Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 27. marraskuu 2012 kello 09:11

Laulua voi harrastaa monin tavoin: yksi liittyy kuoroon, toinen hankkii karaokelaitteet, kolmas käy laulutunneilla. Joku laulaa bändissä, joku omaksi ilokseen. Monenlaisia lauluryhmiä löytyy myös aina duosta lauluyhtyeisiin. Lauluklubi Maestrasta löytyy tätä kaikkea. Onkin vähän syytä esitellä asiaa tarkemmin ja samalla joitakin laulajistamme. Tämä on kirjoitussarjan Miksi laulan? Osa 4: Yksityisopetusta laulutunnilla.

Laulua on perinteisesti opetettu mestäri-kisälli -menetelmällä. Ohjaus on henkilökohtaista ja siksi hyvin intensiivistä. Laulutunnilla opetellaan niin laulutekniikkaa kuin musiikkityylejä ja niiden ominaispiirteitä. Myös tulkintaan ja esiintymiseen paneudutaan laulutunneilla.

Laulutunneilla käymisen motiivit ovat hyvin moninaiset. Kaikki eivät haaveile tulevasta oopperaurasta tai tangokuninkaalisen tittelistä. Mikä sitten houkuttaa käymään laulutunneilla? Siitä kertovat Leena, Jaana ja Jaska.

  • Miten ja milloin aloitit laulamisen?

L: Olen aina tykännyt laulamisesta ja laulanut yhteislaulutilaisuuksissa ja partiossa. Tauon jälkeen liityin Maestraan syksyllä 2010. Omat laulutunnit aloitin keväällä 2011, kun halusin yllättää ystävät kesämökin tupaantuliaisissa. Silloinkin halusin vielä kaverin laulamaan kanssani. En uskonut uskaltavani laulaa yksin.

J: Mitä siitä nyt on? Tuleeko vuoden alusta jo kolme vuotta? Olimme Jaanan kanssa samoissa juhlissa ja hän laulatti juhlakansaa ja olin oitis myyty. Siiloin kuulin laulukoulusta ja heti ilmottauduin seuraavalle kurssille.

Jsk: Olen laulanut lapsuudessa ja nuoruudessa.

  • Miksi laulat ylipäätään?

Jsk: Laulaminen on riemullista ja terapeuttista!

J: Koska se on älyttömän kivaa. Ensimmäinen kipinä tuli joskus 20v sitten, kun ystäväpiirissä oli ihmisiä, jotka lauloivat tai olivat bändihommissa mukana, joten yhteisissä pippaloissa silloin tällöin alkoi laulu raikaa. Ja se oikeasti kuulosti hyvältä, kun oli osaavia ihmisiä laulamassa. Silloin oli helppo täysin toistaitoisena roikkua mukana ja kokea itsekin onnistumisen iloa laulamisessa.

Mutta, koska minulla ei ole minkäänlaista aiempaa laulutaustaa, niin siihenpä se sitten jäi. Takana kummitteli ala-asteen kerran kuussa luokan edessä pakolla lauletut yksilaulukokeet. Mihinkään harrastekuoroon en edes ajatellut hakevani, koska niissähän on koelaulu. Kuka sellaiseen uskaltaa mennä, kun ei osaa laulaa? Kun kuulin laulukoulusta ja  Jaana sanoi taikasanat: ”Yksin ei tarvitse laulaa milloinkaan, jos ei halua”, enää ei edes sitä matalaa kynnystä ei ollut.

L: Nautin suunnattomasti laulamisesta. Hienoa huomata, että oppii uutta ja lauluäänikin kehittyy käytön myötä. Laulaminen tekee aina niin iloiseksi. Laulamisen sosiaalinen merkitys on myös suuri. Laulamalla tapaa samanmielisiä ihmisiä ja yhteiseen päämäärään (esim. konsertti) tähtääminen luo mukavaa yhteishenkeä.
Laulaminen on myös minulle hyvin mieluinen tapa virkistää muistia ja muutenkin parantaa jopa fyysistä kuntoa (mm. hengitys).

