Käyttäjän Marita Jama lähettämä 2. helmikuu 2011 kello 15:19

Maanantain laulutaitotunnin sankari oli tällä kertaa Oskar Merikanto, Suomen armoitetuin melodikko. Hänen lauluissaan yhdistyy kansanlaulun vaivaton yksinkertaisuus ja taidelaulun hiottu hienostuneisuus. Otimme Hopeisesta laulukirjasta lähempään tarkasteluun kolme Merikanto-laulua: Kullanmurunen, Soi vienosti murheeni soitto ja Annina. Ja saman veroisia pieniä mestariteoksia hänellä on vaikka kuinka. Ihme ukko! Omaa ääntäni en vain saa helisemään niin että sävelten kimallus tulisi esiin, kuten Jaanan näille sivuillemme viimeksi lisäämissä videoissa.

Korkeita ääniä harjoiteltiin poskia heilutellen ja tuolilla pää alaspäin röhnöttäen. Konsti auttaa, mutta eihän niin voi oikeasti laulaessa tehdä. Pitäisi oppia tekemään temppu ILMAN poskien heiluttelua ja röhnöttämistä. Pahinta ovat pitkät korkeat äänet. Voima valuu kitusista ja pontevasti alkanut suoritus surkastuu ininäksi. Tälle en mahda mitään, vaikka ope kuinka kannustaa ja vakuuttaa ja rohkaisee avaamaan pellit. Sen sijaan omalla mukavuusalueellani keskiäänissä tunnen kehitystä tapahtuneen. Ääni on kirkkaampi ja kiinteämpi kuin ennen Laulukouluun tuloani.

Huomaan pitäväni tiistaitreeneistä maanantaita enemmän, sillä kuorokappaleiden harjoittelu antaa enemmän haastetta kuin yksiääninen yhteislaulu. Minusta tuntuu että harjoittelumme alkaa jo muistuttaa oikean kuoron treenejä – odotan jo hetkeä, jona Jaana jättää pianon ja astuu eteemme johtamaan meitä ilmein ja kädenliikkein.  Odotan myös innolla nuotinluvun alkeita. Kihisen halusta oppia miten tahdit lasketaan ja mitä ovat kaikki ne mystiset merkit (fermaatit sun muut) nuottiviivastolla.

Harjoittelimme Oman kullan silmiä, Ratiritirallatusta ja Kalliolle kukkulalle. Nautin kun saan olla äänikylvyssä, siinä ihan keskellä, sävelten hyväiltävänä joka puolelta. Äänet soivat komeasti yhteen ja kaikkien kasvoilta paistaa antaumus. Tätä menoa meistä saattaa vielä sukeutuakin oikea kuoro joka tekee oikeita keikkojakin. Sitä kohti mennään!

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 1. helmikuu 2011 kello 09:00

Hiihtoloman jälkeen olisi tarkoitus startata ”pappamuskarien” muodossa. Ideana on, että alle kouluikäiset lapset tulevat isovanhempansa tai muun aikuisen kanssa laulamaan rakkaimpia lastenlauluja ja hauskimpia laululeikkeja. Asiasta saa viedä tietoa eteenpäin kaikille kiinnostuneille. Kurssin voi käydä erikseen, mutta se sisältyy myös klubimaksuun. Klubilaisille kurssista tulee 20 € maksu kirjasta ja cd:stä. Tervetuloa mukaan, jos aika sopii sinulle ja pienelle laulukaverillesi!

Nuoteistalaulukokeilu alkaa viikolla 12 ja se kokoontuu neljän viikon ajan tiistaisin klo 19-19:30. Testaan vähän halukkaiden kanssa, miten asia kannattaisi järjestää: lyhyenä kurssina vai koko lukukauden jatkuvana. Testaan myös lähestymistapaa ehkä pariltakin eri kantilta. Jos olet asiasta kiinnostunut, niin tule ihmeessä mukaan kokeiluun kertomaan mielipiteesi, jotta ensi syksynä päästään asiassa tosi toimiin. Lähtötaso on ihan alusta. Tunneille ovat tervetulleita kaikki klubilaiset.

Eilen kävi kyllä vähän vanhanaikaisesti. Olin katsonut laulutaitotunnille liikaa lauluja ja osa jäi käymättä läpi. Valoa ikkunassa ja Tulisuudelma löytyvät nyt videoistamme, joten kertailkaa sieltä, jos on aikaa. Laulukouluryhmän kanssa näyttää uhkaavasti siltä, että Kiiriminna-räp ehditään ottamaan täysin haltuun laulukoulun aikana. Hyvä!

