Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 14. syyskuu 2010 kello 10:10

Joulukorttiasiassa näyttää siltä, että siitä halutaan perinteinen malli, jonka voi antaa käteen tai lähettää postin mukana. Toteutustapa on vielä mietinnässä. Ajattelin, että tuon videokameran johonkin harjoitukseen mukana, ja testataan sillä, miten sellainen nauhoitus toimii. ”Kotivideoversio” säästää kuluja rutkasti. Minusta olisi hyvä, jos levystä saataisiin sellainen, jonka voi katsoa tai kuunnella normaalilla CD-soittimella, DVD:llä tai tietokoneella. Se siis toimisi kuvan kanssa ja ilman. Hyvä idea oli myös se, että videossa näkyisi muutakin kuin me laulamssa ja seisomassa. Toisaalta studiossa voi kikkailla kaikenlaista, mitä videon kertaotolla voi tehdä, mutta silloin kuvaa ei tulisi.

Koko projekti on tarkoitus tehdä omakustanteena, eli kulut katetaan sillä, että jokainen osataa levyjä tietyn määrän, tai halutessaan tietysti enemmän. Tyylikkäin malli tulee myös kalleimmaksi. Eilen arvioin hinnaksi 5 €, mutta luulen sen nousevan 6 euroon. Halvemman saa 3-5 € hintaan. Näitä pitäisi sitten jokaisen ostaa 10 kpl. Eilen laulutaitotunnilla oltiin sitä mieltä, että 5 € ei ole liikaa kortista. Samalla mietittiin myös sitä, että levylle kannattaa tehdä mieluummin yksi kappale hyvin kuin monta vähemmän hyvin. Yksi päivä menee äänityksiin ja siinä ehditään nauhoittamaan max. kolme kappaletta.

Jotta lupa-asiat menevät jouhevasti ja ilman suuria kuluja, ehdotan, että valitsemme korttiin mukaan vanhoja, perinteisiä joululauluja. Tekijöiden kuolemasta täytyy siis olla se 70 vuotta, että korvauksia ei tarvitse maksaa ja lauluja saa sovittaa vapaasti. Tällaisia ovat mm.

Jouluyö, juhlayö
Maa on niin kaunis
No onkos tullut kesä
Heinillä härkien
Kun joulu on
Enkeli taivaan
Sylvian joululaulu (suomennos täytyy tarkistaa)
Varpunen jouluaamuna
Jouluaatto on nyt herttainen
No onkos tullut kesä
Joulupuu on rakennettu
Ensimmäinen joulu (täytyy tarkistaa suomennos)

Nämä luvat eivät nyt kuitenkaan ole niin kalliita, etteikö vastaisuudessa voisi laulaa uudempiakin lauluja levylle, mutta tällä aikataululla niiden selvittämiseen on liian vähän aikaa, ehkä. Jatkan asian selvittelyä Teoston kanssa.

Syksyn avoin laulukoulu on kokoontunut jo kaksi kertaa, ja täytyy sanoa, että hienolta kuullostaa! Hengitys alkaa jo sujua ihan oikeaan malliin, mutta leuan rentoutusta täytyy vielä vähän harjoitella. Kotiläksyksi tulikin peilin edessä tarkkailu. Se on muuten varsin hyödyllistä aika ajoin itse kullekin. Välillä aina kuvittelee tekevänsä jotain, mutta niin ei oikeasti tapahdukaan. Peili on hyvä apuväline, sillä asiat muuttuvat heti, kun ne itse huomaa sitä kautta. Joskus ”leukajumilla” on pitkät perinteet, ja sen kanssa joutuu tekemään pidempään töitä, että saa sen lopulta vapautumaan. Itse sain kokea sen taas kerran kesällä, mistä kerroinkin jo blogissa Kesän muistoja.

Illalla jatketaan taas kuoron merkeissä ja huomenna laulutaitotunnilla. Kurkku on minulla vielä kipeä, mutta parempi kuin eilen. Selviäisiköhän tästä säikähdyksellä tälläkin kertaa?

