Äidilläni oli omaperäisiä sanontoja eri tilanteisiin. Esim. päivitellessään jotain kamalaa hän saattoi huudahtaa: ”Voi kauhistuksen kanahäkki!” Näissä tunnelmissa olen jälleen kerran kuorossa, kun uusia stemmoja satelee enkä pysy perässä ollenkaan. Stemmojen omaksuminen korvakuulolta on sitä hankalampaa, mitä tutumpi laulu muuten on. Nyt siihen täytyy oppia uusi vaihtoehtoinen melodia, joka usein kulkee kiusallisen läheltä ykkösmelodiaa. Välillä mennään tuttuja latuja, sitten taas poiketaan piirun verran sivuun. Kanahäkissä ollaan!! Minä siis, siihen asti kunnes ne uudet sävelkulut painuvat mieleen. Ja joka ikinen kerta tämä on yhtä kamalaa…

Kuorossa nousi esiin kysymys, olemmeko tekemässä liian synkeän sävyistä ohjelmaa, kun tarina päättyy vääjäämättömään eroon. Ei ero aina ole ”unhappy end”. Tässäkin viimeiset laulut kertovat vääjäämättömän hyväksymisestä. Rakkaus loppui, tie edessä on avoin. Emme todellakaan laimenna intohimoteemaamme millään loppupehmennyksellä. Vedetään komeasti kaari tulen syttymisestä sen sammumiseen, ladaten täydet tunteet jokaiseen lauluun. Ja katsomossa tulee olemaan hetki hiljaista ennen räjähtäviä aplodeja. Näin toivon – ja uskon.

Usein tiedän laulusta heti ensikuulemalta pidänkö siitä vai en. Eikä tunne myöhemminkään vaihdu toiseksi. Niinpä pidän edelleen samoista lauluista joihin tykästyin nuorena, eivätkä inhokit muutu suosikeiksi. Maestralaulajat-tunnilla eteemme läimähti kummajainen nimeltä Oikeesti. Ikinä ennen en ollut sitä kuullut enkä välittäisi kuulla vastakaan. Oma sisäinen tuomioni oli välitön ”Ei”. Sävelmä ei napannut, vielä vähemmän supersovinnainen teksti. Mutta tämä ei tokikaan ole ”lopullinen totuus” kyseisestä iskelmästä. Se on vain minun mielipiteeni.

Tulin katsoneeksi Uuden musiikin kilpailun esikatselun. Se tuntui pikemminkin videoteoskilpailulta, sillä laulut oli ympätty osaksi toinen toistaan koristeellisempia visuaalisia kuvaelmia. Näin ollen itse pääasia eli uudet laulut tahtoivat jäädä kuvailmaisun jalkoihin. Ennalta tuntemattomia hyvä-äänisiä laulajia kyllä riitti tähänkin kisaan. Mutta kuka heistä ja mikä biiseistä lähtee Euroviisuihin? Itse pidin tyylikkään tummasävyisestä balladista nimeltä Blackbird. Se pysäytti todella kuuntelemaan. Mutta arvaanpa, että viimeisenä kuultu kuopiolaislähtöisen Jurekin (ja kumppanien) kynäilemä kivasti groovaava Paradise menestyy yleisöäänestyksessä.

Tämän kirjoitti jamatar 26.1.2017

 

Kun lauletaan korkealta ja kovaa, yritän aina haukkana ylettyä niihin ylimpiin nuotteihin. Se onnistuu milloin paremmin milloin huonommin. Se vaatii uskoa ja lihasvoimaa – mutta on olemassa raja, jonka yli vahvinkaan usko ja lihasvoima eivät minua vie. Tiedän tämän mutta silti aina yritän. Toinen koettelemus on pitkäkestoisen korkean sävelen pitäminen. Jos laulu päättyy sellaiseen,  minun säveleni katkeaa kesken kuin kanan lento. Moottori sammuu, lihaskone ei jaksa pitää yllä tarvittavaa tehoa.  Harmittaa, kun kuulen kuinka muut ympärillä vetävät sitä viimeistä nuottia näköjään ilman ihmeempiä vaikeuksia.  Mikä kumma minun torveani tukkii? Siihen pitkään loppunuottiin pitäisi keskittyä ja ottaa vauhtia. Tulos kuitenkin on että pilliin sattuu ja viesti on selvä: Älä paina yhtään enää. Täytyy vain tyynesti hyväksyä omat rajani.

