Käyttäjän Marita Jama lähettämä 27. marraskuu 2014 kello 13:17

Tämän viikon maanantailaulut laulatti Teija – pitkästä aikaa. Apumaestramme onkin ollut koko syksyn kiireinen muualla, arvatenkin omien lauluoppilaidensa parissa. Oli raikasta päästä taas vähän jazztunnelmiin. Ja ne äänenavausdrillit! Mukavasti erilaisia. Juu-u Jaana, me saatamme haluta äänenavaustuokioilta muutakin kuin mahdollisimman nopeaa ja tehokasta kurkun notkistusta laulukuntoon. Olisi kiva treenata myös artikulaatiota, trioleja, äänihyppyjä ym., tutkien äänen ulottuvuuksia. Kiitos kun lupasit laajentaa drillivalikoimaa!

Kuorojen joulukortit saapuivat jakoon. Tyylikkäitä ovat kaikki, Beatin voimakasvärinen minun lempparini. Meidän on harmaasävyissään vähän turhankin hillitty kuoromme nimeen nähden. Olisiko VIMMAinen intomme  laulamisen jotenkin voinut ilmetä kortin designissä?

Tiistai-iltana käytiin taas Jaanan johdolla tanakasti Glorian ynnä muiden kimppuun. Uusi konsti barokkisävyyn pääsemiseksi: lauletaan kat-ko-mal-la sanoja. Se auttaa myös volyymivaihteluihin eli siihen terassi – mikä se Jaanan käyttämä käsite olikaan… Vielä kun saataisiin Gaudeteen svengiä. Voisi olla hyödyksi kuunnella netistä versioita joissa on rumpu, ja sitten laulaessa painottaa iskukohtia ja keventää välejä. Tavoitteena keinahteleva pulssi. Juuri siihenhän alun alkaen tässä laulussa ihastuin!

Tip tap auttaa alton lähtöäänessä (siis edelleen Gaudete), muttei ihan täysin. Vielä istuu epävarmuus ainakin allekirjoittaneen olkapäällä, kun tähän lauluun tullaan. On se jännä, että aina pitää minulla olla joka kuoro-ohjelmassamme pimeä kohta jossain laulussa. Ja se ei sitten tahdo seljetä millään. Kunnes jonain päivänä aivotietokone on onnistuneesti poistanut bugin. Jotta eiköhän se nytkin, konserttipäivään mennessä…

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 24. marraskuu 2012 kello 20:30

Laulutaitotunnilla aloitettiin uutta laulua jossa yksinäinen takki murjotti henkarilla, kun olkatoppauksetkin oli sen harteilta revitty. Riemastuin että jopas onkin omintakeinen aiheenkäsittely! Mutta olinkin lukenut tekstin alun väärin. Lopulta kyseessä oli tuiki tavallinen jätetyn miehen jollotus. Iskelmätekstithän valtaosin jakaantuvat osastoihin
1. Haaveilen sinusta
2.  Yhdessäolon auvoa
3.  Älä jätä minua!
4.  Jätetyn/eronneen alakuloa
Taitava sanoittaja lataa sisältöön jotain tuoretta kulmaa, vähemmän taitava suoltaa pelkkää fraasipuppua. Minulta menee iso osa nykypoppibiiseistä ohi muistijälkiä jättämättä, niin laaduttomia ovat sanoitukset ja usein ns. ”sävellyksetkin”. Enpä paljon puhuisi säveltämisestä, jos melodia vain jankuttaa tai hortoilee päämäärättä sinne tänne. Tuosta henkarilaulusta en enää muista edes nimeä – veikkaan Idols-liukuhihnatuotteeksi.

Innostuin tutkailemaan kuoron työlistalle otettua Piazzollan Libertangoa ja löysinkin netistä monta kuunneltavaa versiota. Vahvimmin kolahti bandoneonisti Nestor Marconin ja sellisti Yo-Yo Ma’n ylväs tulkinta. Suosittelen!! Ja odotan innolla millaisen kuoroversion saamme maestramme johdolla aikaan.