Kommentoinut Leena Vahvaselkä 17. syyskuu 2010 15:19

Omat suosikkini tuolta listalta saattaisi olla,
Jouluyö, juhlayö
Varpunen jouluaamuna
Ensimmäinen joulu. Sylvian joululaulu tuntuu aika loppuun kuunnellulta.

Kommentoinut Kaisa Airaksinen 16. syyskuu 2010 15:29

Hei
Varpuinen jouluaamuna on tosi kaunis ja enhä No onkos tullut kesä olisi keveämpi. Jaana osaat katsoa, mitkä meiltä onnistuisi.

Kommentoinut Minna Kumpulainen 14. syyskuu 2010 20:16

Tuo video saattaisi olla ihan hyvä idea. Mietin, että saisiko sitä miksattua niin, että välillä kuvassa olisimme me laulamassa ja välillä joitain talvisia maisemia tai vaikka me itse ulkona.. Ja tonttulakit pitäisi olla ehdottomasti jossain videossa! Tuosta sinun listastasihan Jaana löytyy hyviä ja varmasti kaikille tuttuja joululauluja. Omat suosikkini ovat ehkä Sylvian joululaulu, Varpunen jouluaamuna, Jouluaatto on nyt herttainen ja Ensimmäinen joulu. Pari hartaampaa siis ja pari vähän pirteämpää. Kappaleita joita en niin jaksaisi kuunnella tai joita on vaan kuullut liikaa ovat Maa on niin kaunis ja No onkos tullut kesä.

Korttien hinta ei minusta ainakaan tunnu pahalta jos olisi sen 5€/kpl ja kyllähän niitä tulisi varmaan reilut kymmenen ostettua ja itsellekin pitäisi toki jättää yksi kappale muistoksi 🙂

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 8. syyskuu 2010 kello 13:00

Kausi käynnistyy sellaiseen tahtiin, että hyvä kun mukana pysyy! Eilen kuorossa muistutettiin viime vuotisesta ideasta tehdä soivat joulukortit. Lupasin selvittää asiaa, ja niin teenkin. Muutama ajatus ja idea tulikin tässä yön aikana.

Ensinnäkin kuinka aikaisin haluatte aloittaa joululaulujen laulamisen? Äänitys vaatinee sellaisen parin kuukauden harjoitusperiodin + äänityspäivän ja sitten tekniselle toteutukselle aikaa. Joululauluja pitäisi alkaa laulaa siis ihan kohta (=ensi viikolla). Jos lauletaan sekä orkesterilauluja että joululauluja, juuri muuta ei ehditäkään. Se voi olla hyvä tai huono juttu. Minulle käyvät molemmat vaihtoehdot.

Perinteinen CD korttina versio tietää kustannuksia, mutta projekti voitaisiin tehdä niin, että osallistujat sitoutuvat ostamaan x määrää kortteja. Summa pyörinee kuitenkin kymmenissä euroissa. Toisaalta tulisipahan samalla hommattua persoonalliset joulukortit tuttaville.

Jos toteutus tehdäänkin toisin, eikä CD:nä lähetettynä, aikaa on enemmän. Voimme tehdä oman videon ja laittaa sen näkyviin internetiin niin, että ystäville voi antaa osoitteen (tai lähettää linkin vaikkapa sähköpostina), josta sen pääsee näkemään ja kuulemaan. Samalla voidaan tehdä myös äänitys, jota voi lähettää vaikkapa kännykällä mp3:n muodossa. Nämä tosin on vähän uusia tapoja ja vaativat vähän opettelua suurimmalta osalta meistä, minä mukaan lukien. Tämä olisi siis nopeampi ja samalla myös halvempi tapa toteuttaa soiva joulutervehdys, varsinkin jos tehdään se kotivideo/ nauhoitus mentaliteetilla.

