Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 9. marraskuu 2010 kello 08:46
Reino oli nähnyt eilen aamutv:ssa lauluyhtye Rajattoman. Yhtyeen sopraano Essi Vuorela on sairaslomalla ja häntä tuuraa laulaja Nina Tapio. Keskustelu koski uuden levyn lisäksi myös laulutekniikkaa. Haastattelu ja Rajattoman laulua on kuultavissa YLE Areenalla.
Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 5. marraskuu 2010 kello 16:00
Maanantai-ilta oli täynnä jännitystä. Petosen seurakuntatalolle kokoontui meitä klubilaisia kaiken kaikkiaan viitisenkymmentä laulamaan joulutervehdystä levylle. Onneksi jännitys karisi hyvää vauhtia lauluharjoitusten edetessä. Viimeistään muutaman ”uudestaan” ohjeen jälkeen tunnelma oli rentoutunut, mutta samalla todella hyvin keskittynyt ja innostunut. Kaikki toistakymmenta ottoa per kappale jaksettiin laulaa yhä uudelleen ja parantaa laulamista koko ajan matkan varrella.
Minua itseäni huoletti nauhoitusta ennen ainoastaan se, että saammeko valmista siinä ajassa, mikä äänitykseen oli varattu. Pelko oli turha. Kahvitauonkin kanssa valmista tuli puoli yhdeksän jälkeen ja ehdimme kuunnella porukalla hetken raakanauhoja lauluista. Tiistaina istuin pitkän päivän studiolla miksaamassa äänitystä parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Sen verran pitkä päivästä tuli, että tulin sieltä suoraan kuoroon. Korttiprojektin ulkoasua olin katsonut graafikon kanssa jo aiemmin, mutta viimeiset tiedot kansiin sain vasta eilen. Tänään onkin sitten hienosäädetty, tarkistettu ja manailtu sähköpostin tukkoisuutta. Aiemmasta kokemuksesta tiedän, että vaikka kuinka tarkistetaan, aina jotain korjattavaa jää. Toivottavasti tällä kertaa ei mitään katastrofaalista (viimeksi laitoin väärän säveltäjän nimen).
Joulukortit ovat nyt vihdoin maailmalla eli menossa painoon. Toivottavasti Itellan lakko ei sotke tätä projektia mitenkään. Jos mutkia ei tule matkaan, saamme kortit marraskuun loppuun mennessä. Pari pikku hommaa teen vielä korttien tiimoilta viikonlopun aikana, mutta sitten odotellaan vain valmista.
Kuuntelin autossa lasteni kanssa levyn viimeistä versiota ja takapenkin kriitikot totesivat, että levy on hyvä eikä sitä saanut laittaa pois, vaan kuuntelimme kappaleet puolenkymmentä kertaa asiointimatkalla. Luulenpa, että saatte itse kokea jotain samanlaista: iloisen yllättymisen hyvästä meinigistä ja siitä, että mekö tässä laulamme…
Kiitos Osmo ja Reino kuvista! Kertokaa muutkin tunnelmianne äänityksestä.
Kommentoinut Jaana Turunen 9. marraskuu 2010 15:57
Minullahan on kortin painoon mennyt versio olemassa levyllä ja kyllä tekee tiukkaa olla soittamatta sitä teille ennen korttien tuloa… Maltetaan maltetaan!
Kommentoinut Hanna Turkki 9. marraskuu 2010 13:40
Joulukorttiäänitys oli tosi hauska ja jännittävä kokemus, ja ainakin itselleni ihka ensimmäinen kerta sitä sorttia 🙂 Jännittyneenä odotan lopputulosta! Parille ystävälle on tullut mainittua projektista ja hekin tietenkin odottavat levyä malttamattomina…
Kommentoinut Leena Vahvaselkä 7. marraskuu 2010 12:27
Kiitos Jaana ahertamisesta! On Ilo, On Ilo, laulaa sinun opetuksessa. Mielenkiinnolla jään odottamaan kortteja.