  • Miksi laulat juuri laulutunneilla?

J: Koska siihen on mahdollisuus. 🙂

L: Laulutunnit alkoivat vähän vahingossa. Eli pyysin apua parin laulun esittämiseen ja kun tuon ensimmäisen kynnyksen yli pääsi, niin jäi melkein kuin koukkuun mukavaan harrastukseen. Laulutunneilla voi laulaa sellaisia lauluja, jotka tuntuvat omilta ja minulle sopivilta.

Laulutunneilla voin keskittyä ja saada ohjausta nimeenomaan aina työn alla olevan laulun tulkintaan ja silloin laulun sanoma aivan kuin avautuu. Silloin pystyn eläytymään laulun esittämiseen ja laulu herättää hyvin voimakkaitakin tunteita ja elämyksiä. Koen, että minulla on kerrottavaa vaikka vain kuvitteellisille kuulijoille.

Jsk: Haluan opetusta ja ohjausta laulamisessa.

  • Mikä on parasta laulutunneilla?

Jsk: Opetus on ollut todella ammattitaitoista ja palkitsevaa, lauluntaidot ovat kehittyneet.

L: Se kun saa laulaa itselle tärkeitä lauluja ja saa kannustusta omille vahvuuksille (joita ei välttämättä ole edes itse tiedostanut aikaisemmin). Laulutunneilla saa henkilökohtaisia ohjeita omien heikkouksien korjaamiseen.  Onnistumisen tunne ja ilo, jonka jokainen laulutunti antaa. Myös mokaamisen pelko helpottaa. Toivottavasti oppii ymmärtämään ja hyväksymään virheetkin ja osaa unohtaa ne ja jatkaa eteenpäin.

J: Siellä oppii parhaiten ja saa juuri omiin tarpeisiin neuvoja ja erittäin kannustavaa palautetta ja tukea.

  • Kenelle laulutunnit sopivat?

L: Jos esim. haluat yllättää ystävät, omaiset tai vaikka työtoverit, niin laulu voi olla hieno juttu. Varmasti helpottaa, jos laulua hioo muutaman kerran opettajan kanssa. Henkilökohtainen laulu on varmasti muistissa säilyvä, hyvä lahja esim. syntymäpäivillä. Siinä sitten näkee, miten itse kokee laulutunnit. Minulle niistä tuli melkein riippuvuus.

J: Mielestäni laulutunnit sopivat kaikille. Kyllähän minäkin olin maha kuralla ensimmäiselle yksityistunnille mennessäni; edelliset yksinlaulut ala-asteella olivat juuri niitä, josta sain kammon yksinlauluun. Mutta Jaanan erittäin kannustava, positiivinen ja ammattitaitoinen ote sai äkkiä pelot unohtumaan ja suunnilleen metrin ilmassa liitelin pois tunnilta. Vieläkin tietysti välillä menee uhkaavan läheltä nuottia, mutta nyt pystyy jo nauramaan sille ja yrittämään uudelleen.

Mikä parasta, siellä saa laulaa ja opetella juuri niitä mielibiisejään! Osa opettelemistani kappaleista on tuntunut järkyttävän vaikeilta alussa ja olenkin välillä miettinyt miksi ihmeessä tämän valitsin, mutta niinpä vaan on Jaana saanut taottua umpiluuhunkin sävelkulut ja on se huikea fiilis sitten lopulta, kun laulun osaa. Nuotteja en osaa, lataan biisit kännykkään ja opettelen niitä sitten omalla ajalla kuuntelemalla.

Jsk: Laulamisen taito, laulamisen nautinto ja -riemu ovat asioita,  jotka ovat kaikkien saatavilla oikessa ohjauksessa.  Jaana on ollut mahtavan hyvä kouluttaja: hän kannustaa ja kiinnittää laulamisen kannalta oikeisiin asioihin huomiota. Suosittelen lämpimästi!