Toteutus olisi joka tapauksessa seuraavanlainen: lauletaan kaikki yhdessä 1-3 joululaulua nauhalle/ videolle. Laulujen pitäisi olla mielellään sen verran vanhoja, ettei tekijänoikeuksia niistä tarvitse maksaa. Jos minä sovitan ne, niin silloin siitäkään ei tulisi tekijänoikeuskuluja. Tekijänoikeusasioiden selvittäminen ja lupien pyytäminen on sen verran työläs ja aikaa vievä prosessi, että se kannattaa tällä aikataululla jättää väliin eli siksi mukaan tulisi tarpeeksi vanhoja lauluja tai lauluja, joihin saamme oikeudet kätevästi.

Olisipa mukava, jos saisimme tämän homman onnistumaan jommalla kummalla tavalla tänä jouluna! Keskustelua jatketaan täällä ja tunneilla, ja jossain vaiheessa äänestetään tarpeen tullen.

Sitten muita asioita. Muokkaan tätä sivustoa pikku hiljaa koko ajan. Lisäsin tänne äänestysmahdollisuuden ja nyt siellä onkin jo kaksikin eri asiaa äänestettäväksi. Tulossa on tietokilpailua ja linkkisivusto, jonne kerään kaikki blogeissa olleet hyvät linkit helposti löydettäviksi. Niitä widgetejäkin on luvassa, kunhan löydän jotain järkevää ja meille laulamisen kannalta hyödyllistä lisättävää. Harjoittelu tietotekniikan ihmeellisessä maailmassa jatkuu…

Steinerkoulussa alkaa remontti vuoden vaihteessa, joten tarvitsemme uudet tilat siinä vaiheessa. Koulu muuttaa evakkoon Linnanpellolle entiseen sokeainkouluun (noin kilometri Asemakoululta), ja sieltä löytyy tilaa laulullekin. Vaan onko se liian kaukana autottomille? Äänestys tulossa siitäkin.

p.s. Keskiviikon laulut lauletaan luokassa 8, salista katsottuna toisessa päässä koulua. Sisään pääsee vasemmasta ovesta ja sitten käytävää vasemmalle ja perälle saakka.

Kommentoinut Minna Kumpulainen 10. syyskuu 2010 21:34

Oo, tuohan kuulostaa kivalle. Olisi kuva ja laulu!

Kommentoinut Jaana Turunen 10. syyskuu 2010 13:17

Jonkinlainen kompromissi kahdesta vaihtoehdosta alkaa kyteä mielessä. Joulutervehdyksenä voisi olla todella hauska saada video, jossa näkyisi myös kortin antaja laulamassa. Samaa levyä voisi siis joko kuunnella tai katsella. Jos tehdään yksinkertainen versio ja suht kotivideomeiningillä, aikataulu kutistuu heti lyhemmäksi. Minäkin vähän kallistun siihen, että pitää olla jotain konkreettista lähetettävää eli kortti ja CD/DVD. Toivottavasti saan jo maanantaiksi tarkempaa tietoa kerrottavaksi…

Kommentoinut Minna Kumpulainen 8. syyskuu 2010 17:03

Kääk, niin paljon kommentoitavaa, etten tiedä mistö aloittaa. Tuo joulu-cd idea on tosi hyvä ja itse tykkäisin enemmän cd:stä kuin nettivideosta tms. Siinä on enemmän tunnelmaa ja se säilyy ehkä paremmin,, Itselläni ainakin joskus on käynyt, että kun joku on lähettänyt netin tai kännykän kautta kortteja tai kuvia, niin ne eivät sitten toimikkaan ja sehän olisi harmi! Itse ostaisin kortteja varmaan kymmenkunta kappaletta. Niin ja minua ei kyllä haittaisi vaikka joululaulut jouduttaisiin aloittamaan jo ensi viikolla. Kunhan tietää, että siitä seuraa jotain kivaa (eli siis cd!).

