Käyttäjän Marita Jama lähettämä 29. syyskuu 2010 kello 16:00

Olen ennenkin hehkuttanut musiikin suurenmoisesta kyvystä säilöä ja herättää muistoja. Nyt nousi taas esiin nostalgisia kuvia, kun klubilla laulettiin Dingon Autiotaloa ja Irwinin Rentun ruusua. Dingo-kuumeen aikaan olin itse jo roimasti yli-ikäinen heiluttelemaan sifonkihuiveja, ja tyttäreni olivat reippaasti ali-ikäisiä. Mutta eihän tätä bändiä voinut välttää kuulemasta. Erään helteisen kesän tunnussäveleksi tuli Levoton Tuhkimo, joka soi mökillä matkaradiosta lähes tauotta…

Rentun ruusu puolestaan toi mieleen kohtaamiseni Vexin ja Irwinin kanssa. Eräänä päivänä kävelin sisään Vexi Salmen levykauppaan ja kysyin häneltä, tietäisikö hän ketään joka opettaisi minua soittamaan kitaraa. ”No on tuolla takahuoneessa yksi”, sanoi Vexi. Sieltä saapasteli Irwin Goodman ja suostui hommaan. Kitaratunnit pidettiin kansalaisopiston (vanha puutalo) kellarissa, jossa Irwin Depraveds-bändeineen muutenkin treenaili. Hän kertoi haaveestaan, että voisi joskus ansaita musiikillaan itselleen valkoisen flyygelin. Sen hän myös sai – ja taisi menettääkin. Tämä kaikki tapahtui vähää ennen kuin Irwin pääsi tekemään ensilevynsä. Hän muuten ei alun perin suinkaan laulanut nenäänsä, vaan honotus keksittiin Bob Dylanin ja folk-tyylin innoittamana.

Kylläpä helpotti, kun Jaana antoi luvan laulaa Orjakuoron kriittisissä kohdissa oktaavia alempaa, jos ei muuten suju. Mieluummin käytänkin tätä konstia kuin vain aukoisin suutani ja olisin laulavinani. Orjakuoro on kyllä hieno, melodista Verdiä kauneimmillaan. Hieno tulee myös Kuolleista lehdistä, kun saamme stemmat ojennukseen. Äänten punoutuessa yhteen syntyy hiveleviä harmonioita (lieköhän termi oikea). Pieni musiikin keskeisiä käsitteitä avaava tietoisku muuten olisi tervetullut jossain välissä. Ainakin minua kiinnostaa mitä mikäkin termi pitää sisällään. Musiikki on yksi niitä asioita joita olisin halunnut opiskella, mutta valitsin toisin. Ehkä sitten seuraavassa elämässä…

Jaana usutti ehdottamaan toivelauluja. Siispä uudistan Jambalaya-toiveeni. Se biisi svengaa kuin hirvi, ”tuoretta” ilmaisua käyttääkseni. Ja Steiner-koulun piano soi jo valmiiksi kuin saluunapiano. Jottapa joskus, kun kaipaamme jotain ripeää ja räväkkää, heitettäiskö Hank Williamsin raikulibiisi Jambalaya!

Kommentoinut Jaana Turunen 29. syyskuu 2010 20:49

Hienoa Marita! Harmonia on ihan oikea sana ja Jambalaya voitaisiin laulaa, jos löytyy kirjoista. Tarkistan asian. Hyvä idea tuo termsitön avaaminen. Pitäisi varmaan ottaa viikon termi -systeemi käyttöön ja kerätä ne kaikki pikku hiljaa tänne tarkastettavaksi. Keksin jo uuden sovelluksenkin, jota voisi hyödyntää…

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 29. syyskuu 2010 kello 20:59

Maanantaina näytti tosi pahalta korttien toteutumisen suhteen, mutta sain kun sainkin keksittyä ratkaisun. Joulukorttiprojekti siis toteutuu! Marraskuun alussa äänitetään (paikka ja aika varmistuvat vielä) ja valmiit kortit saa hintaan 5 €/ kpl marraskuun loppuun mennessä. Mietin vielä, että tilataanko niitä kuitenkin 1000 kpl, kun hintaero on niin järkyttävän pieni 500 kpl:seen nähden…