Personal Maestran laulutunteja pitävät Kuopiossa Jaana ja Teija.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 22. marraskuu 2012 kello 20:00

Laulua voi harrastaa monin tavoin: yksi liittyy kuoroon, toinen hankkii karaokelaitteet, kolmas käy laulutunneilla. Joku laulaa bändissä, joku omaksi ilokseen. Monenlaisia lauluryhmiä löytyy myös aina duosta lauluyhtyeisiin. Lauluklubi Maestrasta löytyy tätä kaikkea. Onkin vähän syytä esitellä asiaa tarkemmin ja samalla joitakin laulajistamme. Tämä on kirjoitussarjan Miksi laulan? Osa 3: Poweria pienryhmästä.

Erilaisia pienryhmiä on kyselty koko lauluklubin olemassaolon ajan. Joitakin säännöllisesti kokoontuvia kokoonpanoja on syntynyt laulukavereiden kesken ja tänä syksynä olemme myös kokeilleet avoimia pienryhmiä. Mikä omassa pienryhmässä on parasta? Siitä kertovat Anu ja Riitta (duotunnit) sekä Sakke ja Pekka (kvartetti).

  • Miten ja milloin aloitit laulamisen?

A: Alun perin lauloin kuorossa ala-asteella; sitten harrastus oli hyllyllä parikymmentä vuotta. 2000-luvun taitteesta lähtien olen laulanut kansalaisopistossa ja Musiikinystäväin Musiikkiopistossa ennen Maestraa.

R: Laulamiseen liittyvät mieluisat muistot liittyvät Liminkaan ja kansakoulun kevät-ja joulujuhliin, joissa olin usein mukana. Hymyten muistelen mm. rooliani ”suuri metsän sieni” hienoine hattuineen. Samaisella paikkakunnalla vaikutti tuolloin aktiivinen musiikinopettaja Heikki Sarvela, jonka ansiosta paikkakunnalle perustettiin nuorisokuoro- & -orkesteritoimintaa. Molemmissa olin mukana, orkesterissa soitin viulua. Ouluun muutettuamme em. harrastukset sitten vain jäivät unholaan pitkäksi aikaa. Kipinä jäi kytemään… kunnes Jaanan Avoin laulukoulu ilmoitus vei mukaansa.

S: Lapsena lauloin lapsikuorossa, mutta aktiivinen harrastaminen jäi kasvamisen myötä. Musikaalisessa perheessä kasvaneena olemme kuitenkin perhepiirissä laulaneet aina vuosittaisten tapaamisten yhteydessä. Meitä laulavia sisaruksia on 7. Aikuisella iällä Maestra on ensimmäinen kuoro, johon tulin mukaan pari vuotta sitten.

P: Aloitin laulamisen Maestrassa syksyllä 2011. Aiemmin lauloin Puijon Laulun mieskuorossa.

  • Miksi laulat ylipäätään?

P: Laulaminen on mukavaa ja rentouttavaa. Haluan parantaa laulutaitoani ja saada haasteita lauluun mm. pienryhmistä. Kuorossa laulaminen on mukavaa ja samalla sosiaalinen tapahtuma. Helpottaa työstressiä.

S: Kyllä se on varmaan se kokonaisvaltainen hyvän olon tunne joka valtaa laulaessa.
Haasteiden ottaminen ja niiden voittaminen ja sen myötä taas kerran se hyvän olon tunne.
Laulaminen on välillä hyvin tunnepitoista ja joskus tunnekuohu on jopa estänyt laulamisen.
En muista kuka tai missä on sanottu tai kirjoitettu, mutta laululla on voimaannuttava vaikutus.