Ja viikon pääuutinen on tietenkin: Joulu-CD:mme saapuivat! Omistani on pari jo matkalla maailman ääriin. Laulumme kuulostavat hienoilta kotisoittimellakin. Joulu on tulossa -biisin loppuun ovat Jaana ja Juuso lisänneet pientä veikeilyä, jonka juuri ja juuri erottaa kun tarkkaan kuuntelee. Ei pöllömpi idea, joskin ensin hätkähdin että onko äänitykseen tullut jokin fiba.

Miten mahtaa Juuson mainiolle teokselle käydä ”Paras uusi joululaulu” -kilpailussa. Kumma kisa muuten, kun en ole nähnyt sitä missään mainostettavan. Onko se jonkin kaupallisen radioaseman heiniä? Minusta on huono juttu että vain kolme laulua kelpuutetaan finaaliin. Mitä mahtaa tapahtua niille kaikille muille yli kahdellesadalle? Niiden joukossa on varmasti useita, jotka ansaitsisivat päästä yleiseen käyttöön joululauluperinnettämme rikastamaan.

Kommentoinut Jaana Turunen 24. marraskuu 2012 23:44

Täältä löytyy tietoa Jouluradion joululaulukilpailusta:
http://www.jouluradio.fi/kilpailu

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 19. marraskuu 2014 kello 17:52

Maanantaina laulettiin Jaanan johdolla Kultaisesta laulukirjasta totuttuun tapaan, mutta tiistain kuorotreenejä isännöi tuuraajana Kallaveden kanttori Richard ”Riku” Nicholls. Tuttu mies ja hyväksi havaittu. Hänen erilaiset äänenavauksensa ärräkurvailuineen ja artikulaatio-akrobatioineen virkistivät kummasti. Jaanan avaukset kun ovat viime aikoina olleet kovin muuttumattomia. Kuuluneeko sekin metodiin? Toden sanoen muistelen kaipauksella vaihtelevia harjoitteita, joita ennen teimme…

Joulukonserttiohjelma käytiin huolella läpi, alkaen Gloriasta. Riku kiinnitti huomiomme erityisesti rytmiseikkoihin, siis että pysyisimme sekä orkesterin rytmissä että stemmojen kesken. Meillähän on stemmoissa erilaisia rytmityksiä, ja Vivaldin orkalle kirjoittamia rytmikuvioita olemme voineet toistaiseksi kuunnella vain netistä. Riku opasti meitä myös laskemaan sisääntuloja, että ne osuvat just eikä melkein oikealle iskulle. Toimii! Kun lopulta päästään treenaamaan orkan kanssa, täytyy kaiken jo olla handussa, sillä oletus on että molemmat osapuolet ovat viilailleet osuutensa valmiiksi ja ne vain täsmätään yhteen.

Joy to the World meidän tulisi laulaa reippaammassa tempossa ja ilolla, kuten laulun sanomakin edellyttää. Tässä havaitaan selvä temperamenttiero suomalaisen ja brittimeiningin välillä. Meidän laulut ja niiden esitystapa tuppaavat olemaan vakaan tasatahtisia, kun taas Saarivaltakunnassa pistellään menemään ripeämmin ja valoisammin. Kyseinen joululaulu toi Rikun mieleen myös elävän esimerkin mustasta brittihuumorista. Viulunsoiton opettaja-aikoinaan Englannissa hän sai kuulla oppilaiden uuden sanoituksen kyseiseen biisiin: ”Joy to the world, the teacher’s dead, we barbecued his head…” Well, aika heviä!

Gaudete ja Personent hodie saivat myös asianmukaisen käsittelyn. Sointia Riku toivoi kirkkaammaksi – tästä Jaanakin on meille puhunut. Se tip tap muuten toimii! Vielä pikku viiveellä, mutta kuitenkin. Kun kuulen sopraanojen aloittavan, kalkyloin sekunnin murto-osassa oman lähtöääneni siitä alaspäin, ja sit mentiin.

