Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 24. maaliskuu 2010 kello 07:54

Eilen illalla aloitimme kuorokokeilun noin 55 laulajan voimalla. Yritin pariin kertaan laskea lukumäärämme, mutta laskut menivät aina sekaisin. Ilmottautuneita on reilusti yli 60, mutta tuskin olemme kertaakaan kaikki yhtä aikaa paikalla. Mahtava joukko silti! Kuoronjohtaja ainakin on ihan superinnostunut!

Ja WOW! mitä laulamista! Kokeilumentaliteetista ei ollut tietoakaan, varsinkaan Kalliolle, kukkulalle -laulussa. Sointi ja meininki oli niin kuin kuoroharjoituksissa yleensäkin. Uusien stemmojen hankaluudet eivät tainneet säikyttää ketään. Joukahais-räppikin kuullosti ihan uudelta, kun lauloimme sitä näin isolla joukolla. On mielenkiintoista kuulla, miltä laulut kuullostavat kolmannen kerran jälkeen.

Kuorokokeilun ohjelmisto on seuraava:

Eurovisio-tunnari
Twist and shout
Kalliolle, kukkulalle
On suuri sun rantas autius
Kiiriminnaräp (Joukahainen)
Oman kullan silmät

Jatkoryhmissä mukana olleet: muistakaa ottaa On suuri sun rantas ja Kiiriminnanräp mukaan. Ja muutenkin muistakaa pitää kaikki nuotit mukana. Ylimääräisiä kappaleita ei juurikaan ole.

Jatkoryhmissä tämän viikon teema on In memoriam Kirka. Hengaillaan on noussut omien lasteni suursuosikiksi. Se nimittäin kertoo aina niin kiehtovista junista, ja juuri numerot oppineelle on kivaa toistaa tuttuja lukuja. Lauletaankohan muissakin kodeissa iltalauluiksi Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen ja junalaulu?

Oletteko seuranneet Savon Sanomista Saimaan rannalla tv-ohjelman valmistelua? Tuotantoyhtiö on pyytänyt kaupunkia maksamaan liki parikymmentätuhatta euroa siitä, että ohjelma tehdään Kuopiossa. Lisäksi pitäisi majoittaa 24 henkilöä kuvausten ajaksi ja hommata paikalle paikallisia kuoroja, jotta yhteislaulun taso saadaan tarpeeksi tasokkaaksi. Onneksi savolaiset kaupungit ovat kieltäytyneet kunniasta. Muuten olisi pitänyt ärähtää. Yhteislaulun ideahan on juuri siinä, että kaikki saavat laulaa mukana sillä taidolla kun on. Yhdessä tekeminen on paljon tärkeämpää kuin se, miltä se kuullostaa. Jos se ei kelpaa, niin televisioon kannattaa tehdä toisenlaisia ohjelmia.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 24. maaliskuu 2010 kello 14:30

Maanantain teemana oli raspikurkku Kirka ja kaksi hänen tunnetuksi tekemäänsä biisiä. Hetki lyö on hieno, Hengaillaan edustaa iskelmä-Kirkaa josta en ole koskaan järin innostunut. Minun Kirkani oli soul-mies… Mutta on terveellistä laulaa muutakin kuin omia mielikkejä.

Neljän kansanlaulun salaatissa onnistuin karjumaan ääneni pihalle. Niin käy, kun yrittää saada oman urkunsa kuulumaan muiden yli. Parempi hillitä kilpailuviettinsä ja laulaa vain minkä palkeet pakottamatta myöten antaa.

Varsinainen aiheeni tänään on kuitenkin TIISTAI ja odotetun kuorokokeilun alkaminen. Meitä kokoontui Steiner-koulun saliin iso joukko innokkaita laulajia. Kolmeen äänialaan riitti kuhunkin reilusti väkeä. Tottumuksen voimasta menin alttoon. Ensimmäinen tehtävä oli Eurovision tunnarisävelmä – ja pahvit saatuani menin heti ihan ulalle. Eikö tämä olekaan Beethovenin Oodi ilolle, kuten olen aina luullut?! Säveltäjä ihan tuntematon nimi. Tai onko niin, että vain Euroviisut käyttää tätä ja Eurovisio yleensä Beethovenia? Ammottava aukko sivistyksessä!