A: Siihen on monia syitä. Laulaminen on älyttömän hauskaa. Oikeasti se virkistää mieltä ja saa hyvälle tuulelle. Se on yksi väylä ilmaista tunnetiloja. Laulaminen on jotain vain sinulle itsellesi, se on vastapaino työlle ja muulle elämälle jossa usein joku on vaatimassa sinulta jotain.

R: Laulaminen , erityisesti yhdessä laulaminen, vaan on niin mukavaa , innostavaa , rentouttavaa! Itse laulamalla laulu vaan tulee jotenkin lähemmäksi ja omaksi. Yhdessä laulamalla kokemus tulee jaetuksi ja mikä onkaan sen mukavampaa.

Miksi laulat nimenomaan pienryhmässä?

R: Alusta asti aktiivisesti mukana olleena nälkä oppia uutta, sekä teknisesti että tulkinnallisesti, mahdollistuu ja kertautuu tehokkaasti laulutunneilla. Ammattinsa osaavan opettajan ohjauksessa on helpompi omaksua juuri itselle olennaiset neuvot. Lisäksi yhdessä toisen, samaa äänialaa laulavan Anun kanssa on riemukasta ja sopivan haasteellista valmistella kaksiäänisesti lauluja ” ”laidasta laitaan” , tavoitteena myös niiden julkisesti esittäminen.

A: Duotunnilla harjoitellaan jonkin verran laulutekniikkaa ja käydään läpi hyvin erityyppisiä lauluja, joita ei välttämättä muutoin tulisi laulettua. Duotunneilla Riitan kanssa yhdessä laulaminen on erityisen hienoa; on kivaa kun voi laulaa monenlaisia kappaleita klassisesta poppiin, stemmoissa tai ilman, ja jakaa onnistumiset ja epäonnistumiset toisen kanssa. Ehkä myös pienryhmätunneilla saa enemmän itsestään irti ja kehittyminen saattaa olla nopeampaa (vaikka perin hidasta se on silti :-). Pienryhmätunnilla voi tarvittaessa harjoitella vaikkapa esiintymistä varten ja hieroa jotain biisiä niin kauan että se sujuu varmasti.

P: Pienryhmässä laulamiseen saa hyvää opetusta ja on mukava esittää opeteltuja lauluja eri tilaisuuksissa muille kuorolaisille.

S: En koe olevani niinkään yksinlaulaja vaan vahvimmillani nimenomaan ryhmässä, isossa tai pienessä. Lauluyhtyeessä voi myös paremmin vaikuttaa laulettaviin lauluihin, ryhmän dynamiikka huomioiden. Jos on vähänkään esiintymishaluja, mutta yksinlaulaminen tuntuu liian haasteelliselta, ryhmässä laulaminen ja esiintyminen on siinäkin mielessä helpompaa.

  • Mikä on parasta pienryhmässä?

S: Suora ja henkilökohtaisempi palaute ja sitä kautta paremmat mahdollisuudet kehittää omia haastealueita. Lisäksi ryhmässä toteutuu yhdessä tekemisen meininki. Lisäksi business maailman termein ”best practises” eli parhaitten ”tapojen” hyödyntäminen. Käytännössä siis toisilta oppiminen.

P: Kun huomaa, että vaikeatkin laulut oppii. Lisäksi gospel-laulut ovat tuoneet lauluohjelmaan mukavaa haastetta. Hyvä ja innostava opetus.
A: Rentous ja pakottomuus. Se tekee tästä hauskaa.

  • Kenelle pienryhmätunnit sopivat?

P: Vaikea eritellä. Mielestäni kaikille, jotka haluavat laulaa.

R: Jokaiselle, joka haluaa edistää taitojaan tehokkaasti ja  hakea itselle sopivaa tyylilajia kokeilemisen kautta.

S: Pienryhmätunnit sopivat kenelle tahansa, taitotasoon katsomatta.

A: Jos haluaa laulaa vähän enemmän ja oppia vähän nopeammin – go ahead

  • Miksi kannattaa laulaa pienryhmässä?