Mihinkäs kohtaan Linnanpeltoa se entinen sokeainkoulu tulee? Onko se lähellä sitä ex-Linnanpellon koulua (nykyistä Kalevalan koulua)? Kävely matka kyllä pidentyisi, mutta siinähän tulisi päivän lenkki samalla ja töistähän minulla ainakin olisi lyhyt matka siihen tulla 🙂

Jeps, ei kai minulla ollut muuta kommentoitavaa tällä kertaa..

Kommentoinut Marita Jama 8. syyskuu 2010 16:56

Laulu-joulukortti cd:n tai nettivideon muodossa olisi mahtijuttu. Mutta saammeko sen kunnolla tehdyksi näin lyhyessä ajassa? Aattelen vain, että jos koko syksy menee konsertin ja joulukortin valmisteluun, voi laulamisen ilo jäädä suorituspaineiden jalkoihin. Mutta en pane hanttiin jos porukka päättää ryhtyä urakkaan.

Sokeainkoulusta sanon, että meikäläiselle apostolinkyytiläiselle se on liian kaukana. En kerkiä sinne ja sieltä muualle sitoumusteni vaatimassa ajassa. Tähän saakka homma on kohdaltani toiminut juuri siksi että laulupaikkana on Steiner-koulu. No, ans kattoo ny kuinka asia kehittyy.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 8. syyskuu 2010 kello 16:00

Pot-pot-pot-potkut sain, alkoi maanantain lauluklubisessio vanhan suomifilmin ynnä Ansan ja Taunon hengessä. Muistiini oli tallentunut vain ”kesken hakkailua” -säkeistö, eka ja vika olivat minulle uppo uusia. Valikoiva muisti?? – Viimekertaiseen Nääthän unta puolestain -lauluun palattua havaitsin hankalaksi laulaa porukalla jazzia, kun mieli teki heittäytyä tempovaihtelujen, synkooppien ynnä muiden vietäväksi. Ryhmässä ei niin voi tehdä – olo oli kuin varsalla lieassa. Mutta vanhat jazzbiisit ovat ihania. Löytyisiköhän Jaanan nuottikirjoista Stormy Weather, esimerkiksi? Tässä tosin tullaan taas kielikysymykseen. On perusteltua, että Lauluklubissa lauletaan pääosin suomeksi.

Chydiksen Laulu oravasta on taas yksi melodiamestarin taidonnäyte. Kerta kaikkiaan pakottoman kaunis sävelmä. Se on peräisin Turun kaupunginteatterin legendaarisesta Seitsemän veljestä -esityksestä 1970-luvulta. Mieleeni on jäänyt myös huikaiseva loppukuoro Maa kunnasten ja laaksojen. Eli jos vinkkejä hyvistä kuorolauluista kaivataan…

Jaanan Punapaula-sovitus soi hauskasti ja sitä on mukava harjoitella. Ei liian vaikea mutta tuottaa tyydytystä, kun jo nyt kuulee kuinka kiva siitä tulee kun saamme kaiken hiotuksi valmiiksi.

Kuoro-ohjelmaan saimme uutena Edward Elgarin pompöösin kruunajaismarssin, joka on briteille hengennostattajana suunnilleen samaa kuin Porilaisten marssi meille. Ylevän isänmaalliset tunteet valtaavat mielen ja ryhti kohenee oitis. Minua tämä Elgarin mahtipontinen teos on aina jotenkin huvittanut. Ikinä en kuvitellut sitä laulavani – mutta elämä yllätti taas kerran!

Finlandian ja Orjien kuoron korkeimmat kohdat ovat minulle vielä mahdoton pala. Ei tule ylä-äänet, ei. Minun kohdallani kyse ei ole uskalluksen puutteesta vaan silkasta kivusta. Kurkkuun alkaa sattua ilkeästi eikä sieltä tule pihaustakaan. No juu, tekniikka falskaa, en osaa rentouttaa äänihuuliani. Muutenkin ne rasittuvat herkästi näin kesätauon jälkeen. Ei auta kuin odotella että kurkkuvärkki notkistuu sitä mukaa kun se taas tottuu treenaamiseen. Sitä toivon.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 1. syyskuu 2010 kello 12:30