Ahti Sonnisen Rauhaa, vain rauhaa varamaestromme nimesi hienoksi sävelteokseksi. Sitähän se onkin, selkeä ja puhdas. Kumma ettei se ole päässyt suosituimpien tunnelmabiisien sakkiin Sibeliusten ynnä muiden kanssa. Kansan maku on arvaamaton.

Kommentoinut Anu Turpeinen 21. marraskuu 2014 20:19

Jaana- jos elät uskossa että treenit menivät jotenkin hyvin niin juu ei mennyt… ainakin me sopraanot oltiin alkuun pihalla kuin lintulauta. Toisin kuin esim. tenorit jotka olivat esimerkillisesti hollilla. Toki loppua kohti sopraanotkin vääntäytyivät elävien kirjoihin ja jokin Glorian lähtö saattoi osua ajalleenkin. Riku oli kärsivällinen ja ammattitaitoinen. Opettavaista oli ja tietoisuus siitä että aikaa on rajallisesti iski nyt viimeistään ainakin mulle tajuntaan rajusti.

Kommentoinut Jaana Turunen 21. marraskuu 2014 09:15

Kiva kuulla, että harjoitukset menivät hyvin!

Täytyypä ottaa mukaan uusiakin ääniharjoituksia. Vanhojen hyvä puoli on se, että niillä lämmitellessä, ääni saadaan oikeille raiteille suht nopeasti. Mutta tylsäähän se on, jos ei uutta tule. Parannuksen paikka selvästi!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 12. marraskuu 2014 kello 16:45

Heti alkuun tarkennus viime kerran Gaudete-juttuun: Puhuin tietenkin vain ”meidän puolen” altoista, vastaparven altoilla kuulemma ei ollut häikkää äänen löytämisessä. Myös se ”terssiä alempaa” oli höpöä, sillä kyseessä taitaakin olla kvartti = sopraanon ja alton lähtöäänen väliin jää kaksi sävelaskelta. Sinnikkäästi yritän ymmärtää nuottikirjoitusta sen vähän pohjalta, mitä nuotinlukupiirissämme ennätin tajuta…

Tiistain kuoroharkoissa Jaana antoi loistovinkin Gaudete-pulmaan: Tip-tap! Sopraano on tip, altto tap. Jos ei tällä konstilla lähtö luonnistu niin ei sitten millään.

Tämän tiistain harkat olivat jotenkin poikkeuksellisen raskaat. Yritimme kaikin voimin tavoittaa barokin non-legatoa ja välttää alavireeseen tipahtelua. Laulaminen on oikeasti voimia kysyvää fyysistä työtä, joka tuntuu koko kropassa. Täytyy hallita keuhkojen palkeet, keskivartalon korsetti ja ennen kaikkea kurkun lihakset, ja olla joka hetki 100% tietoinen siitä mitä on tekemässä ja mihin pyrkii. Tätä kaikkea pitäisi treenata niin paljon, että lauluorgaanin hallinta tulisi automaattiseksi. Kuten tanssijan kehonhallinta – kun se on kunnossa, ei ryhtiä, ojennuksia eikä tasapainoa tarvitse erikseen miettiä.

Gaudeten kertsin viesti on selvä: ”Iloitkaa, Kristus on syntynyt Mariasta, neitseestä.” Mutta mitähän niissä varsinaisissa säkeistöissä lauletaan? Olematon latinan taitoni ei riitä tätä mysteeriä avaamaan. Laulajille olisi kuitenkin tarpeen tietää mitä laulavat, eikö? Muutenhan teksti voisi yhtä hyvin olla vaikka siansaksaa.

Kevääseen liittyen Jaana kertoi ilouutisen: Maanantaihin tulee ennen Maestra-tuntia haitarijatsia/etnoa/muuta, ja Maestra-tunti pitenee takaisin 75-minuuttiseksi. Hip hurraa!!

