Käyttäjän Marita Jama lähettämä 17. joulukuu 2012 kello 17:30

Vaikka Maestra-tunteja enää ollut, muuta laulullista toimintaa riitti viikkoni varrelle yltäkyllin:

Ensinnäkin Teijan opinnäytekonsertti King’s Crownissa maanantaina. Tupa täyttyi seisomapaikkoja myöten ja Teija Korhonen Quartet esitti jazziin kallistuvan ohjelmansa tyylikkäin ottein. Itseäni ilahduttivat erityisesti rennon hyväntuulisesti lauletut scat-osuudet. Mutta keitä olivat ne ravintolan toisessa päässä istuneet moukat, jotka koko konsertin ajan puhuivat keskenään täyteen ääneen? Esiintyjistä he eivät piitanneet tuon taivaallista, eikä heille johtunut mieleen että muu ravintolayleisö kenties haluaisi kuunnella konserttia häiriöttä. Uskomatonta käytöstapojen puutetta.

Tiistaina minut houkutti tuomiokirkkoon Eric Ray & Minor Blue Band, joiden mainostettiin esittävän Elvis-gospeleita. Suomalainen bändi lämmittelijäsolisteineen oli o.k., mutta Mr. Rayn esityksistä en pitänyt. Ääntä ja volyymia kyllä riitti, liikaakin, sillä mies suorastaan mylvi laulut läpi hukaten kokonaan Elviksen alkuperäisesitysten herkkyyden. Jenkkityylinen yleisön jututus ja kättely eivät myöskään istuneet kirkkotilaan ja vakaan suomalaisyleisön makuun. Kaikki nuo show-elkeet tuntuivat lähinnä kiusallisilta. Lupailivat tulevansa taas ensi vuonna uudestaan. Eipä olisi väliksi…

Keskiviikkona me Maestra-laulajat veimme joulumieltä vankilan asukeille. Kuten viime vuonnakin turvatoimet olivat tiukat, askeltakaan ei otettu omin päin. Ruokalatila täyttyi pääosin nuorista miehistä, mukana vain jokunen varttuneempi. Väliseinän erottamina istui omana ryhmänään viisi naisvankia, nuoria hekin. Parin ensimmäisen laulun myötä kivikasvot alkoivat sulaa ja toiveita alkoi tulla tasaiseen tahtiin. Lauloimme reilun tunnin ja lopuksi saimme lämpimät aplodit. Arvaan että olemme tervetulleet keikalle kiven sisään vastakin.

Lauantaina olin taas teatterimatkalla Helsingissä. Ja jälleen pistäydyin myös levykauppa Digeliuksella. Tämänkertainen CD- saalis sisälsi Victor Jaraa, Violeta Parraa ja Mercedes Sosaa. Itsekin näistä tykkään, mutta nyt oli erityisesti syytä juhlistaa kuopustyttäreni kotiinpaluuta Etelä-Amerikasta. Ja se teatteriesitys – se oli Abba-miesten Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen musikaali Kristina från Duvemåla Svenska Teaternissa, Vilhelm Mobergin siirtolaiseepoksen pohjalta. Komeasti toteutettu ja ennen kaikkea laulettu. Solistit olivat huipputasoa sekä ääniltään että näyttelijöinä. Broadwaylla en ole nähnyt enkä kuullut parempaa!

Sunnuntaina viikkoni päätti ystäväpiirin perinteinen joululaulutuokio pianon- ja kitaransoiton opettajaystävän kotona. Lauloimme tämän vuoden Kauneimmat joululaulut -vihkosesta kaikki tutut, ei uusia joita kukaan meistä ei osannut. Ja taas kerran ihmeteltiin, miksi nuotit on järjestään kirjoitettu tavallisten ihmisten äänialaan nähden liian korkealle. Mutta oli mukava laulaa yhdessä. Laulaminen tekee toden totta hyvää niin mielelle kuin kropallekin.

