Käyttäjän Marita Jama lähettämä 29. lokakuu 2014 kello 18:00

Huh? Ei kai nyt vielä ruveta joulusta höyryämään… Mutta tosiasia on, että Maestran joulukortit ovat täyttä päätä työn alla. Niitä tulee kolmea sorttia, kullekin kuorolle omansa, ja jokaisessa on nettilinkki kyseisen kuoron YouTubessa laulamaan joululauluun. VIMMAn laulu on Maa on niin kaunis, jota äänitimme hartaasti tänä ja viime tiistaina.

Alkaa jo jännittää, miten pärjäämme joulukonsertissa Atson johtamina. Hän kun huitoo koko bändille, ei yksin meille. Kokonaisuuden hahmottamista auttaa, kun kuuntelee Glorian esityksiä netistä. Oppii instrumentaalit ja toivon mukaan myös ne pahamaineiset LÄHDÖT kuoro-osuuksiin.

Kuoroharkkojen jälkeen pidettiin Kuopion Maestralaulajat ry:n ensimmäinen vuosikokous. Hallitus jatkaa entisellään ja toimintasuunnitelman mukaan edetään. Kannatusjäseniä olisi kiva saada, mutta toisin kuin lapsilla ja nuorilla meillä ei juuri ole äitejä ja isiä, jotka ryhtyisivät harrastustamme tukemaan. No, on meillä sentään ne vesipullot! 🙂

Maanantaimaestrassa laulettiin pitkästä aikaa operettia. Kaunistahan se on, mutta liian makeaa kaltaiselleni suolaisen ystävälle. Oopperassa on sentään terästä ja tarinatkin parempia – vaikka aika höpsöjä nekin. Vielä yksi oleellinen ero: operetti menee pilalle jos sitä yrittää päivittää nykytodellisuuteen, mutta ooppera kestää sen hyvin, kunhan ohjaajalla on näkemystä ja taitoa.

Eksähdin taas Anttilan Top Teniin ja kuinkas kävikään… Siellä oli läjäpäin etno-cd:itä à 3 euroa. Menin ihan villiksi. Hillitsin sentään itseni ja ostin vain neljä plattaa kuubalaista. Niillä esiintyvät vanhat ihanat Compay Segundo, Ibrahim Ferrer, Omara Portuondo ja Various Artists. Lähipäivinä saavat kissani kuulla yltäkyllin rumbaa, congaa, boleroa, sonia sun muuta. – Joulua odotellessa!

Kommentoinut Jaana Turunen 1. marraskuu 2014 08:10

Kivaa palautetta on tullut soivista joulukorteistamme. Nyt vielä toivotaan, että saadaan ne painosta aikataulun mukaan… Pia, olet niiiin oikeassa: tahti todella on jo kiihtynyt. Hyvä kun perässä pysyy.

Kommentoinut Pia Hakkarainen 31. lokakuu 2014 10:41

Kuuntelin linkin youtuben Maa on niin kaunis -nauhoitukseemme: Sehän kuullosti hyvälle!

Ja jouluunhan on enää vajaat 2 kk aikaa. Siinä kun pidetään pikkujoulut ja kaikki muut loppuvuoteen pakkaantuvat tapahtumat, olemme aatossa alta aika yksikön!

Kommentoinut Jaana Turunen 30. lokakuu 2014 20:16

Kuorolaisten joulu alkaa usein aikaisin, sillä jos jouluun mennessä täytyy laulut osata, harjoitukset on aloitettava aikaisin. Monet joululevyt on äänitetty keskellä kesää siitä syystä, että levy ehtii jouluksi myyntiin. Se sopii niille, joita joululaulut eivät ahdista. Niitä, jotka eivät niistä innostu, syksy on todella pitkä aika… 🙂

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 22. lokakuu 2014 kello 18:30

Viime postauksessani runttasin vähän turhan äkkinäisesti sen Pirkko Jaakkolan Pariisin taivaan alla -suomennoksen. Tosiasiahan on, että laulutekstien kääntäminen on kovaa duunia. Ensinnäkin suomen kielen rakenne on aivan eri kuin lähtökielen, johon sävelmä on tehty sopimaan. Ja kun laulun sisältökin pitäisi saada siirretyksi käännökseen, siinä on suomentajalla sorvaamista. Netistä löytyi yllätys: Pirkko Jaakkola oli myös viihdelaulaja, jonka 1950-luvun levytysten joukossa on myös Pariisin taivaan alla. Hänen operettiäänellä esittämässään chansonissa on vanhanaikaisen charmanttia tunnelmaa. Eikä se suomennoskaan tässä kuulosta piikkilangalta… S’il vous plaîtes: http://youtu.be/NnIWrC39YEw

