Käyttäjän Marita Jama lähettämä 25. syyskuu 2014 kello 18:57

Kylläpä onnistuin möhlimään viime postaukseni yhteydessä. Laitoin Malan Merjan etunimeksi MERVI, mihin Merja kommentoi että ”käyhän se Mervikin”, minkä minä ymmärsin tarkoittavan että puheena olleessa lauluryhmässä käy myös kolmas maestralainen Mervi… Sotku selvisi kun MERJA tavatessamme junttasi tajuuni, että olin siis kirjoittanut hänen nimensä väärin Pasimusiikki-juttuuni. Kääk! Eikä muuten ollut eka kerta kun tahattomasti vääntelen ihmisten nimiä. Eräässä toimittamassani teatterin käsiohjelmassa muinoin luki roolilistassa Jukka AVUINEN (=Auvinen). Tosi kiva.

Maanantaina en päässyt laulamaan, tiistaina sen sijaan olin paikalla jopa ajoissa. Kolmea uutta joulubiisiämme käytiin läpi rauhassa, kiireettä, mikä tuntuu hyvältä. Jaana on väsymätön kannustaja ja piiskuri, joka haluaa että VIMMA todella erottuu muista kuoroista paitsi puhtaan ja tasapainoisen soinnin, myös selkeän sanojen ääntämyksen osalta. Näihin hän meitä valmentaa päästämättä pientäkään slarvailua ohi korviensa. Näin pitää ollakin, että tulosta syntyy. Kuria, nuhdetta – ja hetken tullen myös kiitosta.

Olemme saaneet ensimmäisen sponsorin! Kuopion vesi(laitos) lahjoitti koko köörille nätit ja kätevän kokoiset juomapullot, jotka Jaana jo ikuisti valokuvissa tänne Maestranettiin. Onpas muuten iloisen näköistä porukkaa kuvissa! Vesi onkin hyvä voide myös laulukurkulle, joten käyttäkäämme pullojamme ahkerasti.

Keikkaakin meinasi taas pukata (jokin Naisten pankin tilaisuus kai), mutta emme ottaneet. Kutsu tuli liian lyhyellä varoitusajalla. Ei me ihan semmoisia hyppyheikkejä olla että singahdetaan koska vain minne vain. VIMMA-ideologian mukaisesti teemme asiat kunnolla tai ei tehdä ollenkaan.

 

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 19. syyskuu 2014 kello 17:32

Taas on viikko vierähtänyt laulaen ynnä muissa ”eläkeläisen kiireissä”.

Maanantain maestralauluista erityisin oli tällä kertaa vanha ikivihertävä We’ll Meet Again. Miksi niin erityinen? Koska se soi elokuvissaan mestarillisesti musiikkia käyttäneen Stanley Kubrickin leffan Tri Outolempi lopussa, ydinpommin sienipilven kohotessa taivaalle. Enkelikuoron laulama ”Kerran vielä kohdataan, jonain kauniina päivänä kun pilvet ovat hälvenneet…” nostattaa kylmiä väreitä. Yksi ja sama laulu voi välittää monenlaisia viestejä!

VIMMA harjoitteli tällä kertaa Musiikkikeskuksella, ja tosiaan ilman bändiä. Vain isoimmat soittimet olivat paikalla: sellot, lyömäsoittimet ja harppu. Ne kuuntelivat vaiti meidän stemmojamme ja sivuparvilta laulettuja kokeiluja. Jaana pitää tiukasti mielessämme päämäärän – joulukonsertin 17.12. Siihen mennessä on Gloriat ja muut opittu ja hiottu priimakuntoon.

Kun Maestra yksinään ei just nyt tunnu minulle riittävän, onnistuin kenkälusikoimaan itseni myös kansalaisopiston pienryhmään. Sitä vetää Päivi Welling, ja joukossa on toinenkin maestralainen: Malan Mervi. Kukin meistä valitsee mieleisensä laulun, joita työstämme tunneilla mestarikurssityyliin. Näin opimme myös toisiltamme.