Jos sattuisi niin että tämä on syksyn viimeinen postaukseni, toivotan kaikille maestralaisille tunnelmallista ja kuusentuoksuista joulua.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 17. joulukuu 2012 kello 15:30

Maestran kevätkausi käynnistyy jälleen viikolla 3 eli maanantaina 14.1.2013 pidetään ensimmäiset tunnit. Lukujärjestys on hieman muuttunut syksystä. Uutena alkaa Maestra Teema -tunnit, joilla keskitytään periodeittain jazziin, musikaaleihin ja klassiseen musiikkiin.

Lisämaksulliset pienryhmät jatkuvat myös keskiviikkoisin. Keväällä on ohjelmassa uudet teemat ja muutama vanha toivomuksestanne. Tunnit ja aiheet löydät myös Lukujärjestys-sivulta.

Avoin laulukoulu-kurssin on käynyt jo liki 400 laulajaa. Oletko sinä tai ystäväsi 400. laulukoululainen? Seuraava kurssi alkaa 14.1. ja se kokoontuu maanantaisin klo 19:15 steinerkoulun salissa. Ilmoittautumisia kurssille on jo tullut, mutta mukaan mahtuu yhä. Lämpimästi tervetuloa niin laulukouluun kuin lauluklubiinkin!

Myös Maestran yhteydessä toimiviin kuoroihin voi liittyä näin vuoden alussa. Lapsikuoro Kukkumarallaan ovat tervetulleita 1.-3. luokkalaiset, Nuorisokuoro Beatiin 13.-18.-vuotiaat tytöt.

Tunnit ovat edelleen steinerkoulu Virkkulan tiloissa (entinen Asemakoulu, Asemakatu 3). Personal Maestran yksityis- ja pienryhmätunteja pidetään Suokatu 31:ssä. Lukukausimaksut ovat samat kuin syksyllä: Lauluklubi 235 €, lapsi- ja nuorisokuoro 185 € ja Avoin laulukoulu 120 € (lauluklubin jäsenille ei lisämaksua). Aikuisten osalta maksuksi käyvät myös kulttuurisetelit ja vastaavat.

Kevätkausi päättyy tuttuun tapaan kevätlaulajaisiin, mutta missä, milloin ja millaisiin? Siitä lisää ensi vuonna.

Laulurikasta alkavaa vuotta 2013 ja laulutapaamisiin!

Terv. Jaana

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 6. joulukuu 2012 kello 19:00

Ylläolevan totesi Jaana syyskauden viimeisen viikon treeneissämme. Totta: laulut on melkein laulettu ja jouluvapaa edessä. Vielä on kuitenkin ohjelmassa vankilakeikka, Vire-kodin keikka ja Maestran joululaulajaiset. Viimemainittu on samalla joululevymme julkistaminen, jolloin esitämme ensi kerran yleisölle Juuso Happosen uuden joululaulun Hei joulu on tulossa!. Valitettavasti se ei päässyt Jouluradion kisassa finalistien joukkoon. En ole vielä ehtinyt kuunnella netistä voittajakolmikkoa, mutta eivät kuulemma ole kovin kummoisia. Herää kysymys MISTÄ tässä kisassa oli kysymys. Etsittiinkö oikeasti parhaita jouluaiheisia lauluja, vai oliko tähtäimenä esim. kaupallisuus.

Kuorossa viilailimme joululaulun lisäksi näinä viime kertoina negro spiritualejamme, sillä tiedossa on myös kirkkokeikka helmikuussa. Spiritualeista tulee vaikuttava kokonaisuus. Niitä on myös erityisen antoisa laulaa, koska niiden tunnevoima tempaa mukaansa. Joukkoon liitettäneen myös kotimainen Oi kiitos sä Luojani armollinen. Sitten meillä onkin jo valmiina osio myös kevätkonserttiimme.

Tiistaina meitä lähti kolme kuorolaista harkoista kesken Musapirtille kuuntelemaan Sibeliuksen Kullervo-sinfoniaa. Tykästyin siihen jo muinoin Helsingin vuosinani Radion sinfoniaorkesterin esittämänä. Sibba pisti nuoruuden mestariteoksensa hyllylle pian ensiesityksen jälkeen ja piti sitä pimennossa kuolemaansa saakka. Ilmeisesti hän ei pitänyt sitä myöhemmän statuksensa arvoisena. Mutta komea luomushan se on. Taas kulkivat nautinnon väreet pitkin selkää, kuten silloin kerran Kultsan salissa. Silloisia solisteja en enää muista, nyt sisarukset Johanna ja Ville Rusanen tulkitsivat kalevalaisten sisarusten onnettoman tarinan. Loppuaplodit olivat pitkät ja lämpimät ja salillinen musiikin ystäviä poistui konsertista tyytyväisin mielin.