Tiistain kuoroharjoitus meni tällä kertaa kokonaan Glorian loppuosan hinkkaamiseen. Jos on aloitusäänen löytäminen vaikeaa, ääneen pääseminen keskeltä biisiä on suoranaista akrobatiaa. Miten voin muistaa kuinka alttostemma menee ”tahdista x” lähtien?? Nuoteistahan ei enää saanut luntata. Vaikkei niitä oikeasti osaa lukea, pampulat sentään antavat suuntaa. Mutta Jaana oli armoton, ja hyväähän tämä äksiisi meille tekee. Barokkifraseerauksen hienouksia treenattiin notkuen, hytkyen ja heiluen. Se pitäisi saada ääneen ilman liikesuorituksia. Mutta koska asia on uusi, se unohtuu kun yrittää keskittyä stemmaan ja yleensä tempossa pysymiseen. Peukkua Jaanalle sitkeydestä ja kärsivällisestä myönteisyydestä. Kyllä me vielä opitaan!

Syyslomaviikolla kävin Helsingissä ja katsoin mm. kaksi teatteriesitystä. Kumpikaan ei ollut varsinaista musiikkiteatteria, mutta molemmissa laulettiin ansiokkaasti. Kansallisen pienellä Juha Hurmeen Europaeus hyödynsi suomalais-ugrilais-kalevalaista perinnelaulantaa kuulasäänisen naisduon voimin. Todella vaikuttavaa. KOM-teatterissa Juha Siltasen Vallankumous sisälsi lauluja joka lähtöön, yksin ja yhdessä komilaisten taatulla taidolla esitettyinä. Huikein oli loppunumero, vinksahtaneessa sävellajissa vedetty Orpopojan valssi. Niin koomista ja niin murheellista!

Ehdin käväistä myös jazz- ja etnodiggarin paratiisissa Digeliuksella. Tällä kertaa mukaan lähti tupla-cd torvimusiikkia Balkanilta. Ei laulettua – paitsi että laulavathan ne torvetkin: ilosta, surusta, kaikesta.

Kommentoinut Marita Jama 29. lokakuu 2014 17:01

Kiitos valaisusta, Jaana! Minulle ainoa vaihtoehto on siis tuo aivo-lihasmuistihomma. Se toimiikin, jos saan vetää stemman alusta loppuun yhtä soittoa (esimerkkinä Gloria). Mutta koska se ei toimi pätkinä, en ole saanut stemmaa tarpeeksi syvälle aivo-lihasmuistiini. Joten toistoja, toistoja, toistoja…

Kommentoinut Jaana Turunen 27. lokakuu 2014 10:25

Sorry, ei ole tarkoitus kiusata jankkaamisella, mutta kertaus on opintojen äiti. Karu totuus on, että mitä ei muista ulkoa, sitä ei osaa kunnolla. Keskeltä kappaletta on hankala lähteä, mutta se mistä aloitettiin lähtee aina välisoiton jälkeen, eli ääni olisi löydettävä jostain…

Musiikin teorian osaamisesta on juuri tuollaisissa paikoissa isosti hyötyä. Kun hahmottaa muusta musiikista, missä mennään ja miten oma aloitusääni on suhteessa siihen, on paljon helpompi aloittaa. Toinen vaihtoehtohan on se, että ääni on aivojen ja lihasten muistissa, josta se tupsahtaa esiin sen kummemmin ajattelematta. Ja se saadaan aikaan toistoilla…

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 9. lokakuu 2014 kello 20:00

Kuinka viikot vilistävätkään! Taas on torstai, vaikka juuri äskenkin oli… No, tälläkin viikolla Maestrassa laulettiin niin että ikkunat helisi – ainakin kuvaannollisesti.

Maanantaina selattiin taas Kultaista laulukirjaa Steinerkoulun uudessa musaluokassa. Vasta Maestrassa olen tutustunut Danny Boy -nimellä tuntemani vanhan irkkuballadin siihen versioon, jossa lauletaan omenankukista. Minulla on vähän asenneongelmaa tämän omenaversion kanssa, koska Danny Boy on minulle ”se oikea”. Siinä jätetään hyvästejä itsenäisyystaisteluun (näin olen sen tulkinnut) lähtevälle nuorukaiselle. Sitä en tiedä kumpi teksteistä on vanhempi ja siis alkuperäinen. Mutta melodia on ikikaunis.

Kuopion teatterin Sound of Music’in innoittamina lauloimme myös kaksi laulua kyseisestä musikaalista. Nimikappale Kun vuorelle käyn ja Edelweiss ovat musikaalisävelmiä parhaasta päästä, oikein sellaisia sydämenläikyttäjiä. Taannoin esitystä katsoessa minua riemastutti erityisesti se laulu, jossa paimennetaan lampaita ja jodlataan aina kertosäkeessä. En muistanutkaan, että tässä teoksessa on niin monta tarttuvaa biisiä!