VIMMALAISET utelevat, miten Tulessa! -ohjelmamme juoni menee. No Jaanahan jo demosi tämän viikko sitten tulitikun avulla: Tunne syttyy, leimahtaa, leimuaa, roihuaa, alkaa savuttaa, kituu, hiipuu ja sammuu. Siinä koko stoori. Laulut etenevät tämän kaaren mukaan. Kaikkiaan lauluja tulee olemaan ”noin kolmetoista”, nyt saatuina viisi. Väleihin taas jotain kivaa yllätyshaastetta kuorolaisille…

Myös VINHASSA viljellään yhä enemmän moniäänisyyttä. Teija totuttelee ryhmää hissuksiin stemmalaulamiseen, ja hyvä niin. Ajan mittaan pelkkä yksiäänisyys kävisi tylsäksi. Teija oli tällä viikolla Mullikassa kansikuvatyttönä ja sisäsivuilla kunnon juttu hänestä. Ja ihan aiheesta, sillä Teija on laulukoutsina erinomaisen pätevä, innostava ja kannustava. Bravo Jaana kun nappasit hänet tuoreeltaan Apu-Maestraksi! Enää hän ei ole mikään apuope vaan tasaveroinen aisapari Jaanalle. Yhdessä he ovat voimakaksikko, jonka hoivissa me kasvamme ja kaunistumme laulajina.

Sain joululahjaksi räppäri Cheekin elämäkerran. Pidin sitä vitsinä – mutta kirja onkin hyvä. Se kertoo paitsi Jare Henrik Tiihosesta, myös koko suomiräppi-skenen vaiheista. Cheek-ilmiö on kiinnostava, vaikkei miehen räppitaiteesta erityisesti välittäisikään. Tästedes kuuntelen äijän kipaleita ehkä tarkemmin ja analyyttisemmin. Ainakin hänellä on timantinkova tahto siihen mitä tekee, ja se tahto on vienyt hänet niin sanotusti läpi harmaan kiven. Respektini sille.

Tämän kirjoitti jamatar 19.1.2016

 

Taas ollaan tammikuussa ja uuden Maestra-kauden alussa. Sattumoisin aloitin myös vuoden 2016 postaukset otsikolla Uudet kujeet, ja kun en nyt parempaa keksi, lisäsin tähän hännäksi tuon ”vol. 2”.

Kausi alkoi komeasti 8. tammikuuta Kaupungintalolla Sinivalkoiset sävelmät- yhteislauluilla. Näin avattiin ”Suomi 100”-lauluiltojen sarja. Sali oli tupaten täynnä väkeä ja tunnelma voimakas. Ja kun joukko alkoi laulaa, tuntui että kattokin kohoili äänten voimasta. Näihin isänmaallis- ja maakuntahenkisiin lauluihin on tiivistynyt valtavasti muistoja ja tunteita, jotka nyt purkautuivat väkevästi ulos. Jaana sanoi ettei flyygelin ääressä kuullut omaa ääntään laulun pauhinalta.

Maanantain Teema käynnistyi musikaalilauluilla. Ne ovat teatterilaulujen ystävälle aina mieluisia, sillä nehän ovat roolilauluja – saa eläytyä milloin miksikin. Tämänkertaisista minuun vetosivat etenkin Memory musikaalista Cats ja Hairin tunnusbiisi Aquarius. Olen nähnyt legendaarisen Elaine Pagen Lontoon Catsissa, ja Hair-hurman koin sopivan rehjuisessa off-teatterissa Pariisin laitamilla kesällä 1970. Mackie Messer kajahtaisi komeimmin saksaksi, mutta nuoteissamme on tekstit vain suomeksi ja englanniksi. Onneksi Saukin (!) suomennos on kohtuullisen kelpo.

VIMMAN Tulessa!-treenit alkoivat hyvällä sykkeellä. Jolleivat intohimolaulut innosta niin sitten ei mikään! Nämäkin ovat eräänlaisia roolilauluja, joissa sydän vapisee, roihuaa ja tuskailee. Konsertti on 27.4. Kaupungintalolla – itse asiassa aika pian, kun ajatellaan että koko paketti pitää saada siiheksi kasaan. Ei muuta kuin tulta päin ja täysillä eteen.