Oli miten oli, Eurotunnari oli hauska laulutehtävä duubaduu-sanoituksineen. Ja stemmojen oppimisessa on haastetta. Mutta erityiset värinät antoi treenien viimeinen laulu, Kaj Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle. Kun menin ensimmäiseen avioliittooni Helsingin maistraatissa – ruokatunnilla – opiskelutoverini lauloivat meille serenadina juuri tämän. Tietysti äänissä. Miten paljon muistoja tuohon yhteissointiin liittyykään: kokonainen elämänvaihe, nuoruuden energisyys, usko tulevaisuuteen, kaikki avoimena edessä. Musiikki on todella väkivahva muistojen tallentaja.

Harmittaa jo, etten pääse ensi viikon kuorosessioon lomamatkan vuoksi. Mutta kolmannella eli viimeisellä kerralla on sitten jännittävä kuulla, miten muut ovat edistyneet.

Kommentoinut Marita Jama 25. maaliskuu 2010 10:06

Kiitos Jaana! Nyt selvisi tämä tunnarimysteeri. Ja huomaan että minulla tosiaankin on iso aukko sivistyksessä, kun en tätä Charpentieria tunne. Rupeanpa ottamaan selvää.

Kommentoinut Jaana Turunen 25. maaliskuu 2010 10:00

Eurovision tunnari on ranskalaisen barokin ajan säveltäjän Marc Antoine Charpentierin Te Deun -teoksen kakkososa (eka on patarumpusoolo). Beethovenin yhdeksäs eli Oodi ilolle on Euroopan Unionin tunnari. Charpentier oli aikana kuuluisa säveltäjä, kuten Beethovenkin.

Kommentoinut Minna Kumpulainen 25. maaliskuu 2010 07:52

Voi että! Kuulostaa hyvälle tuo kuorokokeilu. Harmi etten tällä viikolla ole päässyt yhtään laulamaan. Flunssaa jälleen pukkaa, joten ei kyllä ääntäkään olisi pahemmin lähtenyt, mutta ensi viikolla toivottavasti kajahtaa sitten sitäkin suuremmalla ja paremmalla volumilla. 🙂
Ja hyvää lomamatkaa sinulle Marita.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 22. maaliskuu 2010 kello 13:33

Onko teillä töissä käytössä kulttuuri- tai virikesetelit? Pian niillä voi nimittäin maksaa laulukoulumaksujakin. Kyseessähän on liikuntaseteleihin rinnastettavat verottomat edut, joita työnantaja voi tarjota työntekijöilleen. Niillä voi maksaa konsertti-, teatteri- tms. lippuja tai käydä erilaisilla taidekursseilla. Näillä näkymin laulukoulumaksuja voi maksaa ko. seteleillä huhtikuusta eteenpäin. Jos ko. etua ei työpaikalla vielä ole, niin kannattaa alkaa kyselemään niistä, sillä kulttuuriharrastukset antavat paljon iloa ja virtaa omaaan elämään ja työpaikalle.

Kommentoinut Jaana Turunen 7. huhtikuu 2010 13:42

Olen tehnyt nyt sopimukset kaikkien kulttuuriseteleien toimittajien kanssa, ja jatkossa niillä voi maksaa kaikkia laulukoulumaksuja. Yksityistunteja niillä ei voi maksaa käsittääkseni.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 20. maaliskuu 2010 kello 08:27

Tiettävästi maailman ensimmäinen jazzrequiem esitettiin Helsingissa Temppeliaukion kirkossa talvisodan päättymispäivän 70-v muistopäivänä. YLEAreenalta teos on kuultavissa kuukauden ajan. Teos on niin ikään viime kesänä 70-v täyttäneen Heikki Sarmannon säveltämä.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 16. maaliskuu 2010 kello 16:00

Maanantain ryhmämme on todella suosittu – väkeä lappaa koko ajan lisää ovista ja ikkunoista, ei riitä luokan pulpetit eikä kohta enää penkitkään. No, sehän on yksinomaan hauskaa ja nostattaa tunnelmaa entisestään.

Tunnin aluksi herkisteltiin Liedin, tarkemmin sanoen Johannes Brahmsin Kehtolaulun (Levon hetki nyt lyö) sävelin. Laulu piti esittää ”sordiino päällä” eli hiljaisesti mutta äänen kiinteydestä tinkimättä. Sepä onkin temppu – hiljaa laulaessa kun tuppaa intensiteettikin putoamaan. Tavoitteena olisi puhdas, tasainen ja linjakas ääni. Laulettiin säe tai pari kerrallaan ja taas tuli Jaanalta palautetta, milloin hengityksestä, milloin volyymin epävakaudesta. Ja minulle tapahtui jotain outoa: yhtäkkiä ääni virtasi pienen hetken aivan vapaasti. Huima tunne! En yrittänyt mitään, en tehnyt mitään, se vain tuli. Ja heti kun tiedostin asian, se katosi. Luulen että tämän aiheutti täydellinen rentous, johon osuin vahingossa, kun en pinnistänyt enkä ponnistanut mihinkään suuntaan.