Laulukoulussa kysyttiin, että miksi leuka on aina niin jäykkä. Alaleukahan jäykistyy useimmiten niin, että se työntyy eteenpäin. Siihen saattaa vaikuttaa myös niska-hartiaseudun lihasten jäykkyys, mikä lienee tuttua meille kaikille. Jo pelkkä oivallus, että minullahan jäykistyy leuka, auttaa asiassa. Sen huomaaminen on ensimmäinen askel kohti rennompaa tilaa. Jos leuka on niin jäykkä, ettei se millään tunnu rentoutuvan, avun saattaa löytää hierojalta ja varsinkin äänentuottolihaksiin erikoistuneelta voice massage -hierojalta. Sellaisia löytyy täältä Kuopiostakin. Taitava voice massage hieroja kertoo jo ensimmäisellä kerralla, missä jumi piilee. Sen vapauttaminen saattaa tarvita taas useamman hierontakerran, joskus riittää 1-2 hierontaa.

Jäykän leuan suhteen onnenlahjat eivät käy tasan. Osa meistä ei edes oikein tiedä mistä on kyse, kun asia ei ole mikään ongelma. Osa taas on tottunut jäykkään leukaan niin, ettei sitä oikein enää huomaakaan. Itse olen huomannut, että pakkanen lisää leuan jäykkyyttä, kun ulkona täytyy kiirehtiä hytisten paukasta toiseen. Kesän lämmössä on helpompi olla rennosti. Oletko huomannut samaa?

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 27. tammikuu 2011 kello 15:13

Tällä viikolla en päässyt tiistaina kuoroon, mutta maanantaina laulettiin vanhoja iskelmiä tunteella. My Way’n loppunousua kesytettiin susikuorona. Wow wow-tekniikalla ylöspääsy onnistuukin, mutta laulun omin sanoin yläsävelet juuttuvat kurkkuun. On se perhanaa… Sinatralla muuten on toinenkin elämäntilityslaulu, minusta vielä hienompi kuin My Way. Se on It Was a very Good Year, mietteliäs, melankolinen, ei yhtään mahtipontinen. Mutta sitä ei tietääkseni ole suomennettu, joten jäänee meiltä laulamatta.

Suomen eka euroviisu Valoa ikkunassa on Laila Kinnusen esittämänä timangi. Yksinkertaisen kaunis laulelma, jonka pohjalla sykkii kevyenä – onko se rumban? – rytmi. Ja hyvät sanat. Laulaessamme huomasin muistavani tämän(kin) yhä ulkoa. Minun nuoruudessani iskelmiä nimittäin tosiaan laulettiin eikä vain kuunneltu radiosta. Sen ajan hitit ovat tallessa mieleni kiintolevyllä – ainakin ne joista itse pidin.

Vielä palattiin myös Jambalayaan ja Suuriin seteleihin. En ole päässyt eroon perusvirheestäni eli yrityksestä laulaa yhtä lujaa kuin koko muu kööri. Ja siitähän seuraa vain kurkun ärtyminen ja äänen karheutuminen. Mutta kun innostun en malta olla paahtamatta! Ääneen pitäisi saada hankituksi voimaa ja volyymia kuin vaikkapa Mahalia Jacksonilla. No, hänellä oli kehossa kaikupohjaa eri malliin kuin minulla, joka olen tulitikkutyttöosastoa. Mutta silti…

Sokeriksi pohjalle Jaana oli valinnut tangoklassikon El Chocklo eli Tulisuudelma. Ay, ehtaa argentiinalaista! Eikä sitä niin vain lauletakaan. Vaikea ja ihana. Ja taas nousee mieleen jotain muuta, toinen tango laulutoiveeksi: Viimeisestä illasta, Kaj Chydeniuksen P. Mustapään runoon säveltämä kappale, jossa yhdistyy argentiinalainen ja suomalainen tangokäsitys. Laulun voi esittää molemmilla tavoilla, raskaan jykeväpoljentoisena tanssilavatangona tai argentiinalaisittain elävästi väreilevänä vapaasti liukuen.  Ainakin Eino Grön on levyttänyt sen.

Meille on luvassa myös uudempaa iskelmää. Sen suhteen olenkin melko ummikko, kun en juuri kuuntele kaupallisia radioasemia. Mutta luulot nurkkaan Marita, onhan näissä uusissakin laulunikkareissa osaajia!

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 19. tammikuu 2011 kello 11:00

Sää ja uusi paikka tekivät tepposiaan eilen. Puoli kuudelta paikalla oli vain puolikas kuoro, mutta varttia myöhemmin väkimäärä oli onneksi tuplautunut. Kehittelin joululomalla sovituksia muutamiin lauluihin, mutta tietysti niiden puhtaaksikirjoittaminen jäi viime tippaan. Printteri suolsi valmista varttia vaille viisi ja kopiokone tarvittavan määrän kopioita vartin yli.