Myös lauluryhmä VINHA on uuden edessä. Mitä otetaan kevään ohjelmaan? Teija ottaa vastaan toiveita. Yleiseksi profiiliksi päätimme laaja-alaisuuden, jossa on meille kullekin mieleistä laulettavaa. Yksi tykkää popista, toinen diggaa jazzia, kolmas kansanmusaa jne. Siispä laulamme kaikkea ilman rajoja. Kuten yksi ryhmäläinen (Arja?) asian ilmaisi, itseämme varten me tätä harrastamme, omaksi mielihyväksi. Jos sitten esiintyessämme kuulijatkin tykkäävät, se on silkkaa bonusta! Kevään pääesiintymisemme on näillä näkymin Kaupungintalolla 3.5.

Tämän kirjoitti jamatar 12.1.2016

 

 

Eilinen maanantai-ilta oli oikea Maestran superilta. Laulua oli ohjelmassa useita tunteja monin eri kokoonpanoin.

Iltapäivän harjoitusten jälkeen alkoi joululaulutilaisuutemme kaupungintalolla VINHAn esityksellä. Reilun vuoden toiminut lauluryhmämme on vinhaa vauhtia hitsautumassa yhteen. Palautetta tuli yhtenäisestä soundista ja puhtauskin on parantunut vuoden takaisesta valtavasti. Hyvä VINHAlaiset ja Teija!

Joululaulajaisten listalla oli tällä kertaa parisenkymmentä laulua ja vaikka yritin pitää puheet minimissä, niin vaan laulaessa vierähti puolitoista tuntia. Kaupungintalolle kokoontuneista noin sadasta laulajasta lähti upea ääni. Minä ja Eila nautimme siitä parhailla paikoilla salin etuosassa. Yleisötoiveena oli, että voidaanko lopettaa Maa on niin kaunis -lauluun portaikossa ja näin tehtiin. Selvisi sekin, että alempana laulaessa ei oikein saa kuvaa siitä, miltä laulu yläaulassa kuulostaa.

joululaulajaiset-2016_anttigavert

Kuva: Antti Gävert

Jatkoilla King’s Crownissa tupa oli täynnä Maestralaisia. Olin niin tiiviisti kiinni pianon takana ja keskittyneenä säestystehtäviini, etten paljon ehtinyt havainnoida, mutta se mitä jäi mieleen, oli lämmin ja kannustava tunnelma. Illan esiintyjäkaarti ansaitsee erityismaininnat ihan henkilökohtaisesti, joten tässäpä tulee esiintymisjärjestyksessä:

MaestraMen aloitti illan musikaalisävelin ja päätti myös sen uljaaseen Oi, jouluyö -esitykseen. Hyvä näin, sillä herrat ovat liikkeellä vielä jouluaattoiltana joululauluohjelmistollaan ja oli kiva huomata, että valmiita ollaan.

Antti herkisti säestäjän jo alkuspiikkinsä aikana kauniilla sanoillaan mieslaulusta ja yhtyelaulusta. Antin laulamat joululaulut toivat tupaan tuulahduksen klassista laulua. Erityisesti Sylvian joululaulusta opettaja antaa aplodit laulajalle.

Illan hilpeimmän joululaulun palkinto menee duolle Sirpa ja Arja. Lehmän joulu oli suurimmalle osalle uusi tuttavuus ja kovasti tuli kyselyjä, mikä laulu tämän on. Tyylikkäästi hoidettu esitys ladyt!

Satavuotisjuhlaansa tänä vuonna viettänyt Kallavesj’ -laulu sai tunteellisen tulkinnan Jaskalta. Aikanaan monta vuotta Kaliforniassa asunut laulaja oli sisäistänyt Aaro Jalkasen tunnelmat ja kaipauksen Savommualle.

Illan rohkeimman laulajan titteli menee ehdottomasti Jounille, joka sai yleisön puolelleen mainiolla spiikkauksellaan. ”Esiintymisvuoro viisi sopii minulle mainiosti, sillä olihan se myös musiikin numeroni koulussa”, veisteli Jouni ennen esiintymistään. Hän myös kertoi varmuuden vuoksi esittämänsä laulun nimen, jos yleisö ei sattuisi sitä muuten tunnistamaan (Leijat). Ope on ylpeä: vuodessa on tultu pitkä tie!

Anu ja Riitta aloittivat esityksesnä Cole Porterin sävelin. Taisimme olla kaikki kolme tyytyväisiä: uusi kappale pysyi kasassa alusta loppun saakka. Kahdessa joululaulussa olikin hieman rennompi fiilis ja duon kaksiääninen laulu pääsi hienosti esiin.