Ah, kunpa näiden sivujen ääniharjoitus- ja solfajutut saataisiin taas näkyviin ja kuuluviin jouluvapaan aikana. Nyt olisi aikaa hyödyntää niitä! En ollut vielä ehtinyt solfaharjoitteiden kahteen viimeiseen (ja vaikeimpaan) osaan asti, kun tuo ilkeä bugi ilmestyi kiusaamaan. Niin että RAKAS JOULUPUKKI, pistäthän jonkun it-taitoisen tonttusi asialle…

Tässä vaiheessa ei muuta kuin hyvää ja tunnelmallista Itsenäisyyspäivää kaikille.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 5. joulukuu 2012 kello 08:00

Laulua voi harrastaa monin tavoin: yksi liittyy kuoroon, toinen hankkii karaokelaitteet, kolmas käy laulutunneilla. Joku laulaa bändissä, joku omaksi ilokseen. Monenlaisia lauluryhmiä löytyy myös aina duosta lauluyhtyeisiin. Lauluklubi Maestrasta löytyy tätä kaikkea. Onkin vähän syytä esitellä asiaa tarkemmin ja samalla joitakin laulajistamme. Tämä on kirjoitussarjan Miksi laulan? Osa 5: Yhdessä omaksi iloksi.

Laulamisesta tulee hyvä olo. Näin käy niin vähemmän kuin enemmän laulaneelle. Laulaminen on mukavaa yksin, mutta erittäin mukavaa se on yhdessä muiden kanssa. Vanha sanonta siitä, että tärkeintä ei ole perille pääsy, vaan matka, sopii hyvin myös laulamiseen: tärkeintä ei ole esiintyminen tai tutkinto, vaan laulaminen itse. Tästä kertovat lisää Marjatta ja Marja-Leena:

  • Miten ja milloin aloitit laulamisen?

M: Aloitin laulamisen lähes heti Maestran toiminnan käynnistyttyä. Kävin ensin laulukoulun ja rohkaistuin tulemaan mukaan klubiin seuraavana lukukautena. Sitä ennen olin laulanut satunnaisesti ’Kauneimmissa Joululauluissa’ ja muissa yhteistilaisuuksissa.

M-L: Lauluharrastuksen aloitin tammikuussa 2010 Avoimessa Laulukoulussa. Huomasin lehdessä Avoimen Laulukoulu-ilmoituksen ja otin heti yhteyttä Jaanaan. En ole aiemmin harrastanut laulamista missään yhteisössä, mutta olen aina tykännyt laulaa ja nuorempana laulettiin sisarien ja heidän lasten kanssa omassa perhepiirissä huvin vuoksi. Vuosien saatossa huomasin, että kun ääntä ei käytä, niin se ruostuu eikä laulu enää suju. Koska laulaminen ja musiikki ovat asioita joista pidän, tuli joskus mieleen hakeutua lauluopetukseen, mutta minulle kynnys oli kuitenkin liian korkea. Sitten kun huomasin Avoimen laulukoulu ilmoituksen, niin rohkaisin itseni ensin sinne mukaan ja siitä sitten olen jatkanut ryhmätunneilla.

  • Miksi laulat ylipäätään?

M-L: Olen aina tykännyt laulamisesta. Se on rentouttavaa ja samalla energisoivaa. Laulamisesta tulee hyvä olo, laulan omaksi ilokseni.

M: Olen aina pitänyt yhteislaulusta. Se vetoaa minuun. Äitini lauloi aikoinaan Kallan kuoron altoissa ja opin kuorolauluja hänen harjoitellessaan kotona.

  • Miksi laulat nimenomaan ryhmätunneilla?