A: Se on hauskaa ja sitä paitsi monella tapaa terveellistä! Laulaminen on hyödyllinen kansalaistaito. Kuvittelepa vaikka erilaisia juhlia tai juhlapäiviä – minkälainen olisi joulu ilman että kukaan laulaisi joululauluja? Pienellä harjoittelulla useimmat meistä pystyvät yksin tai pienellä porukalla ilahduttamaan sopivalla laululla vaikka työpaikan juhlissa tai syntymäpäivillä.

S: Asiantuntevassa opastuksessa oppi tuntemaan omat vahvuutensa sekä kehitysalueensa. Henkilökohtainen palaute ja opastus vaikka muutamankin tunnin aikana voi saada paljon aikaan omassa laulamisessa.
P: Laulusta voi löytää itselleen ihan uuden harrastuksen; se rentouttaa ja on mukava laulaa hauskassa porukassa.

A: Erityisesti niiden, joilla on jäänyt lapsuudesta tai aikaisemmasta elämästä laulamiseen liittyviä traumoja, jotka estävät laulamisesta nauttimisen, kannattaa tulla kokeilemaan laulutunneille. Samoin niiden, jotka kuvittelevat että he eivät osaa yhtään laulaa, kannattaa ehdottomasti tulla mukaan. Mutta jos jollekin laulaminen sinänsä on kauhean vastenmielistä, silloin voinee harkita muuta tekemistä :-).

Maestran avoimet pienryhmätunnit ovat keskiviikkoisin seitsemältä. Pienryhmätuntien teema vaihtuu viikoittain. Mukaan mahtuu ilmoittautumisjärjestyksessä 3-6 laulajaa. Oman, vakiintuneen kokoonpanon voi perustaa laulukavereiden kanssa. Pienryhmä voi kokoontua säännöllisemmin tai epäsäännöllisemmin omien halujen ja mahdollisuuksien mukaan.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 19. marraskuu 2012 kello 12:30

Vietimme laululeiriä Törmälässä marraskuun alussa 25 hengen porukalla. Sää suosi laulamista kerrankin: keli ei olisi voinut olla surkeampi, mutta sisällä oli mukavaa laulaa yhdessä.

Ohjelmassa oli yhteisiä lauluja niin yksiäänisesti kuin moniäänisestikin. Kappaleet vaihtelivat polkasta argentiinalaiseen tangoon ja iskelmästä negro spiritualiin. Stemmabiisit äänestettiin jatkoon eli kuorossa niitä lauletaan leirin jälkeenkin.

Saunareissun jälkeen nautimme pienestä yhteismusisointihetkestä Törmälän kappelissa. Karaokea laulettiin niin perinteisellä tavalla kuin liveversionakin. Liveversio tarkoitti käytännössä pianosäestystä, mutta yllättävän moni halusi kokeilla laulamista yksin livesäestyksellä.

Törmälä osoittautui hyväksi leiripaikaksi: pianollisia tiloja oli kaksi ja karaokellekin saatiin vielä oma paikka kaukana nukkumapaikoista. Leirikeskuksen emäntä ruokki meitä runsaasti ja rohkeimmat pääsivät uimaan saunasta.

Virkistyneinä palasimme sunnuntaina kotiin, kuka parin tunnin yöunien jälkeen, kuka vähän useamman. Kivaa oli!