Olen armeliaasti unohtanut mikä oli se laulamamme laulu, johon joku onneton tunari oli rustannut suomenkielisen tekstin. Nikkari parka ei ollut ikinä kuullutkaan pitkien ja lyhyiden tavujen ja sanojen painotusten sovittamisesta nuotteihin. Niinpä laulettu suomenkieli kuulosti paikoin käsittämättömältä. Sanojen ja sävelmän rytmit pitäisi saada klaffaamaan. Kun se onnistuu, osatekijät sulavat yhteen. Kun se ei onnistu, laulun laulaminen on kuin nielisi piikkilankaa. Parhaita laululyyrikoita ovat oikeat runoilijat – ja parhaita runotekstien säveltäjiä oikeat säveltäjät, useimmiten.

Kuorossa me altot (tai ainakin osa meistä) koimme miltä tuntuu kun hukkaa äänen. Siis sen mistä pitäisi alkaa laulaa omaa stemmaa. Sisäisellä korvallani kyllä kuulin äänen, mutta en pystynyt tuottamaan sitä. Hämmentävä tunne. Vaikka osaisi koko stemman, se ei auta jos ei saa kiinni lähtöäänestä. Toivottavasti tämä oli ohimenevä vaihe jouluohjelman haltuun ottamisessamme.

Kommentoinut Jaana Turunen 13. lokakuu 2014 20:52

Lähdöt opetellaan samoin kuin muukin: toistoilla ja homma lihasmuistiin, jos korvien ja aivojen yhteistyö ei auta (vaatii ehkä pientä musiikkianalyysia ja nuottiymmärrystä). Kaikista huonoin versio on se, että annan joka kerran erikseen äänet, tosin siitä lähdetään liikkeelle.  Siksi yritän olla katkomatta liikaa tauoilla, vaikka aihetta onkin, vaan mennään aina seuraavan lähdön yli…

Kommentoinut Marita Jama 13. lokakuu 2014 15:15

Miten opetellaan lähdöt?? Onko siihen jokin varma metodi?

Ai se oli Pariisin taivaan alla. Sehän alkoi ihan OK, mutta B-osassa meni tekstittäjällä sanat solmuun. Mahtaakohan joku olla levyttänyt tämän ja miten lie selvinnyt ”mukulakivistä”…

Kommentoinut Jaana Turunen 10. lokakuu 2014 19:43

Lähdöt on yhtä tärkeitä opeteltavia kuin stemmakin. Aina ei todellakaan ole helppoa löytää oikeaa lähtöääntä.

Se ontuva käännös taisi olla Pariisn taivaan alla -laulussa.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 1. lokakuu 2014 kello 18:15

Olen loiventanut seisomaprojektiani: Maanantaina Maestralaulajissa istun, tiistaina kuorossa seison. Kuis näin? Itse asiassa en tiedä… Kuorossa ei tee edes mieli istua, mutta Maestra-tunneilla on helppo valita paikka valmiiksi asetelluilta tuoleilta. Siitä kuitenkin olen tarkka, etten nojaudu selkänojaan vaan istun ojennuksessa kyljet pitkinä. Ryhdissä pitää pysyä!

Eikös se niin mennyt, että Gloria eli ”Kunnia Jumalalle korkeudessa” on peräisin enkelien ilosanomasta lammaspaimenille maailman ensimmäisenä jouluyönä. Tätä laulaessamme me VIMMA-kuoro ikään kuin otamme enkelien roolin Taivaan viestintuojina maan päälle. Ja ne kolme muuta lauluamme viestivät maasta taivaaseen ihmisten iloa Jeesus-lapsen syntymästä. Taivasviestintää siis, molempiin suuntiin.

Gloriaa kotona harjoitellessa keksin googlata eri kuorojen ja orkesterien esityksiä ko. biisistä ja aloin laulaa mukana alttoa. Esitysten tempoissa on hämmästyttäviä eroja. Nopeusennätys on Armenian kansallisorkesterilla… Hui! – Löysin myös kauniin Personent hodie + Gaudete -esityksen, josta avasin tänne keskustelunkin. Linkki ei ole auennut kaikille, onnistuisikohan tätä kautta: http://youtu.be/5tBvbYnRsXw4 Esittäjä on Retrover Ensemble, johtajanaan Markus Tapio.

Olen viime aikoina seilannut netissä muutenkin keskiaikaisen musiikin parissa. Rytmiä lyövät rummut, hiljaa heläjävät luutut, nasaalisti törisevät krummhornit ja muut aikakauden soittimet kiehtovat vastustamattomasti, kuten myös kirkas ja suora laulutapa.

Vivaldin Gloria edustaa barokkityyliä, niinpä opettelemme VIMMAssa barokkifraseeerausta. Sellaista keinahtelevaa; volyymin nostoja ja laskuja, sanojen rytmisiä korostuksia. Ei helppoa mutta ihanaa, kun saa oppia uutta.

Kommentoinut Jaana Turunen 2. lokakuu 2014 15:37

Kyllä näin on, suoraan jouluevankeliumista on Glorian teksti.