Kommentoinut Marita Jama 14. marraskuu 2014 15:15

Kiiiiitos! Laura-tietokanta havaittu hyväksi ja pantu muistiin.

Kommentoinut Jaana Turunen 13. marraskuu 2014 12:53

Jos nyt ollaan ihan tarkkoja, niin kvartti on 2½ sävelaskelta…

Saanko esitellä Sibelius-Akatemian Laura-tietokannan, josta löytyy lukuisten laulujen käännökset. Niin myös Gaudete.

Anteeksi, etten ole hoitanut hommaani hyvin. Yleensä käännän tekstit jos siinä yhteydessä, kun laulua aloitetaan laulamaan. Tämä on jotenkin unohtunut.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 6. marraskuu 2014 kello 21:00

Missasin lauantain tuomiokirkon Requiemin, mutta sunnuntaina nautiskelin Musapirtillä Ylioppilaskunnan laulajien ja Kuopion Mieslaulajien Kotipoltto -konsertista. Mieskuorolaulun ystäviä oli paikalla salin täydeltä. Ennen väliaikaa saimme kuulla vakavaa ja sen jälkeen kevyempää. YL on tunnetusti laatukuoro – tasoeroa kuopiolaisiin kuvatkoon se, että kun YL esiintyi frakeissa, meikäläisten asuna oli punaisella solmiolla terästetty tumma puku. Eli ihan jees meininkiä heiltäkin.

Klassinen mieskuorolaulu nostattaa aina mieltä, on se vain niin komeaa… Mutta hyvin hoitui viihdekin kummaltakin miehistöltä. Hauskoja, tyylikkäitä sovituksia pop-hiteistä. Mieskuoron äänialat muuten lienevät 1. ja 2. tenori, baritoni ja basso. Näitä bongailin kun kapu antoi ääniä laulujen aluissa. Heidän siis EI tarvitse aloittaa ilman johtajan kullekin stemmalle esilaulamaa ääntä!

Tästä tullaankin VIMMA-kuoron alttojen tämänhetkiseen dilemmaan: Minkä piti olla helppoa, onkin vaikeaa. Jouluohjelmamme iisein (Jaanan mukaan) biisi Gaudete yllätti meidät ikävästi harjoituksissa Musapirtin parvella. Sopraanojen iskuryhmä paahtaa vieressä korkealta ja kovaa, sitten pitäisi yhtyä kertsiin terssiä alempaa. Ja tämä toistuu kaikkien, eri kokoonpanojen laulamien välisäkeistöjen jälkeen. Ei löytynyt oikeaa ääntä meidän rivistöstä. Kuka hortoili missäkin, osa sopraanojen matkassa, meikä jossain ihan tuntemattomilla teillä. Tämä on raivostuttavaa – TIEDÄN kuinka stemma menee mutta en saa sitä ulos. Muiden joululaulujemme kanssa ei ole tätä ongelmaa. Ilmeisesti olen saanut juntatuksi ne lujemmin äänimuistiini. Mutta miksi juuri tämä kaikkein yksinkertaisin ei pelitä?!

VIMMAn miehet muuten, kaikella rakkaudella, opetelkaa Gaudeten ”soolo-osuuksienne” tekstit kunnolla. Kuunnelkaa netistä esityksiä, paitsi ei amerikkalaisten, sillä niiden latinan ääntämyksestä ei kannata ottaa mallia. Minusta meidän naiset ovat tältä osin tehneet läksynsä paremmin.

Meitä siis opetetaan Maestrassa nyt Estil-metodin mukaan. Olisi kiva tietää mikä nimen omaan meidän treeneissä on tätä metodia, kun minusta Jaana on luotsannut meitä samaan tapaan alusta asti, jo ennen Estiliin tutustumistaan. Toivoisin lisää tekniikkaharjoituksia, sillä ei ne äänenmuodostuksen hienoudet pysy mielessä ilman säännöllistä kertaamista. Ja kun ne osaisi, vaikeasta ehkä tulisikin helpompaa.