Tämä tarkoittaa sitä, että lokakuussa lauletaan orkesterikappaleita hieman vähemmän ja ohjelmistoon tulee JOULULAULUJA. Äänitys tehdään mahdollismman yksinkertaisesti eli te ja minä pianon tai urkujen ääressä. Kappaleet ovat vanhoja ja sovitukset minun tekemiä eli tuoreita :-). Yhdessä illassa pitää saada valmista, ja valmistahan tulee, kun niin halutaan. Kappaleet selviävät ensi maanantaina…

Tällä viikolla on taas ollut ilo kuulla ihanaa laulua. Kaikkein ylimpien äänien laulaminen alempaa vaatii vielä harjoittelua: siis missä hypätään alas ja mihin asti. Tätä käymme pikkuhiljaa läpi ja erityisesti ylimääräisessä harjoituksessa. Tämän viikon kappalevalinnat ovat herättäneet mielenkiintoisia keskusteluja ja mielikuvia. Ensi viikolla lauletaan taas jotain uutta (muutakin kuin joululauluja), paitsi kuorossa: siellä riittää vielä hommaa Kuolleissa lehdissä ja Oravalaulussa. Varsin lupaavaa laulaminen oli jo nyt, mutta ensi tiistaina on se kuuluista kolmas kerta, jolloin stemmat alkavat vihdoin tuntua edes osittain tutulta. Olisipa jo ensi viikko!

Kommentoinut Jaana Turunen 4. lokakuu 2010 08:06

Nyt selvisi hintaeron juju: painotekniikka. 500 kpl erä tehdään eri tekniikalla kuin tuhat kappaletta.

Kommentoinut Minna Kumpulainen 1. lokakuu 2010 22:01

Jaana olet kyllä tehnyt Kuolleet lehdet -kappaleeseen aivan ihanan sovituksen. Siitä tulee varmasti hienon kuuloinen kunhan kaikki äänet loksahtavat paikoilleen. Oravalaulukin on hyvin kaunis, mutta vei enemmän aikaa opetella sävel, kun vanha sävel vaan mielessä viipotti. Ja hassu muistelo tulikin siitä, että pienenä luulin, että siinä lauletaan ”eipä sinne hallin hammas eikä metsämiehen varvas” 🙂

Ja mahtavaa, että pääsemme tekemään joulukortit. Eipähän tarvitse tänä vuonna raahautua Tiimariin miettimään minkälaisia joulukortteja sitä tänä vuonna väkertäisi.

Ensi viikolla itselläni jää tällä erää kaikki laulut iltavuorojen vuoksi väliin, mutta yritän itsenäisesti vähän opiskella ainakin Orjien kuoron sanoja ja saatanpa työn lomassa vihellellä tai lauleskella vähän muutakin. Onhan sanonta: Ain laulain työtäs tee.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 28. syyskuu 2010 kello 06:30

Suomen parhaan kuoron titteli on taas tarjolla, kun suuren
suosion saanut ohjelma palaa kuvaruutuun. Ilmoittautuminen
esikarsintoihin on käynnistynyt!

Suomen paras kuoro 2011 -kilpailuun voivat osallistua Suomessa vaikuttavat kuorot, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

  • kuorossa on vähintään 16 jäsentä
  • enemmistö kuoron jäsenistä on täyttänyt 15.2.2011 mennessä vähintään 18 vuotta
  • kuorolla ei ole voimassa olevaa levytyssopimusta
  • kuoro ei ole aikaisemmin voittanut Suomen paras kuoro -kilpailu

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 22. syyskuu 2010 kello 16:10

Tällä kertaa klubilla laulettiin kahta uutta laulua, ensimmäisenä Kari Rydmanin Niin kaunis on maa. Siihen liittyy henkilökohtainen muisto. Kun kävin Käpylän iltaoppikoulua, Rydman opetti siellä musiikkia. Eräänä päivänä muuan koulun oppilas jäi raitiovaunun alle ja kuoli. Kari Rydman sanoitti ja sävelsi laulun Niin kaunis on maa oppilaansa muistolle ja tytön luokkatoverit esittivät sen muistotilaisuudessa. Laulusta on tullut ikivihreä, eikä suotta. Siinä on surua mutta ei synkkyyttä, se onnistuu olemaan sekä kipeän kaipaava että valoisa.

