Kansalaisopiston karaokeryhmät viettivät eilen pikkujouluaan – mitenkäpä muuten kuin karaokelaulun merkeissä. Ei kuitenkaan ravintolassa vaan Puistokartanon tutussa musaluokassa. Tutkimusmatkani tähän supersuosittuun lajiin on ollut ihan jees, joskaan aktiivista karaokeharrastajaa minusta ei ole kuontunut. Mekaaninen säestys on mekaanista säestystä vaikka voissa paistaisi… Jännittävintä on aina se millainen sovitus kajareista kajahtaa, kun tarttuu mikkiin. Voi tulla raikkaan tyylikäs, omituinen tai (useimmiten) sovinnainen, johon sitten täytyy oma laulaminen sopeuttaa.
Missä piilee karaoken suosion salaisuus? Luulen, että meistä yksinkertaisesti vain on kiva leikkiä hetki lavatähteä ja esittää biisimme samanhenkisten hyväksyvässä seurassa. Jokaista laulajaa kannustetaan, taitotasosta riippumatta, ja parhaat yltävät varsin vaikuttaviin suorituksiin. Mukava hobbyhan se on, kehittäväkin.
Aion jatkaa Puistokartanolla myös kevään, seikkaillen eri tyylilajeissa ja nauttien vapaudesta laulaa hetken tunnelman mukaan. Improvisoidakin voi, mikä tässä yhteydessä yllätti minut. Välisoittojen päälle voi laulella omiaan ja poikkeilla videon ehdottamista sanarytmityksistä. Säveliäkin voi muunnella. Kokeilen kuinka paljon formaatti sietää ”kurittomuuksia”.
Ei ehkä ollut maailman briljantein idea pistää VIMMA opettelemaan joululauluja kesken spirituaalien. Mutta hyvä tarkoitus kai on, että VIMMA saa mainosta esiintymällä Maestran joululaulajaisissa. Nyt kaihertaa joululaulujen oppiminen ulkoa tätä yhtä ainokaista esitystä varten. Niin kuin ei tässä jo muutenkin olisi tarpeeksi askaretta spirituaalinipun kanssa… Mutta näin tehdään ja mutinat seis.
Loppukeväästä 2019 juhlitaan Maestran 10-vuotistaivalta ja VIMMA esittää kimpun lauluja vuosiemme varrelta. Jännä nähdä, mitä biisejä Jaana valitsee. Ensimmäisessä varsinaisessa konsertissamme keväällä 2013, silloin vielä nimellä Kuopion Maestralaulajien kuoro, esitimme eri aiheisia lauluja, jotka ylipäänsä oli saatu esityskuntoon. Teeman tapaistakaan ei vielä ollut. Sitten syntyi VIMMA ja alkoi kunnianhimoisempi ohjelmansuunnittelu.
Keväälle 2020 pitäisi saada aikaan ”paras ikinä” juhlaohjelma, kun kuorotoimintamme täyttää 10 vuotta. Siinä riittää ideariiheilyä ja pähkäilemistä. Mutta eiköhän jotain päräyttävää keksitä. Kunhan ei prässätä vaan annetaan ajan kulua ja aivojen tuulettua. Parhaat jutut syntyvät pakottomasti, kuin puolivahingossa.
Tämän kirjoitti jamatar 30.11.2018
3 ajatusta aiheesta “Mennyttä ja tulevaa”
Hei Jamatar! Me sovittiin, ettei joululauluja tarvitse laulaa ulkoa, jotta taakka ei ole kohtuuton.
Taas niin kiva kirjoitus, näin sinut sieluni silmin ”testaamassa kurittomuuden rajoja” karaokelavalla 🙂
Hyvä! Minä vain periaatteesta haluan aina esiintyessä laulaa ulkoa… Mutta tämä on tietenkin ”henkilökohtainen ongelmani”, ei sinun syytäsi Jaana! 🙂
Kommentointi on suljettu.