Syksy saapui ja sen mukana LAULUKLUBI MAESTRA tällä uudella nimellä ja konseptilla. Siis että kausimaksulla saa osallistua sekä laulutunneille että kuoroon niin paljon kuin haluaa. Itse jatkan edelleen maanantaipoppoossa, ja tiistaille raivasin kalenteriini tilan kuorolle. Nyt on ensimmäinen maanantai ja tiistai takana ja tässä tunnelmia:

Liian ahtaan luokkahuoneen vaihtuminen koulun saliksi on iso plussa. Nyt on tilaa ja ilmaa ja laulukin kaikuu komeammalta. Sitä paitsi kyseinen sali on minulle muistorikas – siellä on istuttu tyttärieni alakouluajan joulu- ja kevätjuhlissa tippa linssissä, ja siellä olen treenannut vuosikaudet taijia. Mutta nyt siis lauletaan. Jaana on hankkinut uusia laulukirjoja, ”Hopeisen” näppeihini saatuani plarasin heti ahneesti ja silmissä vilahti jo monta rakasta suosikkilaulua. JAMBALAYA!! Sen olisin halunnut laulaa keväällä karaokessa, mutta ei sitä Rauhalahden karaokebaarin biisilistalta löytynyt.

Maanantaina lauloimme 60-luvun pop-biisiä Sealed with a Kiss ja vanhaa jazz-standardia Dream a Little Dream of Me. Molempia suomeksi tietysti. Viimemainitusta en tiennyt suomennosta olevankaan. Juicen näppärä versio on huumoripitoisempi kuin tunnelmoiva alkuteksti. Kiva näitä vanhoja on laulaa, eihän niitä muuten juuri enää edes kuule – eivät kuulu radiokanavien soittolistoille. Minun nuoruudessani iskelmiä tosiaan laulettiin itse, uusimmat suosikit ostettiin vihkoina tai tekstit kirjoitettiin ylös radiosta. Ja sitten ne opittiin niin hyvin ulkoa, että huomaan muistavani pitkät pätkät vieläkin.

Tiistaina kuorossa laulettiin Punapaulaa, Finlandia-hymniä ja Orjien kuoroa oopperasta Nabucco. Korkeimmat äänet menevät minulta yli hilseen, vaikka mitä sormitemppuja yrittäisin. Näin ensi treenien jälkeen kurkku rasittui muutenkin. Yritän muistaa aloitella hissuksiin. Miksi himpskatissa koulussa ei aikanaan opetettu yhtään äänenkäytön tekniikkaa? Veisattiin vain mekaanisesti lauluja läpi kukin tyylillään. Vieläkin surettaa kuinka meidän ”director cantuksemme” onnistui tekemään laulamisesta niin kuolettavan tylsää…

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 31. elokuu 2010 kello 15:57

Kylläpä oli mukavaa tavata pitkän tauon jälkeen eilen illalla! Iloisia jälleennäkemisiä on tiedossa lisää tällä viikolla ja vielä ensi viikollakin, sillä kaikki eivät pääse tunneille vielä ensimmäisellä viikolla. Uusia tuttavuuksiakin päästään solmimaan ensi viikolla, kun syksyn avoin laulukoulu aloittaa maanantai-iltana.

Maanantain laulut pääsemme laulamaan koulun salissa, mikä on loistavaa; tilaa on niin fyysisesti kuin akustisestikin. Jos nyt jotain saisi toivoa, niin parempia tuoleja. Klaffituolit ovat niin hajalla, että pysyvät pystyssä hädin tuskin. Pitkät penkkirivit ovat taas vähän hankalia, kun omaa tuolia ei voi vapaasti siirtää. Ehkä me kuitenkin selviämme…

Tähän syksyyn mahtuu taas laajamittainen lauluohjelmisto. Viikottain harjoittelemme Finlandiaa ja Orjien kuoroa, mutta muuten ohjelmisto vaihtuu viikon, parin välein. Kuoron ohjelmisto on vielä arvoitus, kunnes selviää millaisella kokoonpanolla toimimme, mutta tänä iltana startataan kansanlaulun, tangon, ja muutaman muun merkeissä.

