Älykännykän omistaville internet on arkirutiinia. Mutta kun meikäläinen menee nettiin, pistän ensin reitittimen päälle ja avaan tietokoneen. Sitten avaan selaimen, jolla pääsen seilaamaan netissä. Jos vaikka haluan harjoitella stemmoja laulamalla duettoa Jaanan kanssa, klikkaan linkkiä joka vie minut VIMMAN kabaree-aineiston luo. Aika monivaiheista siis…

En surffaa netissä ”siitä silkasta ilosta”, vaan teen nuo yllämainitut manööverit vain kun on tarvis. Katson ohjelmia Areenasta, etsin tietoa tai kuuntelen musiikkia. YouTube onkin varsinainen aarreaittani. Se saattaa ehdotella minulle aivan hassuja – tai sitten jotain mistä todella kiinnostun, ja mihin muuten tuskin törmäisin. Mikä kiehtovinta, saan kuullakseni ikivanhoja äänityksiä kaukaa menneisyydestä. Siellä laulaa suuri Caruso Pajatson aariaa vuonna 1918… vieläpä filmillä! Kuva on hämärä ja hatara, mutta se elää liikkuu – ja äänessä ei ole mitään vikaa.

Internetin ihmemaa tarjoaa vaikka mitä hienoa – ja paljon tyhjää sälää. Jos minulla olisi älylaite, saattaisin olla otollisempi uhri noille turhuuksille. Mutta pidän vanhan Nokia-simpukkani niin pitkään kuin suinkin voin. Se kun ei houkuttele harhapoluille.

VIMMAN tiistaitreeneissä saimme harjoiteltavaksi kaksi kabaree-laulua lisää. Nyt niitä on työn alla kahdeksan 18:sta. Mieleen palautumisen mekanismi on jännä: Ensin ei muista stemmasta nuotin nuottia viiden vuoden takaa. Muutaman toiston jälkeen alkaa mieleen nousta hahmoa siitä ”kuinka se menee”. Pätkä pätkältä alkaa jo uskaltaa laulaakin. Kunnes jostain aivojen alakerrasta ne stemmat löytyvät, siististi arkistoituina ja käyttövalmiina. Jess! Mutta tästä vasta alkaa se kaikki muu työ laulujen saattamiseksi esityskuntoon…

Sitä muuta työtä ovat mm. meidän kabareekoreografiat. Muisteltiin näin aluksi, miten niitä Aleksanterin häitä tanssittiinkaan. Onneksi netissä on myös meidän vanhat harjoitusvideot. Niiden avulla sopii virkistellä muistia.

Jaana kertoi pyytäneensä fonisti Pekka Toivasta kokoamaan kabareebändin. Jess! Eihän kabareeta tosiaan voi ajatella ilman bändiä. Rohkeasti eteenpäin vain, vaikkemme vielä tiedä millä lihaksilla kaiken maksamme.

Kuten sanottu, YouTuben sokkeloissa kohtaan milloin ketäkin ja mitäkin. Tässä yhtenä päivänä haeskelin eri versioita Hoagy Carmichaelin jazz-standardista Stardust. Ja törmäsin tähän:

Allison Young ei ole mikään stara – onpahan vain laulajatyttö Tennesseestä. Minua ihastuttaa hänen luonnollinen, musikaalinen tapansa laulaa. Ei krumeluureja. Videokin on sympaattisen kotikutoinen. Ja kitaristi tukee hienosti laulajaa. Kiitos tästä(kin), Internetin ihmemaa!

Tämän kirjoitti jamatar 2.10.2024.