Kuvat: Antti Gävert

Kommentoinut Jaana Turunen 19. marraskuu 2012 13:45

Kuvia löytyy lisää Laululeiri Törmälässä 2012-albumista. Videot odottavat vielä editointia, mutta niitäkin on tulossa.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 16. marraskuu 2012 kello 17:01

Viime lauantaina 10.11. oli Musapirtillä suuri ELVIS-konsertti, tupa täynnä ja tunnelma katossa. Medisiinarien Tahdistin-orkesteri oli mukana tässäkin, kuten viikko sitten Mozartin Requiemissa. Ja Anssi Aamuvuori All Stars tietenkin (sehän  on nimenomaan Elvis-coverbändi) solistinaan Aron alias Juha Leppänen, sekä toisena solistina Pera Ahvenniemi pienemmän pumpun kanssa. Myös Kuopion Nuorisokuoro osallistui näyttävästi. Hyvin oli kaikki osuudet harjoiteltu ja kokonaisuus oli muhkea. Vanhana Elvis-fanina en tahtonut pysyä penkilläni sivuparvella, kun musiikki oikein otti valtaansa.

Itse asiassahan Elviksen ekat levyt olivat hillbilly-musiikkia ja hänet listattiin country & western -laulajaksi. Mutta niin vain tuli letkeälanteisesta pulisonkipojasta rock’n’rollin kuningas ja myös täysverinen crooner, ”kaunoiskelmien” tulkitsija. Olen vieraillut Sun-studiolla ja Elviksen kodissa Gracelandissa – matka Greyhound-bussilla New Yorkista Memphisiin oli jo kokemus sinänsä. Sun-studiolla söin opastetulle kierrokselle pääsyä odottaessa elämäni parhaan, täyteläisimmän ja raikkaimman mansikkapirtelön. Ja ”kaikkein pyhimpään” päästyä söin silmilläni mikrofonin, jonka ääressä Elvis ja muut kuuluisat Sun-artistit muinoin äänittivät legendaariset laulunsa… Jotenkin studio oli vielä vaikuttavampi kuin Graceland. Gracelandissa hiljennyin Elviksen haudalla ja elin uudelleen sen elokuun päivän ja hetken, jona Tampereen Hämeenkatua ylittäessäni tuttava käveli vastaan ja kertoi että Elvis on kuollut. Ensireaktio: ei voi olla totta! Eikä olekaan siltä osin, että Kuningas elää edelleen kuolemattomiksi tekemissään lauluissa.

Tällä viikolla Teija hoiti kaikki Maestra-tunnit Jaanan ollessa matkoilla. Ei aloitettu uusia vaan tutkailtiin rytmin ja fraseerauksen hienomekaniikkaa jo esillä olleissa lauluissa. Oikein hyödyllistä ja valaisevaa pysähtyä pohtimaan, miksi jokin teksti jaotellaan ja painotetaan juuri tietyllä tavalla, ja miten se muuttuu jos tehdään toisin. Pahinta on, sanoi Teija, jos pop-tyylin kyseessä ollen ei pysy rytmissä. Pätee kyllä varmasti muihinkin tyyleihin, sillä onhan kaikessa laulumusiikissa myös rytminen elementti. Täytyy aistia musiikin pulssi ja seurata sitä – vaikka laulaisi virttä. Itse nautin erityisesti jazzista, jossa pulssi on niin vapaa ja monivivahteinen ja asiansa osaavia muusikoita kuunnellessa voi täysin antautua heidän ”keinutettavakseen”.

Ostin tällä viikolla jälleen kerran yhden Billie Holiday-levyn, koska juuri tällä levyllä on ykkössuosikkiballadini Stormy Weather. Kuuntelen ja annan tuon ainutlaatuisen äänen viedä minut muihin maailmoihin. Jos Elvis on kuningas omalla alallaan, Lady Day on jazzlaulajattarien kuningatar.

Kommentoinut Riitta Särkilahti 17. marraskuu 2012 22:54

.mahdollisesti samaa Billy Holidayn Cd :tä lauantain illan hämyssä kuunnellen..

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 13. marraskuu 2012 kello 11:30

Laulua voi harrastaa monin tavoin: yksi liittyy kuoroon, toinen hankkii karaokelaitteet, kolmas käy laulutunneilla. Joku laulaa bändissä, joku omaksi ilokseen. Monenlaisia lauluryhmiä löytyy myös aina duosta lauluyhtyeisiin. Lauluklubi Maestrasta löytyy tätä kaikkea. Onkin vähän syytä esitellä asiaa tarkemmin ja samalla joitakin laulajistamme. Tämä on kirjoitussarjan Miksi laulan? Osa 2: Karaokeen hurahtaneet.