M-L: Koska olen jännittäjätyyppi, minulle isompi ryhmä tuo turvallisuutta . Isommassa ryhmässä uskaltaa käyttää ääntä rohkeammin. Ryhmässä keskityn kuitenkin vain omaan tekemiseeni ja opettajan ohjaukseen, enkä välttämättä edes kuule vieruskaverin ääntä. Ryhmästä saa myös tukea. Tunnille on aina mukava lähteä, koskaan ei ole ollut sellaista fiilistä, etten nyt jaksaisi lähteä.

M: Ryhmätunneilla saa opastusta laulutekniikkaan. Minulla on ollut vaikea-asteinen purentaongelma, joka on korjattu leikkauksella, mutta edelleen leukani on aika jäykkä ja kireä, ja se vaikuttaa äänen käyttööni. Ryhmässä rohkenen laulaa mukana. En uskaltaudu karaokeen tai pienryhmään, yksinlaulutunneista tai kuorosta puhumattakaan.

  • Mikä on parasta ryhmätunneissa?

M: Ryhmätunneissa on parasta ryhmä. Se antaa tukea omaan yrittämiseen. Tänä syksynä on tullut paljon sellaisia lauluja, jotka ovat olleet minulle täysin tuntemattomia. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että olen niitäkin oppinut, kiitos hyvän opettajan. Saatan yöllä havahtua siihen, että jokin näistä uusista lauluista ’soi päässäni’. Toiset laulut tarttuvat korvaan paljon helpommin kuin toiset.

M-L: Myös ryhmätunneilla käydään läpi tekniikka-asioita. Pidän siitä, että opetetaan laulutekniikkaa ja oman äänen kehittämistä, esim. kuinka saadaan ylä- ja alaäänet soimaan. Ja parasta tietenkin on itse laulaminen. Ohjelmisto on monipuolinen, opetellaan erilaisia lauluja ja tutustutaan eri tyyleihin.

  • Kenelle ryhmälaulutunnit sopivat?

M-L: Kaikille, jotka haluavat laulaa. Jos joku haluaisi aloittaa lauluharrastuksen, mutta ei jostain syystä uskalla lähteä mukaan, sellaisia rohkaisisin tulemaan ryhmätunneille.

M: Ryhmälaulutunnit sopivat sellaiselle, jota vielä ’hirvittää’ laulaa yksin; sellaiselle, joka laulaa mieluiten melodiaa, jolle kuoron stemmalaulu on (vielä?) vaikeaa. Sellaiselle, jolle laulu on mielenvirkistystä, jossa kuitenkin on haastettakin.

  • Miksi kannattaa käydä laulamassa ryhmätunneilla?

M: Laulaminen on hieno harrastus, joka nykytutkimusten mukaan on myös terveellinen sellainen. Ja laulun lahja on hieno lahja, jota kannattaa vaalia ja kehittää. Ryhmätunti antaa siihen tukea. Voit haastaa itsesi sopivasti ja saada samalla elämyksiä musiikista ja uuden oppimisesta. Kannattaa ehdottomasti tulla mukaan.

M-L: Ryhmätunneilla on mahdollisuus kehittää ääntään. Itseluottamus kasvaa, kun huomaa oman kehittymisen ja huomaa, että laulaminen alkaa tuntua aiempaa helpommalta. Kannattaa myös haastaa itsensä ja tulla pois ns. mukavuusalueelta. Lisäksi ryhmätunneilla saa olla mukana samanhenkisessä, mukavassa yhteisössä. Ryhmän mukana on myös mahdollisuus osallistua erilaisiin laulutapahtumiin. Kävimme mm. vappuna laulamassa kevätlauluja kaupunkilaisille.

Maestrassa on viikoittain erilaisia ryhmälaulutunteja. Aloittelijoille suosittelemme Avoin laulukoulu -kurssia ja Laulutaitotunteja. Lisähaastetta löytyy Maestra Pop ja Maestra Iskelmä -tunneilta sekä kuorosta. Ensi keväänä alkavat uutuutena Maestra Teema -tunnit, joissa perehdytään lyhyen periodin ajan eri teemoihin ja ohjelmistoon.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 29. marraskuu 2012 kello 18:30