Kommentoinut Jaana Turunen 7. marraskuu 2010 05:41
Kieltämättä minullakin soi korvissa se perinteinen neliääninen kuorosovitus. Ensi jouluun?
Kommentoinut Timo Oranen 6. marraskuu 2010 17:05
Odotan mielenkiinnolta kuulokuvia. Sovituksesi olivat maukkaita ja sointimme oli vähintäänkin tasainen. Kiitos hyvän opetuksesi. Vähän jo haikailin basso-stemmaa laulettavaksi Juhlayössä, mutta maltoin kuitenkin pysyä melodiassa ; ).
Käyttäjän Marita Jama lähettämä 3. marraskuu 2010 kello 12:37
Joulukorttiäänitys meni kuulemma hyvin. Toivottavasti Jaana tai joku muu raportoi tapahtumasta täälläkin, meidän paikalle pääsemättömien iloksi.
Jaanalta ei uudet hauskat harjoitteet kesken lopu. Eilen tehtiin ”soinnin puhdistusta”, jossa kukin ääniala lauloi muutamaa tai yhtä ainoaa säveltä ensin erikseen, sitten yhteen. Kuulosti parhaimmillaan kuin Arvo Pärtin kuoroteokselta! Siis hienolta, hartaalta ja intensiiviseltä.
Kuolleet lehdet on niin kaunis ja niin vaikea laulaa äänissä… Joka äänialalla on omat haasteensa että ylipäänsä pysyisi äänessä, ja lisäksi pitäisi vielä tulkita tekstiä tunteella. Meikä räpiköi nuottien viidakossa arpoen missä se alttostemma milloinkin menee, kun nuotit sojottaakin välillä ylöspäin. Yritän oppia ulkoa niin ei nuotteja tarvitse tuijotella ollenkaan.
Finlandiaa laulaessa ei naama tahtonut pysyä peruslukemilla, kun mieleen nousi se susien ulvontaversio. Ole siinä sitten vakava ja ylevä! Mutta kyllä hymy hyytyy viimeistään Atso Almilan edessä Musapirtillä. Nämä meidän kolme kuorobiisiä siis ovat osa yleisön toiveita, joita kerättiin syksyllä 2008. Minäkin vastasin silloin kyselyyn, mutta mitä mahdoinkaan toivoa? Taisi olla Sibeliuksen Rakastava -laulusarja.
Kaksi Metropolitan-oopperaa on jo nähty Starissa. Wagner (Reininkulta) on näyttämöllisesti niin staattista että huh. Mutta musiikki on komeaa, herooista. Musorgskin Boris Godunov on siitä erikoinen ooppera että pääosassa on kansa ja kuorolla tärkeä rooli. Musorgskin lauluista olen tykännyt aina, ja sitä samaahan näissä hänen oopperamöhkäleissäänkin on. Hiomaton timantti.
Kommentoinut Jaana Turunen 4. marraskuu 2010 14:46
Blogi tulee, jahka ehdin. Kysyin jo muitakin kirjoittajia, sillä tiedän teidän joukossa olevan hyviä kynäilijöitä useampiakin. Blogeja odotellessa käykääpäs katsomassa kuvia. Kiitos Osmo ja Reino!
Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 1. marraskuu 2010 kello 09:42
Tästä se alkaa, nimittäin lauluklubin megamarraskuu. Tänään äänitetään kortteja, ensi viikolla lauletaan yhteislauluja ja seuraavalla viikolla ollaankin orkesterin kanssa lavalla. Kivaa! Valmistautuminen on mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja itselläni on iloisen odottavat tunnelmat. Paniikista ei ole tietoakaan, joten hyvä me kaikki! Jouluyö, juhlayön sovitus valmistui eilen, joten senkin tiimoilta asia on kunnossa.