Sitten sävelmatkailimme Italiaan, kaikkien tenorien toivelaulun O sole mio myötä. Alkuverryttelyn jälkeen lauloimme reippaasti italiaksi! Sitä onkin suomalaisen helppo ääntää, molemmat kielet kun ovat sellaista pitkää vokaalien ja konsonanttien pulinaa, ”kuin perunoita kaadettaisiin ämpäristä toiseen”, on joku osuvasti sanonut. Laulun komea loppunousu jäi minulta kyllä haaveeksi, ei irronnut muuta kuin irvistys… Pirskatti, Italiassa pikkupojatkin kajauttavat sen tosta vaan. Ja rockin kuningas Elvis! Hänellä tosiaan oli huomattavan laaja ääniala. Tämän voi tsekata Elviksen O sole mio -versiosta (It’s Now or Never), kuten myös hänen toisesta italohitistään Torna a Surriento (Surrender). Rimaa hipomatta leiskauttaa kunkku korkeat loppunuotit.

Olen kärsimätön. Välillä tuntuu että jee, minähän edistyn, sitten taas jokin möykky tai lukko kurkussa lyttää kaiken. Äänihuulet vuotavat tai ovat ärtyneet tai jumittavat, ja tulos on se inhoamani huopaääni. Oli miten oli, odotan jo jännityksellä kuorokokeilua, mitä siellä tehdään ja mitä uutta siellä opimme.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 4. maaliskuu 2010 kello 09:32

Alkutalven laulukoulut on saatu päätökseen ja tässä vielä tietoa siitä, miten laulamista voi jatkaa laulukoulusta tutusssa seurassa:

 

Kuorokokeilu

 

 

Kuorokokeiluun ovat kaikki tervetulleita. Se pidetään kolmena tiistaina 23.3., 30.3. ja 6.4. klo 17:30-n. 19:15 steinerkoulun salissa (sama paikka kuin laulukoulussa). Ilmottautumiset minulle 19.3. mennessä. Se, mitä
kokeilusta seuraa, on vielä arvoitus kaikille. Katsotaan sitä sitten yhdessä
kolmen kerran jälkeen. Nuotinlukutaito ei ole välttämätön, vaan laulamaan
pääsee ilman sitäkin. Nuottimaksu 10 € muilta kuin jatkoryhmissä olevilta.

 

 

Jatkoryhmät

 

 

Minulla on kaksi jatkoryhmää avoimen laulukoulun käyneille. Ne kokoontuvat maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 17:30-19 steinerkoulussa luokassa 7 (toisessa päässä koulua). Jatkoryhmissä jatketaan siitä, mihin
laulukoulussa päädyttiin. Ohjelmistossa on lauluja laidasta laitaan ja kausi
päättyy yhteisiin kevätlaulajaisiin. Mukaan pääsee hyvin kesken kaudenkin, sillä
tunnin ohjelma vaihtuu miltei kokonaan joka kerran. Joitakin kappaleita
harjoitellaan pitkällä kaavalla, mutta niihinkin pääsee nopeasti kiinni. Mikäli
jatkoryhmä kiinnostaa, sinne voi tulla kerran katsomaan ja kokeilemaan, ja
päättää sen jälkeen jatkosta. Muistathan ilmoittaa kokeilusta etukäteen, jotta
varaan nuotteja paikalle. Loppukevään hinta on 110 €. Viimeinen kokoontuminen
on viikolla 18. Viikolla 10 on hiihtoloma. Maanantain ryhmässä on miehiä ja
naisia, keskiviikon ryhmässä pelkästään naisia.

 

Nuorten avoin laulukoulu

Nuorten laulukouluryhmän kanssa mietimme jo jatkoa, ja tavoitteena olisi saada uusi laulukurssi kesän alkuun. Laitan siitä vielä lisätietoja nuorten ryhmässä olleille, kun saan tila-asiat järjestymään.

Ensi viikolla lomaillaan laulamisesta, mutta pian jatketaan jatkoryhmien ja kuorokokeilun merkeissä. Seuraava avoin laulukoulu pidetään viikolla 20.

Scroll to Top