Kunhan ehdin paneutua, muokkaan tätä sivustoa edelleen. Tänne pitäisi kuulemma saada äänestyssysteemi ja muuta mukavaa. Ajattelin, että voisin laittaa joistakin asioista, kuten laulettavista kappaleista ja tapahtumapäivistä, yleisen äänestyksen, niin saadaan muokattua toimintaa siihen suuntaan, kuin mikä teistä tuntuu parhaalta. Kun osaan, laitan tämän sivuston avautumaan osoitteeseen www.lauluklubimaestra.fi, jotta tänne löytää helpommin. Viestit saa jotenkin yhdistymään myös Facebookiin ja Twitteriin, mutta en ole ehtinyt paneutua asiaan sen kummemmin vielä. Tämä tekniikan kehittyminen on niin vilkasta, ettei mukana pysy millään!

Aina kun kirjaudun tänne sisään, näen ylläpitäjänä ensimmäiseksi viikon TOP listat: top jäsenet, top kuvat, top videot. Toistaiseksi olen vielä johtanut itse kaikkia tilastoja, mutta katsotaan, ohittaako joku minut vielä…

Kommentoinut Jaana Turunen 3. syyskuu 2010 17:39

Widgetit selvisivät, kiitos Sirpa avusta! Kiva, että nähdään ensi viikolla Minna. Osa pääsee aloittamaan vasta seuraavalla viikolla, joten olemme kaikki koossa oikeastaan vasta parin viikon päästä. Toivottavasti saan Kuolleet lehdet valmiiksi tiistaiksi…

Kommentoinut Minna Kumpulainen 2. syyskuu 2010 16:57

Kuulostaa hyvälle. Ensi viikolla minäkin starttaan syksyn laulut. Olin kyllä hengessä mukana, vaikkakin olin töissä. Hoilasin nimittäin lastenlauluilla äänen melkein käheäksi. 🙂

Kommentoinut Jaana Turunen 1. syyskuu 2010 14:30

No nyt top jäsenlista näkyy etusivulla kaikille. Pitäisi vielä selvittää mitä on widgetit… APUA!!!! Jos joku osaa kertoa ja auttaa, niin olen enemmän kuin kiitollinen.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 20. elokuu 2010 kello 17:22

Osallistuin heinäkuussa Sastamala Gregoriana -festivaalin yhteydessä pidetylle laulun mestarikurssille. Festivaali keskittyy vanhaan musiikkiin ja kaikki konsertit pidetään upeissa keskiaikaisissa kirkoissa. Pääkonserttipaikassa, Karkun Pyhän Marian kirkossa on loistava akustiikka. Laulaminen siellä on äärimmäisen helppoa ja ääni kantaa vaivattomasti takanurkkaan saakka. Kirkon kiviseinät, maalattia (hiekkaa) ja puinen holvikatto luovat akustisen tilan, jota insinöörit yrittävät (turhaan) jäljitellä moderneissa rakennuksissa. Konserttikävijöiden musiikkinautinto yhdistyy tosin tuskaan, sillä kirkon kapeat penkit ovat äärimmäisen epämiellyttäviä istua. Selkäsäryltä ei välty kukaan.

Laulukurssin opettaja Evelyn Tubb on huikean taidokas ja ilmeikäs laulaja. Hän saa kuulijansa kirjaimellisesti kyyneliin kauniilla ja herkällä laulullaan. Lisäsin yhden videon, jossa hän laulaa 1600-luvulta olevan Henry Purcellin laulun Music for a while. Tämän upean laulajan taidot onneksi leviävät uusille laulajille, sillä Evelyn opettaa vanhan musiikin merkittävimmässä akatemiassa Schola Cantorumissa Baselissa. Vanhan musiikin laulutapa on sellainen, jota kuvailen lähinnä äärimmäisen luonnolliseksi. Laulaminen luutun säestyksellä on ihan toista kuin orkesterin päälle ”huutaminen” oopperassa. Äänen sävyjä tarvitaan laajalla skaalalla äärimmäisen hiljaisesta, tyhjästä alkavasta voimakkaaseen ja jopa terävään ääneen saakka. Erilaiset korukuviot vaativat nyös äänen notkeutta ja kiinteyttä.