Tunnit on tätä iltaa lukuunottamatta ihan normaalisti. Huomenna palataan kuorossa Kuolleiden lehtien pariin ja keskiviikkona lauletaan jotain uutta, mitä en paljasta tässä vielä. Lauletaan muutama viikko vielä muita kuin joululauluja. Joululaulajaisiin opetellaan taas jotain uutta ja virkistetään vanhoja. Ohjelmassa on siellä ilman muuta Pohjolan joulukin, joten nekin, jotka eivät pääse äänitykseen, pääsevät laulamaan sitä vielä yhdessä.
Itselläni lliittyy megamarraskuuhun pari muutakin juttua. Ensimmäinen on Joululaulajaisten ja kevään laulutilojen löytäminen. Steinerkouluhan menee remonttiin ja toiminta muuttaa sieltä pois jo joulukuun alussa. Tilapäiskoulu (vuoden 2011 ajan) sijaitsee Linnanpellolla kilometrin päässä nykyisestä koulusta. Kävin katsomassa tiloja ja pystymme kyllä laulamaan siellä tarvittaessa, mutta olen hakenut toimivampaa tilaa remontista valmistuvasta Snellmaninkoulusta. Päästökset siitä tulevat kuulemma vasta joulukuussa, mikä on tosi harmillista meidän kannaltamme.
Joulukuussa asemakoulu on vielä käytettävissä, mutta sitä en tiedä, onko siellä enää tuoleja. Sähköpianolla kyllä selvittäisiin, mutta johonkin pitäisi päästä istumaan. Joululaulajaisiinkin sali on varattuna, mutta edelleen en tiedä, onko tuoleja olemassa. Hidas selvitystyö on käynnissä. Olen tutustunut joihinkin tiloihin mm. linja-autoasemalla. Siellä olisi kyllä tarpeeksi iso tila, mutta korkeus arveluttaa. Pelkään, että korvat menee lukkoon kun laulamme siellä yhdessä. Pääsisimme sinne kuitenkin kokeilemaan porukalla jos haluamme. Mennäänkö joku ilta tunnin jälkeen?
Toinen megamarraskuun lisähommista liittyy seurakuntavaaleihin. Olen ehdokkaana Kallaveden seurakunnassa ja jos olet kiinnostunut aiheesta enemmän, käy kurkkaamassa Kaikkien kirkko -listan sivuja. Vaalikampanjaa pitäisi tehdä, mutta se meinaa jäädä pahasti näiden mukavien laulujuttujen jalkoihin ;-).
Tiloihin palatakseni, seurakunnilla olisi tarjota todella hyviä laulutiloja käyttöömme, mutta keskustan ulkopuolella. Koska kaikki eivät liiku omilla autoilla, se ei taida olla toimiva ratkaisu meille. Kaiken kaikkiaan toivon kovasti, että meitä olisi pian niin paljon, että voisimme pitää omaa laulutilaa, joka olisi viihtyistä, siellä olisi mukavat tuolit ja nuottitelineet ja toimivat, hyvänkuuloiset soittimet!
p.s. Kummisetään päästään pitämään karonkkaa vain aittaan suht hintavalla ruualla. Kysyn muita vaihtoehtoja illaksi…
Kommentoinut Jaana Turunen 1. marraskuu 2010 12:27
Yksi ongelma ratkaistu: varasin meille paikat Introon Kauppakadulle to 18.11. konsertin jälkeen. Jokainen saa tilata listalta mitä haluaa ja vaihtoehtoja on pienestä isompaan nälkään. Katso ruokalista tästä. Siellä vietetään samaan aikaan Kalpan jälkipelejä, mutta minulle luvattiin, että ne tapahtuvat baarin puolella ja me pystymme keskustelemaan omiamme rauhassa grillin puolella :-).
Käyttäjän Marita Jama lähettämä 27. lokakuu 2010 kello 16:09
Sunnuntaina 24.10. oli ylimääräinen kuoroharjoitus, joka mukavasti paikkasi syysloman aiheuttaman aukon. Orjien kuoroa, Hope and Glorya ja Finlandiaa höylättiin reippaalla piiskurimeiningillä. Maanantaina taas oli pääpaino joululauluilla. Viime kertoina olen alkanut aistia yhä konkreettisemmin, kuinka fyysistä laulaminen on. Kehon läpi virtaava hengitys antaa tunteen kuin olisin elävän haitari, ja sisikunta on koko ajan liikkeessä vaikka itse seisoisin paikallani. Se on väkevä tunne!
