, mutta maine kasvaa), niin jatkossa uskaltaa olla rennommin välittämättä siitä, mitä muut sanovat. Tsemppiä rohkaistumiselle!
Kommentointi on suljettu.