Prévertin – Kosman Kuolleet lehdet puolestaan on minulle rakas ajalta, jolloin kiinnostuin Jacques Prévertin runoista ja ranskalaisista chansoneista. Vieläkin kuuntelen chanson-levyjäni mielelläni. Jaana on tehnyt meille mukavan kuuloisen sovituksen. Siinä riittää myös haastetta, kun jokainen ääni laulaa vuoroon melodiaa ja alempaa tai ylempää stemmaa. Kauniisti soi, kunhan opimme ne kaikki kuljetukset. Ja syksyynhän tämä laulu sopii mitä parhaiten. Kuolleita lehtiä ja alakuloa on ympäristö tulvillaan, kun luonto riisuutuu talviunille.

Jaana tekee sankarillisia ponnistuksia hinatakseen meidät kaikki ylös Orjakuoron korkeimpiin nuotteihin. Minulta vain ei onnistu. Äänialani loppuu tiettyyn kohtaan kuin pianon koskettimet, plim. Ja sitten on luukut kiinni. Mutta joka kerta yritän, odottaen ehkä ihmettä.

Metropolitan-oopperat alkavat taas Starissa! Ostin jo liput Reininkultaan ja Boris Godunoviin. Kiva kun on jotain mitä odottaa. Kuten tietysti myös se suuri konserttimme 18. marraskuuta. Joulukorttiprojekti sen sijaan menee minulta näillä näkymin ohi, koska kaavailtu maanantai-illan äänitysaika ei sovi. No, kaikkeahan ei voi saada

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 21. syyskuu 2010 kello 09:58

Syksyn avoin laulukoulu on ehtinyt kurssin puoleen väliin ja hyvältä kuullostaa; eiliset ladidadidaat meni niin hienosti, että olisi voinut kuvitella kyseessä olevan varsin pitkälle harjoitelleen kuoron harjoituksista. Hienoa! Alaselkään asti ulottuva hengitys yhdessä ”kallon avauksen” kanssa antaa erinomaisen lähtötilanteen laulamiselle. Kun äänen saa vielä syttymään tuen kanssa, niin loppu on sitten ihan vaan yksityiskohtia. Tästä saatiin hyviä maistiaisia eilisissä lauluissa.

Eilen laulukoulun jälkeen tuli kyselyjä poissaolojen korvaamisista ja tutustumiskäynneistä laulutaitotunneilla ja kuorossa. Tutustumisia ja korvauksia voi alkaa tekemään heti. Maanantaisin ja keskiviikkoisin kokoontuvat laulutaitoryhmät klo 17:30-19 ja kuoro tiistaisin samaan aikaan. Laulamaan tulemisesta kannattaa laittaa minulle etukäteen tieto, jotta varaan nuotteja tarvittavan määrän paikalle. Näistä lisää ensi maanantaina.

Kuorosovitusten tekeminen on aikaa vaativaa hommaa. Sain tänään valmiiksi Kuolleet lehdet aika monen viikon puserruksen jälkeen. Aikaa menee eniten puhtaaksi kirjoittamiseen, mutta se kyllä kannattaa pitkällä tähtäimellä. Koneella tehdystä nuotista saa ensinnäkin paljon helpommin selvää kuin käsinkirjoitetusta. Lisäksi sen korjaaminen ja muokkaaminen on helpompaa. Virheitä kun tuppaa jäämään kymmenistä tarkistuksista huolimatta. Sovittaminen on kyllä varsin mukavaa hommaa. Siinä pystyy ottamaan huomioon kuoron vahvuudet ja heikkoudet paremmin. Sitä paitsi on mukavaa, kun jokainen stemma saa vuorollaan laulaa melodiaa.