Kaupungissa on meneillään uusi festari joka tottelee nimeä Pasimusic. Minäkin riensin torille seuraamaan oopperaperformanssia. Mitä tapahtui? Aika verkkaista oli, yleisö kuuluikin kyselevän toisiltaan että mitä tässä odotetaan. Saimme kuulla viihdyttävää hanurinsoittoa, tamperelaishenkistä (!) runoilua, hitusen jodlausta, vuorolaulua ja ilakoivan ”Hakamonoja”-dueton venäläisen mustalaismusiikin tyyliin. En katsonut ihan loppuun asti, joten en tiedä olisiko vielä tullut loppuhuipennus. Minusta homma olisi toiminut paremmin tiiviimpänä ja lyhempikestoisena. Napakka puolituntinen ACTIONIA ensi kerralla, kiitos!

Kommentoinut Marita Jama 23. syyskuu 2014 12:14

Jaa Koposen Mervikö? Hän on ainoa Mervi jonka löysin maestralaisten jäsenluettelosta. Mutta kun en tunne ulkonäöltä, en osannut yhdistää tähän pienryhmäporukkaan. Sori!

Juu, performanssi (live art) on tietty eri juttu kuin sovinnainen esitys. Mutta performanssikin pitäisi rakentaa niin, että se jotenkin koukuttaa yleisön seuraamaan mitä tapahtuu. Olen nähnyt hienoja, mukaansa naulitsevia performansseja ja myös tylsiä ”haahuiluja”.

Kommentoinut Merja Mala 22. syyskuu 2014 17:11

noo käyhän se Mervikin… 😉

Kommentoinut Jaana Turunen 22. syyskuu 2014 09:18

Hieman samankaltainen fiilis jäi itselleni Tori-oopperasta. Kun jotain ilmoitetaan alkavaksi johonkin aikaan, niin sen pitäisi alkaa silloin. Tori-oopperan parhaat (ja onnistuneet) palat tulivat loppupuolella ja välit täyttyivät ”normaalista” torimeinigistä haitarinsoittoineen. Kyseessä oli pikemminkin ANTI festivaaleilta tuttu live art -performanssimeininki, jossa taide kirvoittaa reaktioita ohikulkijoilta. Välillä tuntuu, että se on mielenkiintoisempaa tekijöilleen ja analysoijille kuin yleisölle. 🙂

Itse pidin  Jussi Tossavaisen tekstistä ja varsinaisista ”oopperaosista”. Hymy irtosi myös toriparlamentin rekatioita seuratessa. Raikkaasta tori-ilmasta laulaminen kirvoitti varsin kovaäänisiä kommenttejä ”Sitähän tiällä hengitellään” ja ”Pussittakee savolaesta ilimaa etelään vietäväksi”. Sitten esiintyjä ja kommentoija naukkasivat kirkkaita nesteteitä omista pulloistaan. (Toisessa ei ollut vettä.)

Tässä voisi alkaa filosofoimaan mitä on taide tai ooppera, mutta ehkä riittää, kun toteaa, että taide elää, kehittyy ja voi hyvin. Sitä ei voi karsinoida eikä pidäkään. Taidetta ei tarvitse aina ymmärtää. Sitä saa nauttia tai vihata tai kokea sitä kohtaan intohimoa. Hyviä ja huonoja elämyksiä tulee, huonoimmillaan se jättää välinpitämättömäksi. Kauneus on katsojan silmissä.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 14. syyskuu 2014 kello 17:31

Olipa vilkas lauluviikko!

Maanantaina Maestralaulajissa analysoitiin laulun Syömmes on jäätä rakennetta. A-A-B-A, aika yleinen kaava. Tuumittiin myös miten mikin säkeistö esitettäisiin, että tarina tulisi parhaiten ulos. Eri kohtia korostamalla voi esitystä sävyttää eri tavoin. Tunnin lopuksi vetäistiin vanha jazzralli Kissa vieköön, joka saa aina hyvälle tuulelle. M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen mainio uusrahvaanomainen tulkinta on kuultavissa täältä: http://youtu.be/Hw0Gc8DL2v4

Tiistaina kuorotreeneissä läpikäytiin lauantain satamakeikan laulut, joiden alttostemmat olin viikon mittaan urakoinut takaisin ”unohduksen yöstä”. Tulihan ne sieltä… Uuden ohjelmiston (Glorian Nouskohon Luojan luo ja Riemuita saa) kanssa ollaan vielä alkutekijöissä. Ja ensi viikolla pitäisi jo harjoitella kaupunginorkesterin kanssa!!