Joululomalla oli tapahtunut jotain. Stemmojen oppimiseen meni nimittäin vähemmän aikaa kuin syksyllä. Saattaisiko olla käymässä niin, että harjoitus tekee mestarin? Kalliolle, kukkulalle sujui jo varsin mallikkaasti. Lauantai-illassa taas riittää opeteltavaa koko kevääksi. Mahdoton se ei kuitenkaan ole, kunhan tekstin vaan saa ulos suusta tarpeeksi nopeasti. Stemmojen oppimista auttaisi todella paljon, jos ne saisi tänne nettiklubiin kuuluviin. Tekniikka pelaa jo, mutta lupa-asiaa täytyy selvittää. Viimeistään ensi syksyksi asia saadaan kuntoon. Olisi aika kätevää, jos stemmoja voisi kuunnella omasta puhelimesta missä vaan, vai mitä?

Entinen matkapuhelimeni oli kylmänarka. Kun lämpötila laski nollan alapuolelle, ilmeisesti joku mikrofonipiuha kutistui sen verran, ettei puhettani kuulunut enää toiseen puhelimeen. Siitä harmistuneena hankin itselleni uuden laitteen, jota mainostekstien mukaan voi käyttää myös puhelimena. Laite on osoittautunut varsin käteväksi alkukankeuden jälkeen (aluksi en osannut vastata puheluihin, sulkea sitä tai laittaa äänettömälle jne.). Keksin juuri, että sen kautta täällä olevat videot saa kuuluviin erittäin hyvin. Laitetta voisi siis käyttää helposti harjoitteluapuna missä vaan, missä nettiyhteys toimii. Tätä kannattaa kehittää!

Tiistaina aloitti myös toinen talven avoimista laulukouluista. Laulaminen lähti oikein hyvin käyntiin ja ilmeisesti olin itse niin paljon äänessä, että kysymyksiä ehti tulla vain yksi. Se liittyi ikääntymisen vaikutukseen laulamisessa ja tarkemmin vielä, madaltuuko ääni vanhetessa. Ikääntyminen vaikuttaa ääneen, mutta mitään dramaattista muutosta lauluäänen korkeuteen sillä ei ole. Laulaminen on lihastyötä ja tottahan ikä siinä tuntuu. Myös äänihuulten koostumukseen ikä voi vaikuttaa, mikä voi kaventaa äänialuetta.

Lauluääneen vaikuttaa se, miten ääntään käyttää ja miten sitä huoltaa. Myös elämäntavoilla on vaikutusta. Samat asiat, jotka rapputtavat kehoa (tupakka, alkoholi, stressi jne.), kuluttavat myös ääntä. Myös vähäinen käyttö vaikutta siten, ettei elimistö enää ”muista” miten laulaminen esimerkiksi korkeammalta sujuu. Teissä laulukoululaisissa ja klubilaisissa on useita ihmiskehon toimintaan paremmin perehtyneitä. Olisi mielenkiintoista kuulla, jos sinulla on lisätietoa asiasta.

Olen usein siteerannut Ava Nummisen tutkimusta ja sen tuloksia. Merkittävintä lienee se, että lauluääntä voi kehittää oikeastaan koko eliniän ajan. Se ei ole vain nuorten etuoikeus. Lauluääni on parhaimmillan n. 40-50 vuotiaana. Tummat äänet kypsyvät hitaammin kuin kirkkaat ja kuulaat äänet. Selvää tietysti on se, ettei eläkeiän kynnyksellä kannata enää haaveilla oopperaurasta. Monia mukavia asioita voi siinäkin vaiheessa tehdä laulaen. Kun olen jutellut monien teidän kanssa, olen huomannut, että odotukset ovat ihan realistiset ja saavutettavissa: se, että voisi laulaa mukana yhteislauluissa, yhtyä virteen joulukirkossa, mennä kuoroon laulamaan, uskaltaa laulaa karaokea tai selättää kouluaikaiset laulutraumat. Se, että voisi yksinkertaisesti vain nauttia laulamisesta ja musiikista.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 19. tammikuu 2011 kello 12:00

Viime postauksessani joulun alla harmittelin kun en löytänyt oikopolkua Lauluklubin evakkopaikkaan. Nyt osuin oikeille rinnerappusille ja säästyn siis tästedes patikoimasta mutkan kautta. (Eihän se muuten, askel sinne tai tänne, mutta kun ajoissa paikalle ehtiminen tekee minulle muutenkin tiukkaa.)

Kevätkausi alkoi maanantaina iloisesti toivelaulujen merkeissä. Otetaanko ensin helpompaa vai vaikeampaa? kysyi Jaana. Ei kun vaikean kimppuun vain! Vanha Sinatra-hitti My Way on todella pähkinä laulettavaksi. Sen ääniala on laaja ja tunnetta ja tulkintaakin pitäisi löytyä. Puhelaulu vaatii myös hyvää tekstin rytmityksen tajua, siis ettei paina orjallisesti nuottiarvojen mukaan. Jaana jo laittoi tänne sivuillemme My Way’sta Anka & Sinatra -videonkin. Ei ”Ankka” äänellään vanhalle Sinisilmälle pärjää, mutta hyvän tekstin hän on lauluun tehnyt.