TV1 lähetti viime viikolla livenä brittipoppari Robbie Williamsin megakonsertin Lontoosta. Siinä meillä on tämän hetken valovoimaisin estradiviihdyttäjä! Itsevarman lavakukon röyhkeä karisma puree, ja mies osaa oikeasti laulaa. Siitä että itse aikanaan tulin panneeksi kundin merkille, saan kiittää vanhinta tytärtäni ja hänen musiikkimakuaan. Ilman häntä tuskin tuntisin sellaisiakaan persoonallisia musamiehiä kuin Soundgarden -yhtye, Jamiroquai, Blur tai Beck…

Pop-tunnilla tempaistiin esiin J. Karjalaisen hitti Telepatiaa, mistä intoutuneena otin kotona kaikki vanhat Karjalais-vinyylini voimasoittoon. Ja kyllä, Teija, se on ”OI mä uskoin ihmeisiin”. Levyn mukana on laulutekstit, tsekkasin siitä. Jii on tyylipuhdas suomalainen bluesmies, hieman samansukuinen ja yhtä uniikki kuin Dave Lindholm. Jiistä tosin ei ole paljon kuulunut Lännen Jukka -projektin jälkeen. Toivottavasti kyseessä on vain luova tauko ennen uutta tulemista.

Laulutaidossa kohdattiin ensimmäinen kipale, jota KUKAAN läsnäolleista ei tuntenut ennestään – Kari Rydmanin herkän kaunis Hyv’ yötä. Käydessäni iltalukiota Helsingissä pääsin Rydmanin opastamana Liedin maailmaan. Hän analysoi ja soitti meille levyiltä Schubertin, Schumannin ja Mahlerin lauluja. Ja eteeni avautui aivan uusia ihanuuksia. Minusta tämä Rydmanin hyvänyön serenadikin lähentelee Liediä – missä raja sitten lieneekään.

Nuotinluku-oppikirjamme on pelottavan vaikeatajuinen. Aivoni savuavat, kun yritän lukea ja ymmärtää sitä. Onneksi omistan myös kirjan nimeltä Kaikki musiikista, jossa musiikin teorian perusteita selitetään yksinkertaisemmin ja kansanomaisemmin. Silti tällä hetkellä tuntuu, että olen liian vanha koira oppimaan musiikin kielioppia. Olen aina inhonnut kaikkia kielioppeja, mukaan lukien äidinkieli (yäk lauseenjäsennys!). Sovelsin itselleni omat pilkku- ja muut säännöt. Mutta tässä musiikkiasiassa tuo ei käy laatuun. Pitäisi vain nöyrästi yrittää opetella ja tajuta kaikki ne vaikeat jutut.

Kuoroharkkojen lopussa ryhmä Kumun (Muotoiluakatemian) tyttöjä kävi esittelemässä huivikoru/pidike-ehdotuksiaan. Näyttää vahvasti siltä, että tulemme saamaan läpikuultavat spiraalimaiset soljet esiintymishuiveillemme. Tuo siro ja elegantti malli voitti pikaäänestyksen ylivoimaisesti.

Ennen kuin unohdan, täytyy kehaista uutta lämmittelyavausta, jonka Jaana lainasi lapsikuorotreeneistään. Pipo-pipo, sukka-sukka ja muut olivat hillittömän hauskoja ääni- ja artikulaatioharjoituksia. Näitä tekisi ilolla toistekin!

Kommentoinut Jaana Turunen 30. marraskuu 2012 10:11

Nuotinlukuryhmä vitsailee dementiakerhosta, mutta totta se on! Täältä löydät englanniksi artikkelin, jossa kerrotaan musisoinnin olevan tehokkainta dementian estoa.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 28. marraskuu 2012 kello 12:53

Ensi viikolla tästä aiheesta väitellään Kuopiossa! Onnea tulevalle tohtorille!

Itä-Suomen yliopisto  28.11.2012
Musiikin kuuntelu lääkehoidon lisänä voi lievittää leikkauksen jälkeistä kipua

Väitös hoitotieteen alalta Väittelijä TtM Anne Vaajoki
5.12.2012 klo 12, Medistudia ML2, Kuopion kampus

Musiikin kuuntelu leikkauksesta toipumisvaiheessa on potilaalle myönteinen kokemus ja siitä voi olla apua leikkauksen jälkeisen kivun lievityksessä, osoitti terveystieteiden maisteri Anne Vaajoen väitöstutkimus.