Torstaina olin Sound of Musicin toisessa ensi-illassa. Valopöytä ei kaatunut kuten edellisiltana (lehdestä luin), ja muutenkin esitys oli mitä nautittavin. Tässä musikaalissa on monta hittiä ja kelpo tarinakin, ei siis ihme että se kuuluu ikisuosikkeihin. Perus- tai oikeastaan täyskorjattu teatteritalo sai uuden avauksen todella komeasti ja kansaan menevästi.

Lauantaina VIMMALLA oli siis kuoroleiri ravintola Ajassa, mistä pistäydyimme satamassa laulamassa ”Minna Canthina aikaiselle” risteilylle lähtijöille. Sekä risteilyvieraat että me olimme teeman mukaisesti pukeutuneet vanhaan tyyliin, ja laulummekin olivat suurelta osin Kuopion laulujuhlien 1891 ajoilta. Sää oli kuin unelma, aurinko paistoi ja Kallavesi kimalsi kun vedimme settimme ensin Ukko-laivan kannella ja vielä toiseen kertaan rannassa. Oli hauska keikka!

Pääosa kuoroleiristä omistettiin tietenkin tulevalle jouluohjelmalle. Miksi muut stemmat saivat treenata erikseen enemmän kuin me altot? Sävelkulkujen kertailu ilman toisten ”häirintää” olisi tärkeää meillekin. Uuden, juuri opeteltavan pätkän saattaa pystyä laulamaan oikein yksin – mutta kun muut stemmat tulevat mukaan, kaikki katoaa taivaan tuuliin. Ikään kuin tietää miten se menee, mutta ääntä ei löydä. Tämä vaihe koettelee hermoja – sekä maestramme että meidän. Mutta eteenpäin, sanoi (jälleen kerran) mummo lumessa.

Kommentoinut Marita Jama 15. syyskuu 2014 16:34

Hienoa että musikaalin MOLEMMISSA lapsimiehityksissä se pienin on Kukkumaralla-kuorosta. Kumpikin tyttö on aivan hurmeli roolissaan. Käsitin että Beat-Ella on yksi isommista tytöistä, mutta ei taida ollakaan?

Ahaa, ei siis treenatakaan vielä sinfoniabändin kanssa. Helpotus! Ja vielä lisää helpotti kun löysin ne Gloria-stemmalinkit. Niiden avulla on hyvä opetella.

Kommentoinut Jaana Turunen 15. syyskuu 2014 15:08

Oikastaanpas ensin, me harjoittelemme tiistaina musakeskuksella keskenämme, ei orkesterin kanssa -vielä.

Videolinkkisi on ihana. Tämä on se versio, joka minulle tulee ko. laulusta ekana mieleen.

The Sound of Music osoittautui huolella ja hyvin tehdyksi musikaaliksi, jota mielellään suosittelee katsottavaksi. Erityisen ihana oli tietysti seurata pienimmän  -Kukkumarallasta tutun- tähden esiintymistä. Toinenkin lapsikuorolainen esiintyy samassa roolissa ja onneksi pääsen näkemään hänetkin lavalla muutaman viikon päästä.

En tiedä muista, mutta minusta oli mehut poissa lauantaina, kun lopulta selvisin kotiin kymmenen jälkeen. Pitkä leiripäivä, keikka satamassa ja päälle musikaali oli hieno, mutta uuvuttava paketti. Ja tulokset hyvät. Iso kiitos kaikille mukana olleille!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 3. syyskuu 2014 kello 18:34

Maestralaulajissa laulettiin mm. iki-ihania klassikoita Armi ja On hetki. Niiden tekijät Erik Lindström ja Rauno Lehtinen ovat vanhoja jazzmiehiä, minkä kyllä aistii näistäkin sävelmistä. Nyt kirkastui myös se, miksi II. maailmansotaa edeltävän ajan ”iskusävelmissä” on selvää jatsahtavuutta: koska jazz ja iskelmä erkanivat omille teilleen vasta sodan jälkeen. Syntyi ”taidejazz” ja populääri-iskelmä. Niinpä tosiaan – selvähän tämä.

