Juurilla

Korona-arestissa tulee kuunnelluksi paljon radiota. Ja tässä yhtenä päivänä minulla kävi tuuri: Yle 1 lähetti pari tuntia putkeen suosikki-viisunikkarini J. Karjalaisen haastatteluja. Niissä oli miehen mietteitä alkaen ekan levyn julkistamisesta myöhempiin vuosiin, maineen yhä kasvaessa. Koreilematon puhetapa ei muuttunut mitenkään, toisaalta myös itsetuntoinen luottamus omiin kykyihin oli läsnä alusta asti. Olen toki tiennyt Jukan bluesmieheksi, mutta uusi tieto oli että Robert Johnson oli hänen ”kotijumalansa”. Juuri häneltä J. kertoi imeneensä vahvasti vaikutteita. No mitäs – minä kaivamaan Johnson-plattani soittimeen ja korvat höröllä kuulolle. Ja totta mooses: Jiin tavassa laulaa on selviä Johnson-kaikuja. Mutta ei biisien sisällössä, sillä siinä missä Robert Johnson luotaa bluesin tummempaa laitaa, J. Karjalaisen ote asiaan on keveämpi, jopa hyväntuulinen. Siellä ne bluesjuuret kuitenkin ovat ja ravitsevat Jiin musiikkia varmasti hamaan tappiin asti.

Samalla juohduin muistelemaan oman laulamiseni juuria. Nehän ovat äitini ”keittiörepertuaarissa” ja 1950-luvun iskelmissä, joita opin radiosta. Äidin laulut olivat ”kevyttä klassista”, mitä silloin en tokikaan tiennyt. Lapsuuden automatkoilla olin takapenkin ehtymätön jukeboksi, lurittelin kaiken mitä osasin ja vaikken olisi osannutkaan. Laulaminen tuli luonnostaan. Eikä se itse asiassa ole loppunut koskaan. Niitä jukeboksilauluja osaan vieläkin ulkoa, mutta repertuaari on laajentunut ja kuoroharrastuksen myötä laulamiseen on tullut ryhtiä. Mutta ilo on tallella ja se tässä on minulle tärkeintä.

Laajemmin ajatellen: Koko ihmiskuntahan laulaa, ja juuret johtavat aikojen alkuhämärään. Siellä jossain soi yhteinen sävel, jonka kaikuja maailman kaikki musiikki toistaa. – Menipä juhlavaksi! Sen se tekee kun istuu kotona päivät pitkät ja on aikaa funtsia…

Asiasta viidenteen: Jaanan Dropboxiin laittamat kabareen treenisäestykset ovat mainio apu omaan harjoitteluun. Erityisen hartaasti odotan Kun yö saapuu -äänitteitä, sillä se uu uu-stemmahan on murheenkryynini. Virtuaalitreenissä ynisin taas omiani, vaikka otsa rypyssä koetin pysyä raiteilla. Vaan milläs pysyt, kun raiteet on hutevat. Tähän toivon helppiä äänitteestä, jossa juurikin se alempi altto olisi korostettu. Johan on piru jos en sitä lopulta opi!

Tämän kirjoitti jamatar 2.4.2020

 

2 kommenttia artikkeliin ”Juurilla

  1. Jaana Turunen sanoo:

    Marita, sinua on kuultu. Sopraanostemmiksessa totesimme, että Kun yö saapuu stemmat on saatava juuri tuollaisessa muodossa ja tulossa on!

Vastaa