Illan nuorin esiintyjä oli myös uusimpien laulujen esittäjä. Ella teki todella vakuuttavaa työtä popmusiikin parissa. Tunnollinen harjoittelu ja hyvä valmistelu näkyi rennossa otteessa ja aiempaan nähden rohkeammassa laulujen tulkitsemisessa. Taisimme olla aika vaikuttuneita kaikki!

Iso kiitos kaikille mukana olleille: yhdessälaulajille, VINHAlaisille, solisteille ja yleisölle. Yhdessä teimme illasta mieliinpainuvan. Iso kiitos myös lahjoista, joita sain. Joulunpyhinä parkkeeraan sohvalle suklaarasioiden viereen… Kukkapaketista tuli esiin kerrassaan upea orkidea, joka komistaa pianon päällä olohuonettamme.

 

 

Tulin juuri VIMMAN ja Beatin yhteisestä joulukonsertista Kaupungintalolta, ja heti piti päästä purkamaan tunnelmiani. Konsertti oli hieno!! Tyttöjen kirkkaat ja varttuneempien kypsät äänet soivat kauniisti yhdessä ja erikseen. Moniäänisinä kuorosovituksina tututkin laulut saavat uutta väriä. Syvimmin minuun vaikutti loppunumero, kuorojen yhdessä esittämä Lennon-Ono-biisi Happy Christmas. Sen voimakas rauhanjulistus on yhä ja aina sydäntä kouristavan ajankohtainen.

Minulla oli tällä kertaa tilaisuus seurata oman kuoroni esiintymistä katsomosta – ja mitä näinkään? Joukon keskittyneitä, eläväkasvoisia laulajia. Itse mukana ollessahan ei voi tietää miltä me näytämme. Nyt sain todistaa omin silmin, että Jaanan ”Valot päälle”-opetukset on sisäistetty. Hyvä me! Kuoro näytti hyvältä myös uusissa Ritva Liisa Pohjalaisen pukukoruissaan. Ne toivat joulukonserttiin sopivasti juhlavuutta. – Tämän työnäytteen jälkeen molemmat kuorot voivat hyvillä mielin jäädä jouluvapaalle.

Rapakon takana viettämäni kuukausi oli vauhdikas ja tapahtumarikas. Eipä ole ennen tullut kruisailluksi pitkin jyrkkiä vuorikallioita traktorimönkijällä – nyt sekin on koettu ja hengissä selvitty. Oli kivaa! Musiikkiantiakin matkaan mahtui: Vanha blueskettu John Mayall keikkaili San Luis Obispossa, ja Las Vegasissa näin Michael Jackson -tribuuttishown. Jalles Franca oli ilmiömäinen niin ääneltään, eleiltään kuin tanssijanakin. Vegasissa viihdeshowt ovat maailmanluokkaa, ja juuri tämän lajinhan amerikkalaiset toden totta osaavat.

Havainto kaikkialta missä liikuin Amerikassa: Ei humalaisia katukuvassa. Ei edes Vegasissa! (Jonka koko pääkatu on yhtä anniskelualuetta.) Kunpa Suomessakin opittaisiin, että julkinen kännissä ördääminen ei ole ”siistiä”…

Tämän kirjoitti jamatar 8.12.2016

 

lukujarjestys-kevat-2017

Maestran kevätkausi käynnistyy maanantaina 9.1. ja jatkuu huhtikuun loppuun saakka. Tunteja ei ole hiihtolomaviikolla 6.-12.3. eikä pääsiäismaanantaina 17.4. Avoin laulukoulu kokoontuu kuudesti 17.1.–21.2., mikäli ilmoittautuneita on vähintään 10.

Teematuntien aiheina ovat musikaalit (alkukausi) ja sävelletyt runot (hiihtoloman jälkeen). Toivotut teemat klassinen laulu ja ranskalainen chanson ovat tulossa ohjelmaan ensi syksynä.

Maanantain, tiistain ja torstain tunnit pitää Jaana Turunen. Keskiviikon VINHAn harjoituksista vastaa Teija Korhonen.

Tunnit ovat steinerkoulu Virkkulan tiloissa Asemakatu 3:ssa Kuopion keskustassa. Tunnit ovat kadulta tullessa oikean puoleisen rakennuksen musiikkiluokassa paitsi tiistaisin, jolloin ne ovat vasemmanpuoleisen rakennuksen salissa.

Scroll to Top