Maestralaulajissa oli rattoisaa.  Mutta VIMMAn harjoitukset… Voi änkerön känkerö. Jos kuvittelin että entisten kertaaminen on iisiä, erehdyin pahasti. Järkyttyen huomasin etten muista enää juuri muuta kuin ”Rantasi autiuden”, joka taisi olla ihka ensimmäinen kipale jota harjoittelimme äänissä. Niitä muita on pakko ruveta kertaamaan Maestran stemmajemmasta. Hiki tulee pelkästä ajatuksesta, sillä lauluja on monta. Mutta meillä on keikka satamassa 13.9., eli pakko on siihen mennessä jutut skarpata.

Eikä tässä vielä kaikki. Muu jengi oli jo viikko sitten alkanut treenata Vivaldin Gloriaa. Minulle se oli täystyrmäys. Onneksi sanat sentään on jo lapsena koulun joulujuhlissa opitut. Tuntuu että meidän harjoituksissa on liian kiire, stemmat pitäisi omaksua alta aikayksikön vain pari kertaa kuultuina. Nuotteja osaamattomalle (prkl!!) se on ärjy haaste. Miellän stemman vaihtoehtoiseksi melodiaksi, joka täytyisi hahmottaa kokonaisuutena ennen kuin sen voi oppia. Jos ei melodiaa kuule tarpeeksi monta kertaa, se ei hahmotu. Pelastuksena on tietysti Jaanan esilaulamat äänitiedostot. Mutta ne tulevat aina viiveellä ja odotusvaihe on tukala.

Että voikin noin lahjakkaasti unohtaa kerran oppimansa! Alitajuinen oletukseni oli että nuo entiset ”saa” jo unohtaa. Vaan eipäs saanutkaan tällä kertaa! Ja samaan aikaan aivojen uumenissa uinuu iänvanhoja lauluja, joita en ole vuosikymmeniin muistanut – kunnes jokin niistä kajahtaa Ylen Muistojen bulevardi -ohjelmassa ja huomaan laulavani mukana koko biisin alusta loppuun. Ihmeellistä.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 3. syyskuu 2014 kello 12:14

Maestran syyskausi on saatu käyntiin, kuten eilen VIMMAn harjoituksissa totesin, ennätyksellisen säädön kera. Onneksi kaikki alkaa nyt olla kunnossa.

Jonkun verran on kuulunut harmia sen vuoksi, ettei suunniteltu haitarijazz-tunti toteutunut. Myös keskiviikon tunteja on jokunen haikaillut. Suunnitelluista ryhmistä pystyin kuitenkin toteuttamaan vain niin monta kuin mitä laulajia oli tulossa mukaan.

Eniten ilmoittautuneita oli VIMMA-kuoroon ja seuraavaksi eniten Maestralaulajien -ryhmään. Kolmanneksi eniten kannatusta sai Pop. Näiden ryhmien toteuttamiseksi tuli tarpeeksi ilmoittautumisia kauden alkuun mennessä. Systeemi on siis edelleen sama kuin ennenkin: maksat yhdestä ryhmästä ja voit käydä sen lisäksi vapaasti muissa toteutuneissa ryhmissä. (Lukukausimaksu ei siis ole kaikista ryhmistä, vaikka se ehkä siltä tuntuukin sinun näkökulmastasi.)

Ilmoittautumisajan päätyttyä on mukaan tullut vielä mattimyöhäsiä ja näyttää vahvasti siltä, että VIMMAn ja Maestralaulajien lisäksi voidaan jatkaa vielä kolmas tunti jouluun saakka. Nyt voisi antaa äänen kuulua: jatketaanko poppia sinne saakka vai otetaanko syysloman jälkeen haitarijazzia ohjelmistoon. Aika olisi sama ma klo 18:30-19:30.