Erityisen riemukas uusi harjoitus oli makuultaan ulvottu Finlandia-hymni. Koko jengi löi maihin selinmakuulle ja veret seisauttava wow wow -ulina täytti salin. Sudet kuutamolla! Finlandian ylimmän sävelen onnistun nippa nappa saamaan ulos kerran molemmissa säkeistöissä, mutta sitten ääni väsyy ja loput ylä-äänet on pakko pistää matalammalta. Muuten olen Lauluklubin aikana selvästi alkanut digata laulamista ylempää kuin ennen. Oma ylärekisterini on kirkastunut joskaan ei ehkä paljon korkeutunut. Tavoite olisikin saada ääneni vahvaksi ja kiinteäksi, ei välttämättä korkeammaksi.
Heinillä härkien ja Jouluyön alttostemmat olivat häipyneet muististani mutta tekivät comebackin, kun me neljä paikalla ollutta alttoa päästiin laulamaan pianon viereen. On ilo laulaa kun tietää mitä laulaa.
Eilistiistaina en päässyt paikalle, mutta veikkaanpa että lauluohjelma oli pääosin sama kuin edellä. Senkin olen näinä viikkoina huomannut, että homma käy sitä kiehtovammaksi mitä syvemmälle poraudutaan harjoittelemaan tiettyjä lauluja, sen sijaan että vain maisteltaisiin sitä sun tätä. Maistelu tuo vaihtelua, mutta oppimisen nautinto tulee siitä kun hioo ja säätää lauluja soimaan yhä paremmin. Suomen armeijan slogania lainaten se on ”työtä, jolla on tarkoitus”.
Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 25. lokakuu 2010 kello 04:32
Kiitos eilisestä, hyvästä harjoituksesta! Sanoisin, että kahdessa tunnissa saatiin aika paljon aikaan. Mieli on levollinen kappaleiden suhteen: me osataan kyllä. Seuraava askel on papereista irti pääseminen, mutta kaikki ajallaan. Jos ei tähän konserttiin ehdi, niin sitten seuraavaan :-). Laulapaikat katsotaan tosiaan vasta musiikkikeskuksella. Pyritään saamaan sellainen järjestys, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä laulaa.
Orkesterin kanssa laulettavat laulut ovat kyllä todella haastavia laulukorkeuden vuoksi. Eilen kävi ainakin minulle niin, että ääni oli ihan käheä ja väsynyt illan jälkeen. On tosi vaikea laulaa tuolta korkeudelta rennosti! Sanoinkin jo lämmittelyn aikana, että olin ollut juuri ennen harjoitusta syntymäpäiväjuhlilla. Siellä laulettiin muutama laulu yhdessä eikä se tuntunut mukavalta ilman äänen avausta. Sitä se loma teettää! On helppoa sanoa teille muille, että muistakaa avata ääni rauahassa ja saattaa juna oikeille raiteille. Kun vaan tulisi itsekin tehtyä aina niin. Ehkä tämä on sitä suutarin lasten kenkäosastoa.
Harjoituksen lopussa kävimme varsin pikaisesti joululauluja läpi. Huomasin vasta harjoitusten jälkeen, kiitos kommenttien, että kaikille ei ollutkaan selvää missä lauletaan ja mitä. Anteeksi! Se asia korjataan tällä viikolla tunneilla.
Toivon kovasti, että marraskuussa saadaan nauhoitettua ja laulettua innostunutta ääntä. Se on se sama asia, joka toi Kuopion nuorisokuorolle voiton viime syksynä. Sitä on oikeastaan mahdoton opettaa, voi vaan innostaa, tsempata ja motivoida. Onko hyviä ideoita, miten hyvä fiilis saadaan päälle nauhoituksessa ja konsertissa?