Kurssi oli ensimmäinen kerta, kun sain opetusta erityisesti vanhaan musiikkiin liittyen. Odotukset olivat siis varsin innokkaat ja samalla vähän jännittyneet. Huonoksi onnekseni sairastin kesäflunssan heinäkuun alussa ja siitä jäi päälle ”leukajumi”, joka ei hellittänyt kurssiin mennessä. Laulaminen ei siis tuntunut lainkaan vaivattomalta ja helpolta kurssille tullessani. Eikä tilanne tuntunut muuttuvan kurssin aikana. Oli todella harmillista ja itsetuntoa nakertavaa laulaa, kun koko ajan oli olo, ettei saa itsestään parastaan ulos. Viimeisenä iltana tuli sitten valvottua ihan liikaa: saunaa ja uimista pitkällä kaavalla, liikaa epäterveellistä ruokaa ja viiniä, loistavaa seuraa ja juttelua yömyöhään. Kun heräsin viimeisen päivän aamuna, leukajumi olikin kadonnut! Arvaa vaan harmittaako, ettei tullut tehtyä tätä varsin epätavallista äänenavausta jo ensimmäisenä iltana!

Viimeisen päivän iltana oli konsertti, jossa me mestarikurssin oppilaat lauloimme. Oli ihanan rauhoittavaa marssia esiintymislavalle, kun tiesi, että laulukunto on niin hyvä kuin se vain voi olla. Onneksi kurssin ajan aikamoista aaltoliikettä tehnyt laulufiilis oli huipussaan juuri silloin kun pitikin. Hyvin sujunut laulaminen antoi taas intoa jatkaa; huonona hetkenä kun on valmis laittamaan hanskat tiskiin ja lopettamaan koko homman. Jutun opetus onkin siinä, ettei kannata lannistua, vaikka laulaminen ei aina sujukaan. Aallon harjat ja aallon pohjat kuuluvat asiaan, ja niitä tulee ihan kaikille laulajille.

Elokuussa onnistuimme tekemään vielä viikon lomareissun perheen kanssa. Ajoimme Turun saaristoon ja Nauvoon asti, missä vietimme muutaman päivän ystävien mökillä. Nauvon kirkossa on käytössä yhdet Suomen vanhimmista uruista. Pääsin ilokseni kokeilemaan urkujen 1700-luvulta peräisin olevaa sointia. Samalla testasin myös kyseisen keskiaikaisen kivikirkon lauluakustiikkaa. Mahtavahan se oli. Kirkossa pystyy hienosti sulautumaan musiikkiin, sillä se ympäröi läsnäolijat joka puolelta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tullaan tänne porukalla ensi kesänä pitämään laululeiriä. Mahtava saarisomaisema ja upeat laulutilat, jollaisia Kuopiosta ei valitettavasti löydy. Kuka lähtee mukaan?

Kommentoinut Marita Jama 25. elokuu 2010 15:04

Olitpa tosiaan upealla laululeirillä. Vanha musiikki laulutyyleineen on erityisen kiehtovaa, osin juuri siksi että soitinten äänet ovat hiljaisia, jolloin laulajakin voi käyttää luonnollista volyymia ja nyanssit pääsevät esiin. Ja laululeiri Turun saaristossa kiinnostaa kyllä!

Kommentoinut Leena Vahvaselkä 22. elokuu 2010 17:01

Kyllä, etenkin vanhoissa kirkoissa tuo akustiikka on kohdallaan. Sait todella innostumaan ensi kesän laululeiristä, ei kun toimeksi.

Scroll to Top