Kiljahdin riemusta kun vuoroon tuli Jambalaya. Sehän oli minun toivelauluni! Muistan sanat pikkuhiukan toisin kuin kirjassa on. Mutta sitä en muistanutkaan, että Hank Williamsin alkuperäisversio on noin kesy kuin videolta kuuluu. Anywy, laulussa on reipas meininki ja se saa minut aina hyvälle tuulelle. Olen muuten maistanut New Orleansissa jambalayaa (cajun-ruoka jossa on mereneläviä, lihaa ja riisiä ja tuhdit mausteet).

Tiistaina starttasi kuoro uusin ja vähän vanhoinkin kujein. Jaana iski eteemme uunituoreen Rati riti rallaa -sovituksen. Onpas hauska, kerta kaikkiaan mainio! Tykkään tämmöisistä, joissa äänet laulavat eri sanoja eri aikoihin lomitellen. Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle taas on yksinkertaisesti komea ja soi i-ha-nas-ti. Mieleen ryöpsähtivät taas muistot opiskeluajoista, kuinka lauloimme tätä kurssiporukalla maestron itsensä johtaessa. Ilmankos alttostemma on syöpynyt sydämeeni kultasävelin. Chydiksellä muuten on tälle myös sisarlaulu Honkain keskellä, jolle hän yhtä lailla antoi uuden kuulaan raikkaan sävelasun. Varmaan senkin nuotit jostain löytyisi…

Vielä muisteltiin ”yhtä lauantaki-iltaa”, jossa meille myös on mukavaa työmaata. Kiva laulu ja kiva sovitus Ja kaikkein kivointa on se että Lauluklubi taas alkoi!

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 18. tammikuu 2011 kello 09:22

Olipa mukava päästä taas laulamaan! Laulutaitotunnilla päästiin uusien laulujen kimppuun ja laitoin niistä juuri videoita katsottavaksi. Teemana oli teiltä tulleet laulupyynnöt ja mielenkiintoista oli, että ne olivat tällä kertaa kaikki käännöshittejä. Videoiksi valitsin alkuperäiskielisiä esityksiä. Osa niistä on varsin mielenkiintoisina toteutuksina, kuten duettona edesmenneen laulajalegendan kanssa.

Kevään aikana kokoamme pikku hiljaa lauluvarastoa omaan päähän, jotta yhteisissä kokoontumisissa voimme laulaa ihan ex tempore monia kivoja lauluja. Hieno idea, kiitos Timo! Viimeistään laivalla toukokuussa testataan, mitä ollaan opittu ja mitä muistetaan ulkoa.

Laulukouluryhmiä syntyi kaksi ja toisen kanssa aloitimme jo eilen. Toinen ryhmä kokoontuu tänä iltana ensimmäisen kerran. Ensimmäisellä kerralla asiaa riittää ja paljon. Koko tunti on täynnä uutta, joten en ihmettele yhtään, jos pää on pyörällä. Onneksi tilanne on toinen jo toisella tunnilla. Harjoituksiin pääsee paljon helpommin kiinni, kun niitä on laulanut jo aiemmin. Monista harjoituksista löytyy täältä myös video, joten sieltä voi käydä muistia virkistämässä tai vaikkapa laulamassa mukana.

Laulukoulussa mietittiin laulutukea eli sitä keskivartalossa ulospäin suuntautuvaa liikettä tai nojaa laulamisen aikana. Tuntumaa siihen haettiin mm. kynttilää puhaltamalla. Mietin kotimatkalla, että meidän olisi oikeastaan pitänyt tutkia myös sitä sisäänpäin tulevaa liikettä (joka ei siis ole kovin toivottava laulaessa) ihan vain vertailun vuoksi. Laulaessa ilma valuu ulos keuhkoista, mikä tuntuu myös keskivartalon ”kutistumisena”. Kahdensuuntaista liiketta siis yhtä aikaa.

Tunnin jälkeen tarkennukseksi kysyttiin kielen asennosta korkin kanssa laulaessa. Kun korkki on hampaiden välissä, kieli saa liikkua vapaasi eikä sitä tarvitse asettaa erityisesti korkin suhteen. Yleensäottaen kielen pitäisi olla laulaessa rento ja vapaa artikuloimaan (ei siis veltto). Jos tästä haluat lukea lisää, niin katso blogi Laulamisen peruspilareita. Linkin siihen löydät oikeasta reunasta Laulutietoblogeista.

Scroll to Top