Haastattelin kahta Maestralaulajien kokenutta karaokekonkaria, Merjaa ja Ranea, heidän lauluharrastuksestaan. Annetaanpa heidän kertoa itse omasta laulamisestaan ja karaoken lumosta:

  • Miten ja milloin aloitit laulamisen?

M: Ainahan sitä on tullut lauleltua kotona, mutta karaokea kokeilin ekan kerran joskus 2000 -luvun alussa, sitten oli monen vuoden tauko. Kokeilin uudelleen joskus v. 2006, mutta harrastus siitä tuli yhtäaikaa laulukoulun aloittamisen kanssa eli vv. 2009-2010.

R: Olen laulanut lapsesta saakka omaksi, ja myös kavereitten iloksi, koska mm. pelireissuilla linja-autossa minua pyydettiin aina laulamaan. Lauloin pienenä jo leikkikoulussa sekä Kuopion teatterin Nuorisolinjalla ollessani. Karaoken aloitin noin 3 vuotta sitten.

  • Miksi laulat ylipäätään?

R: Laulaminen on mukavaa, rentouttavaa – se  antaa terveyttä elämään. Laulu herättää aina positiivisia ajatuksia ja antaa hyvän mielen silloinkin, kun sattuu  muuten ”ottamaan  pattiin”. Laulaminen on yksinkertaisesti suuri nautinto.

M: Se on mukavaa ja rentouttavaa. Kun työpäivän jälkeen menee laulamaan joko tunnille tai karaokeen, niin unohtuu työasiat aika nopeasti. Olen huomannut, että mitä enemmän laulaa ja kuuntelee musiikkia niin sitä helpommin oppii uusia kappaleita. Sävelmuisti kehittyy.

  • Miksi laulat nimenomaan karaokea? Mikä on parasta karaokessa?

M: Se on helppo tapa aloittaa lauluharrastus, kun sanat ja musiikki ovat valmiina. Ei tarvitse opetella sanoja ulkoa. Tosin ”nälkä kasvaa syödessä” ja nyt on kivempi laulaa jos muistaa sanat ulkoa. Mukava kun huomaa onnistuvansa ja saa palautetta jopa tuntemattomilta ihmisiltä ja oppii uusia lauluja ja yleensä ottaen siihen vaan jää koukkuun…. Ehkä meissä kaikissa asuu pieni ”esiintymiskärpänen” … 🙂

R: Toteutan siten itsessäni olevaa vahvaa musiikillista puolta ja saan laulaa niitä kappaleita, joita haluan. Karaokessa voi kuunnella omaa ääntään, miten laulaa. Taustamusiikki tukee laulamista.

  • Kenelle karaoke sopii?

R: Karaoke sopii kaikille, jotka rohkenevat ylittää itsessään sen kynnyksen, että uskaltaa laulaa.

M: Kaikille, siis IHAN KAIKILLE. Vanhin tapaamani karaokelaulaja on 91 v Veikko …

  •   Miksi kannattaa aloittaa karaoken laulaminen?

M: Laulamisen ja esiintymisen oppimisen vuoksi: jos on ujo ihminen, niin itsensä voittaminen kasvattaa itsetuntoa. Samalla tutustuu uusiin ihmisiin.

R: Se parantaa elämänlaatua ja tuo uusia, hyviä ystäviä. Karaoken harrastajat ovat iloisia, positiivisia ihmisiä. Kaikkia ääniä tarvitaan laulamisessa, ja siten kaikki jotka haluavat, osaavat ja oppivat laulamaan. Karaokelaulaminen ”pidentää ikää” ja tuo mukanaan uusia  elämyksiä sen suhteen mitä kaikkia piireitä ja kykyjä itsestä löytyy. Karaokessa kilpaillaan ennenkaikkea itsensä kanssa.