Lyhensin kokeiluluontoisesti kuoroa lukuunottamatta muut tunnit 60 minuuttisiksi, jotta ne voidaan toteuttaa pienemmälläkin porukalla. Siitäkin sopii antaa palautetta. Minusta se toimii hyvin.

Niinpä julistan kehityskeskustelun alkaneeksi tämän blogipostauksen kommenttiosiossa, jossa sitä voivat kaikki seurata. Ruusut ja risut kehiin vaan reippaasti. Erityisen tervetulleita ovat myös ratkaisuideat ja kehitysehdotukset, joita voidaan hyödyntää jo tammikuusta alkaen. Koska kovaäänisin ei aina ole yleisin mielipide, kannattaa pitää huolta, että oma näkemys pääsee myös esiin. 🙂

Kommentoinut Jaana Turunen 12. syyskuu 2014 09:24

Kiitos kommenteista! Keskustelu jatkukoon, mutta tässä hieman välitilinpäätöstä:

  • Kuten kommenteista käy ilmi, yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Niinpä vuorottelu eri tyylien välillä lienee paras vaihtoehto.
  • Sama homma on keston kanssa: osa on toivonut 60 min tunteja, jotta ehtii käymään laulamassa, osalle se on liian lyhyt aika, kun intoa ja aikaa olisi enempäänkin.
  • Osa haluaisi tulla tunneille jo klo 16:30 suoraan töistä, mutta osa ei pääse millään ennen puoli kuutta, tai mieluummin vasta puoli seitsemältä.
  • Osa toivoo enemmän äänenmuodostusta tunneille, osa ei halua sellaista ollenkaan. Osa haluaa paneutua lauluihin syvällisemmin ja osa haluaa vain laulella niitä. Osa haluaa laulaa tuttuja lauluja, osa oppia uusia.

Tuli varmaankin selväksi, että meiltä löytyy toiveita joka suuntaan ja toistaiseksi en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin että täytyy olla erilaisia ryhmiä eri aikaan, jotta jokainen voi löytää niistä itselleen mieluisimman. Ja koska kaikkea ei voi olla yhtä aikaa, vuorotellaan. Tässä vaiheessa sanoisin, että poppia jatketaan jouluun ja sen jälkeen vaihdetaan. Haitarijazz otetaan silloin mukaan, sillä sitä on toivottu niin kovasti.

Maanantaisin käytössämme oleva luokka vetää hyvin kolmisenkymmentä laulajaa varsinkin kun pidetään ovi auki ilmanvaihdon tehostamiseksi. Minulle oli yllätys, että Maestralaulajissa käy niin paljon väkeä, sillä viime keväänä laulajia oli alle 20 useimmiten. Poppiryhmässä meitä on noin 20 kerrallaan ja silloin tilaa on oikein mukavasti. Likaa tilaa ei kuitenkaan ole ja voisimme kokeilla myös käytävällä laulamista joku ilta, sillä siellä tilaa on runsaasti.

Keskustelu jatkukoon edelleen syyslomaan asti. Sen jälkeen on aika katsoa, miten kevätkauden tunnit menevät. VIMMA ja Maestralaulajat jatkuvat, mutta popin osana on väistää toisten teemojen tieltä.

Kommentoinut Matti Sipilä 11. syyskuu 2014 21:21

Itse kannatan myös poplaulajien jatkamista sellaisenaan. Vimmaan ilmoittauduin ykkösenä, mutta poplaulajat olisi kivaa vaihtelua ja omalla tavallaan haasteellista yhden kerran kokemuksella arvioituna.

Kommentoinut Suvi Tuulia Onkela 7. syyskuu 2014 00:03

Toivon, että Maestra poplaulajat säilyy sellaisenaan eikä vaihdu haitarijazziksi. Mielestäni Maestralaulajat ryhmässä lauletaan erilaisia lauluja ja tutustutaan erilaisiin tyyleihin. Esim. viimeksi lauloimme hieman jazzin tyylisiä kappaleita joten pop musiikkia ja sen tuomaa tyylilajia kaivataan ja sitä olisi kiva oppia laulamaan. Jos olen ilmottautunut Maestra poplaulajat ryhmään niin käsittääkseni musiikki on poppia eikä haitarijazzia.