Joulukorttiprojekti etenee hiljalleen. Viikonlopuiksi ei äänityspäiviä ole saatavilla, mutta arki-iltoihin kyllä. Tavoitteena on, että ensi viikolla tiedämme, saako tämän projektin hoidettua, ja jos saa, niin millä aikataululla ja millaisilla kuluilla. Tämä korttiprojekti, kuten muukin toimintamme on täysin vapaaehtoista, eikä kenelläkään ole pakkoa osallistua tai hankkia joulukortteja. Esikyselylistat kulkevat tällä viikolla ryhmissä aiheesta.

Musiikkikeskus täyttää 25 vuotta tänä syksynä ja torstaina 11.11. he haluaisivat toteuttaa meidän avustuksellamme yhteislauluhetken Valohallissa lastenlaulujen merkeissä klo 17-18. Siitäkin kiertää lista ryhmissä. Olisi mukava mennä laulattamaan lapsiperheitä, jos saamme pienen esilauluryhmän sinne mukaan.

Orkesterikappaleiden ylimääräinen harjoitus on su 24.10. klo 17-19 steinerkoulun salissa. Se ja muutkin syksyn tapahtumat löytyvät tapahtumakalenteristä, joten kannattaa päivittää oma kalenteri pikimmiten.

Marita kirjoitti, että laulaminen on kivaa. Voisin itse jatkaa, että laulattaminen ja kuoronjohtaminen on kivaa. Ne ovat upeita hetkiä, kun teidän laulajien äänet solahtavat kohdalleen ja yhteinen harmonia täyttää tilan. Tämä on oikeastaan aika hienoa hommaa, kun sellaista pääsee kuulemaan nykyisellään jo useana iltana viikossa!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 15. syyskuu 2010 kello 12:00

Kaksi lauluiltaa peräkkäin on aika hauska juttu. Ja vielä niin uusi, että tiistain tullessa yllätyn iloisesti: ai niin, tänäänkin mennään Laulukouluun – tai nyt siis Lauluklubiin. Johdettu ja opastettu laulaminen on kertakaikkisen kivaa, kivempaa kuin luikautteleminen kotioloissa. Jaana on aidosti innostava ja itse innostunut asiastaan, ja sehän heijastuu välittömästi meihin oppilapsiin. Hän osaa sanoa selkeästi ja osuvin mielikuvin mitä milloinkin tarvitaan tuloksen parantamiseksi, ja me vastaamme parhaamme mukaan.

Orjien kuoron kultaharppu-kohta ja se toinen korkealle menevä (sanoja en voi nyt tässä tsekata) eivät minulta edelleenkään onnistu, Finlandia sen sijaan menee rimaa hipoen. Luottavaisin mielin odotan kuitenkin Suurta Päivää 18.11., jolloin esiinnymme Musapirtillä Jorma Hynnisen, kaupunginorkesterin ja Atso Almilan kanssa. Tottakai opettelemme sanat ulkoa ja pukeudumme arvokkaasti mustaan. Se tulee olemaan hieno kokemus.

Äänissä laulaminen on vielä mukavampaa kuin yksiääninen – edellyttäen että osaa oman stemmansa. Nuoteista on apua, jos olen kuullut stemman muutaman kerran niin että olen siitä ”hajulla”. Mieluiten kuitenkin laulan ulkoa, vapaana nuottipampuloiden ja tekstin seuraamisesta. Joissain lauluissa miehet ja sopraanot jyräävät meidät altot niin täysin, ettei omasta laulamisesta tule mitään, kun ei kuule missä oma ääni hortoilee. Niinä hetkinä ymmärrän hyvin niitä jotka sanovat, ettei heillä ole nuottikorvaa eivätkä siksi voi laulaa ollenkaan. Laulamiseen tosiaan tarvitaan korvaa ja sitä että kuulen mitä laulan. Jollen kuule, suusta tulee ihan mitä sattuu, ammuvainaan nuotilla.

Laulava joulukortti -projekti on mitä mainioin, jos saamme sen toteutetuksi. Pari hyvin harjoitettua laulua ja sopiva kuvamateriaali, siinäpä oiva yllätyslahja suvulle ja ystäville. Jaanan ehdottamista pakkausvaihtoehdoista halvempi on minusta aivan tarpeeksi tyylikäs ja varmaan myös paremmin suhteessa sisältöön kuin se toinen, prameampi. Katsotaan miten homma kehittyy.

Scroll to Top