Näyttelijä Lina Patrikainen aloittaa lauluohjelmansa Kuopion kaupunginteatterissa huimalla Myrskyluodon Maija -vokaliisilla: korkealta ja kirkkaasti. Showssaan hän tuo vakuuttavasti esiin laulajan ja estradiesiintyjän taitojaan. Kaikki käy sulavasti asun- ja tunnelmanvaihdoksineen. Yhdessä kohtaa säestäjäänsä Tapio Nykästä (käsikirjoituksen mukaisesti) turhaan huhuiltuaan Lina jopa alkaa soittaa flyygelillä Chopinin Vallankumousetydiä. Vaikuttavaa!

Kokonaisuus on menevä ja viihdyttävä – ehkä himpun liikaakin. Hetkittäin olisin kaivannut vähemmän ”esittämistä”. Mutta show on, ja sen pitääkin olla, tekijänsä näköinen. Lina on aika dramaattinen tyyppi, ja se näkyy tavassa jolla hän valitsemansa laulut tarjoilee. Yleisö saa silmän- ja korvanruokaa koko rahan edestä. Yhteistyö muusikon kanssa on kekseliästä, humorististakin. Huippuna Kohtalokas samba, jossa kumpikin eläytyy herkullisesti rooleihinsa. Ennen kaikkea tulee selväksi tämä: Lina on vahva laulaja, joka hallitsee äänialansa sekä ylä- että alarekisterit.

Eilisehtoona valittiin Tampereen Nokia-areenalla Suomen tämän vuoden euroviisu. Pitihän se tv:stä katsoa. Kilpailukappaleita en ollut niiden esittelyn jälkeen liiemmin kuunnellut, koska minusta ne olivat – anteeksi nyt – toinen toistaan kamalampia. Nyt ne esitettiin Suomen nykyisellä ykkösestradilla livenä kaikessa prameudessaan. Oli kimallusta, lasersuihkua, pyroefektejä, vähäpukeisia naisia ja miehiä. Vain Sara Siipolan kappale erottui tyylikkäänä muista, tosin senkään nimi ei mieltä ylentänyt: Paskana.

No, niinhän siinä kävi että ulkomaiden raadit nostivat Siipolan ykköseksi, mutta kaikkivoipa kotimaan yleisö äänesti ylivoimaiseen voittoon Windows95man’in hösellyksen No Rules. En ymmärtänyt sanoista mitään eikä huumori kolahtanut. Jos tämä on popin nykytila, olen lopullisesti pudonnut kelkasta. Sekavaa, hälyisää, puuduttavaa, musiikillisesti epäkiinnostavaa. Nyt kaikkein juntein biisi voitti ja lähtee Malmöön edustamaan meidän viisuosaamista. Noloa!! Nolouden huippuna toisen solistin kulahtanut Microsoft-napapaita ja lippis ja liian lyhyet farkkushortsit, joista ripakintut sojottavat säälittävästi. Kyllä on Euroopan viisukansalla naurussa pitelemistä…

Samaan aikaan tuon UMK-lähetyksen kanssa Maikkarilla oli Levyraati ja siellä pressaehdokkaat Haavisto ja Stubb. Pitihän sitäkin vähän vilkuilla. Mainiota, että ohjelma on vuosikymmenten jälkeen tehnyt paluun. Sikäli kun vilkuiluiltani näin, hyvin pressakokelaat pärjäsivät tälläkin estradilla. Täytyykin ottaa Levyraati tarkkailuun.

Huumorimusiikki on toden totta vaikea laji; ei vähiten siksi että huumorintajua on niin montaa sorttia. Mikä huvittaa yhtä, kiukuttaa toista. Erityisen hankalia ovat vitsiväännökset tunnetuista kappaleista. Mutta katso: YouTube on ihmeitä täynnä! Tyrmistyen törmäsin siellä eräänä päivänä savonkieliseen huumoriversioon Queenin mahtibiisistä Bohemian Rhapsody. Ei helkkarissa… Olen täällä useasti räksyttänyt suomennosten epätarkkuuksista ja omavaltaisuuksista. Vaan entäs nyt? Aki Kuosmanen on muljeerannut koko jutun savolaispojan tilitykseksi ja Sami Ehrukainen (Lieksasta) laulaa ja soittaa kaikki soitinosuudet. Käännös on – niin no – uskollinen, ja samalla riemukkaan omaperäinen. Jos joku muukin kuin minä on pohtinut mistä se laulu oikeastaan kertoo, tässä on siihen yksi vastaus:

Tämän kirjoitti jamatar 11.2.2024.