Kommentoinut Hilkka Tapola 5. syyskuu 2014 22:16

Uusi kausi käynnistyi osaltani vasta nyt syyskuussa, viime maanantaina.

Olen Maritan kanssa samaa mieltä, 60 min on lyhyt aika. Perusteluihinkin voin yhtyä. Lauluja ennätettiin laulaa varsin vähän, joten niukkuuden tuntu tuli päällimmäiseksi.

Tila on varsin pieni ja ahtaan tuntuinen. Jos vielä luokan ovi on pidettävä kiinni, olo käy raskaaksi.

Kommentoinut Marita Jama 3. syyskuu 2014 16:51

Täältä tulee tuumailuja:

– Minusta 60 min laulutunti on liian lyhyt, koska se lyhentää myös äänenavausta ja aikaa, joka voidaan käyttää valittujen laulujen työstämiseen. Tulee vähän kiireen tuntu. Etenkin äänenavaus-osuutta toivoisin pitemmäksi ja monipuolisemmaksi. Meitä saisi myös haastaa uusilla harjoitteilla!

– Haitarijatsi olisi mitä tervetullein mutta alun perin ehdotettuna aikana 16:30-17:30.  Jos se on maanantaina Maestralaulajien jälkeen, meikä ei pääse messiin. No, se on minun murheeni enkä oleta että aikatauluja rukataan yhden toivojan mukaan. Mutta ehdin jo niin ilahtua kun luulin, että tuo alkuperäinen toteutuu…

– Voisiko Maestralaulajienkin ohjelmaa jotenkin profiloida? Siis että keskityttäisiin aina pariksi-kolmeksi kerraksi tiettyyn tyylilajiin, josta saisi samalla pientä tietoiskua. Jos otetaan vain lauluja sieltä täältä, eteneminen on aika hahmotonta.

– Mutta ihanaa että Maestra ON OLEMASSA! Ilman sitä olisi iso lovi meidän kaikkien mukaan tulleiden viikko-ohjelmassa.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 22. elokuu 2014 kello 11:24

Maestran syyskausi käynnistyy ensi viikon alusta. Maanantaisin kokoonnutaan Maestralaulajissa ja uudessa Poplaulajissa aluksi syyslomaan saakka. Jatkoa toki saattaa vielä tulla poppiryhmälle, jos mattimyöhäsiä saadaan joukkoon mukaan (kuten tavallisesti). VIMMA aloittaa kautensa tiistaina kuten Kukkumarallakin. Beatin harjoitukset käynnistyvät torstaina.

Avoin laulukoulu -ryhmää ei saatu toteutumaan tällä kertaa, mutta pienryhmäkurssina se alkaa syyskuussa, jos mukaan saadaan vielä pari laulajaa. Koska kurssi on pienryhmäkurssi, sinne ei tällä kertaa voida ottaa mukaan kertaajia.

Maanantaisin lauletaan musiikkiluokassa toisessa rakennuksessa ja tiistaisin salissa tuttuun tapaan. Muistathan ottaa mukaan sisäkengät tai villasukat. Lattiat ovat vielä lämpimät, mutta syksyn viileys hiipii varsinkin saliin nopeasti.

Jos et ole muuta erikseen ilmoittanut, saat lukukausimaksun sähköpostiisi ensi viikolla. Jos haluat maksaa sen kahdessa osassa tai osallistua vain puolikkaan kauden, niin laita siitä viestiä maanantaihin mennessä. Tuttuun tapaan maksun voi maksaa myös erilaisilla kulttuuriseteleillä ja -passeilla. Vähennä niiden osuus laskusta ja maksa viitenumerolla jäljelle jäänyt osuus ja tuo setelit minulle tullessasi laulamaan. Sähköisistä maksuista tulee tieto minulle suoraan.

Mukavaa viikonloppua ja laulutapaamisiin ensi viikolla!

p.s. Jotkut ovat kysyneet minulta Sepittäjä ja Runotar -CDkirjoja. Pidän niitä mukanani ensi viikolla, joten saat sellaisen tunnilla. Sen jälkeen tuon niitä pyynnöstä.

Scroll to Top