Maestralaulajien joukosta löytyy paljon innokkaita karaokelaulajia. Omia karaokeiltojakin vietämme. Sakara eli Savon Karaokeyhdistys järjestää aktiivisesti toimintaa karaokekärpäsen puremille.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 10. marraskuu 2012 kello 12:03

Vasta lauantaiaamuna 3.11. tajuntaani jysähti että sehän on PYHÄPÄIVÄ – ja olisinkin voinut osallistua laululeirille… Mukana olleilla oli ilmeisen hauska ja antoisa viikonloppu uusien laulujen ja yhdessäolon merkeissä.

En sentään ihan tumput suorina viikonloppuani viettänyt minäkään. Kuuntelin lauantaina täpötäydessä tuomiokirkossa Mozartin Requiemin, joka esitettiin paikallisin voimin. Se on kauneimpia musiikkiteoksia mitä tiedän. Parvelta näin orkesterin, en laulajia, mutta koko esitys kuului sinne erinomaisesti. Tätä ennen olen kuullut teoksen livenä ainakin Helsingissä ja Prahassa, kaupungissa joka arvosti ja kohteli Mozartia hyvin. Olen myös nähnyt Don Giovanni -oopperan Prahassa samassa oopperatalossa, jossa mestari itse johti sen kantaesityksen. Ja olen vartijalta salaa hipaissut koskettimia pianossa, jolla Mozart soitti ja sävelsi Bertramkassa, erään ystävänsä kodissa joka nyt on museo.

Sekä popissa että laulutaidossa laulettiin tällä viikolla Dingo-kipaleita. En ole koskaan Neumannia kaksisena laulunikkarina pitänyt, mutta Dingohan oli ilmiö jolta ei voinut välttyä 1980-luvulla. Pop-tunnilla tempaisimme Teijan johdolla Levottoman Tuhkimon jazz-sovituksena – ja sehän svengasi kuin hirvi! Ja opin uuden musiikkitermin: kolmimuunteinen. Kysyin mitä se tarkoittaa, ja Teijan selityksestä ymmärsin että se on muun muassa sitä kun triolikomppi ta-ta-ta jazzissa muunnetaan muotoon doo-wah. Selvä homma.

Taskuhuulia availlaan laulutaidon alkulämmittelyissä edelleen ahkerasti. Hyvää ja hyödyllistä kurkkujumppaa, ja onnistumisen riemu on suuri. Mutta solfaa minun pitäisi harjoitella rutosti, että pääsisin onnistumisen elämyksiin siinäkin. Mutta kun…en tahdo ehtiä. Oikeammin sanottuna en ehdi tahtoa, kun on muka niin paljon muutakin tähdellistä tekemistä. Se on kuule valintakysymys, Marita!

Kuorossa otettiin laululeirin ohjelmasta työn alle Kärjen ja Helismaan kupletti Linjuriauto. Voi pojat, siitä tulee kuorolle takuuhitti! Niin hauska sovitus että oksat pois. Odotan myös vesi kielellä milloin käydään käsiksi samassa nuottinipussa olevaan Piazzollan tangoon. Voin vain kuvitella että se on hieno, tyylikäs ja vaikka mitä.

Jaana raotteli jo kevään Maestra-lukujärjestystä ja hyvältä näyttää. Teematunnit ovat uutuus jota en varmasti jätä väliin, kuten en mitään muutakaan mihin suinkin pääsen. Nälkä kasvaa syödessä!

– Lykkyä tykö niille kuorolaisille, jotka tänään vetäisevät yllätysnumeron torilla ja kauppakeskuksissa. Tanssikaupunki Kuopio kampanjoi myös laulun asein.

Scroll to Top