Tutkimuksessa toteutettiin musiikki-interventio maha- ja suolistoalueen leikkauksessa olleille potilaille. Leikkauksen jälkeisinä päivinä musiikkia kuunnelleet potilaat arvioivat kokemansa kivun lievemmäksi ja vähemmän epämiellyttäväksi kuin kontrolliryhmän potilaat. Myös hengitystiheys ja systolinen verenpaine olivat musiikkia kuunnelleilla alhaisempia kuin kontrolliryhmällä. Vaajoen mukaan hyötyjen osoittaminen edellyttää kuitenkin isätutkimuksia.

Tutkimukseen osallistuneet potilaat kuvailivat, että itse valittu mielimusiikki tuntui ihanalta, auttoi nukahtamaan ja rentoutumaan sekä suuntasi ajatukset pois kivusta ja epämiellyttävistä asioista.
”Ihana musiikki, sopi tähän hetkeen.”
”Mukavaa kuunneltavaa, tuudittaa helposti uneen.”
”Musiikkia kuunnellessa ihan rentouduin.”
”Musiikkia kuunnellessa unohtaa kaiken muun. Ajantaju häviää.”
Väitöstutkimuksessa haluttiin selvittää, kuinka musiikin kuuntelu leikkauksen jälkeen vaikuttaa aikuisten maha- ja suolistoalueen leikkauspotilaiden kivun voimakkuuteen ja epämiellyttävyyteen, fysiologisiin tekijöihin, kuten verenpaineeseen, syketasoon ja hengitystiheyteen sekä kipulääkityksen määrään, kipulääkityksen
haittavaikutuksiin ja sairaalassaoloaikaan. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin saada tietoa potilaiden musiikin kuuntelukokemuksista leikkauksen jälkeen sekä lääkkeettömän intervention toteutuksesta ja vaikuttavuudesta hoitotyön toimintaympäristössä.

Tutkimukseen osallistui 168 Kuopion yliopistollisen sairaalan kirurgian vuodeosastojen potilasta, jotka olivat tulleet etukäteen suunniteltuun maha- ja suolistoalueen leikkaukseen. Tutkimus toteutettiin leikkauspäivän illan ja leikkausta seuraavien kolmen päivän aikana. Tutkimusaineisto kerättiin maaliskuun 2007 ja huhtikuun 2009 välisenä aikana.

Suomessa ei ole aiemmin tehty musiikki-interventiotutkimuksia aikuisten leikkauskivun hoidossa. Lääkkeettömien menetelmien kuten musiikin, rentoutuksen tai hieronnan käyttö ei kuulu nykyisin  vakiintuneeseen leikkauksen jälkeiseen hoitokäytäntöön. Lisäksi uusien interventioiden kehittäminen hoitotyöhön on edelleen vähäistä. Vaajoen mukaan interventiotutkimuksen onnistunut toteuttaminen jatkuvasti muuttuvassa hoitotyön toimintaympäristössä edellyttää tutkijalta huolellista suunnittelua, pitkäjänteisyyttä, monitieteistä yhteistyötä ja tutkimusresursseja niin, että tutkimusta voidaan tehdä luotettavasti kuormittamatta käytännön hoitotyötä tekevää hoitohenkilökuntaa.

Terveystieteiden maisteri Anne Vaajoen väitöskirja ”Postoperative Pain in Adult Gastroenterological Patients – Music Intervention in Pain Alleviation” (Aikuisten gastroenterologisten potilaiden leikkauksen jälkeinen kipu
– musiikki-interventio kivun lievittämisessä) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on professori Päivi Åstedt-Kurki Tampereen yliopistosta ja kustoksena   professori Katri Vehviläinen-Julkunen Itä-Suomen yliopistosta. Anne Vaajoki on kotoisin Laukaasta. Hän on valmistunut sairaanhoitajaksi Kuopiosta 1987 ja terveystieteiden maisteriksi 2002 Kuopion yliopistosta. Vaajoki työskentelee Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella nuorempana tutkijana.

Scroll to Top