Eilinen maanantai-ilta oli oikea Maestran superilta. Laulua oli ohjelmassa useita tunteja monin eri kokoonpanoin.

Iltapäivän harjoitusten jälkeen alkoi joululaulutilaisuutemme kaupungintalolla VINHAn esityksellä. Reilun vuoden toiminut lauluryhmämme on vinhaa vauhtia hitsautumassa yhteen. Palautetta tuli yhtenäisestä soundista ja puhtauskin on parantunut vuoden takaisesta valtavasti. Hyvä VINHAlaiset ja Teija!

Joululaulajaisten listalla oli tällä kertaa parisenkymmentä laulua ja vaikka yritin pitää puheet minimissä, niin vaan laulaessa vierähti puolitoista tuntia. Kaupungintalolle kokoontuneista noin sadasta laulajasta lähti upea ääni. Minä ja Eila nautimme siitä parhailla paikoilla salin etuosassa. Yleisötoiveena oli, että voidaanko lopettaa Maa on niin kaunis -lauluun portaikossa ja näin tehtiin. Selvisi sekin, että alempana laulaessa ei oikein saa kuvaa siitä, miltä laulu yläaulassa kuulostaa.

Kuva: Antti Gävert

Jatkoilla King’s Crownissa tupa oli täynnä Maestralaisia. Olin niin tiiviisti kiinni pianon takana ja keskittyneenä säestystehtäviini, etten paljon ehtinyt havainnoida, mutta se mitä jäi mieleen, oli lämmin ja kannustava tunnelma. Illan esiintyjäkaarti ansaitsee erityismaininnat ihan henkilökohtaisesti, joten tässäpä tulee esiintymisjärjestyksessä:

MaestraMen aloitti illan musikaalisävelin ja päätti myös sen uljaaseen Oi, jouluyö -esitykseen. Hyvä näin, sillä herrat ovat liikkeellä vielä jouluaattoiltana joululauluohjelmistollaan ja oli kiva huomata, että valmiita ollaan.

Antti herkisti säestäjän jo alkuspiikkinsä aikana kauniilla sanoillaan mieslaulusta ja yhtyelaulusta. Antin laulamat joululaulut toivat tupaan tuulahduksen klassista laulua. Erityisesti Sylvian joululaulusta opettaja antaa aplodit laulajalle.

Illan hilpeimmän joululaulun palkinto menee duolle Sirpa ja Arja. Lehmän joulu oli suurimmalle osalle uusi tuttavuus ja kovasti tuli kyselyjä, mikä laulu tämän on. Tyylikkäästi hoidettu esitys ladyt!

Satavuotisjuhlaansa tänä vuonna viettänyt Kallavesj’ -laulu sai tunteellisen tulkinnan Jaskalta. Aikanaan monta vuotta Kaliforniassa asunut laulaja oli sisäistänyt Aaro Jalkasen tunnelmat ja kaipauksen Savommualle.

Illan rohkeimman laulajan titteli menee ehdottomasti Jounille, joka sai yleisön puolelleen mainiolla spiikkauksellaan. ”Esiintymisvuoro viisi sopii minulle mainiosti, sillä olihan se myös musiikin numeroni koulussa”, veisteli Jouni ennen esiintymistään. Hän myös kertoi varmuuden vuoksi esittämänsä laulun nimen, jos yleisö ei sattuisi sitä muuten tunnistamaan (Leijat). Ope on ylpeä: vuodessa on tultu pitkä tie!

Anu ja Riitta aloittivat esityksesnä Cole Porterin sävelin. Taisimme olla kaikki kolme tyytyväisiä: uusi kappale pysyi kasassa alusta loppun saakka. Kahdessa joululaulussa olikin hieman rennompi fiilis ja duon kaksiääninen laulu pääsi hienosti esiin.

Illan nuorin esiintyjä oli myös uusimpien laulujen esittäjä. Ella teki todella vakuuttavaa työtä popmusiikin parissa. Tunnollinen harjoittelu ja hyvä valmistelu näkyi rennossa otteessa ja aiempaan nähden rohkeammassa laulujen tulkitsemisessa. Taisimme olla aika vaikuttuneita kaikki!

Iso kiitos kaikille mukana olleille: yhdessälaulajille, VINHAlaisille, solisteille ja yleisölle. Yhdessä teimme illasta mieliinpainuvan. Iso kiitos myös lahjoista, joita sain. Joulunpyhinä parkkeeraan sohvalle suklaarasioiden viereen… Kukkapaketista tuli esiin kerrassaan upea orkidea, joka komistaa pianon päällä olohuonettamme.