Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 25. lokakuu 2010 kello 07:30

Tämä uutinen löytyi YLEn sivuilta:

Musiikki lohduttaa, rentouttaa, piristää ja jopa parantaa. Mutta miksi? Asia on tutkijoillekin vielä mysteeri. Aivotutkija Mari Tervaniemen mukaan se on kuitenkin jo selvää, että musiikki aktivoi aivoja hyvin monella tavalla. Kun korviimme kantautuu musiikkia alkaa aivoissamme tapahtua.

– Ihan ensimmäiset hermoimpulssit lähtevät sisäkorvasta ja etenevät sieltä
kuuloratoja pitkin aivokuorelle. Kuuloaivokuori ohimolohkossa aktivoituu, mutta myös muun muassa otsalohkon tarkkaavaisuusalueet ja jopa näköaivokuoren mielikuvien käsittelyyn liittyvät alueet, selittää Tervaniemi.

Sitä, miten musiikki meihin vaikuttaa selvitetään muun muassa seuraamalla
aivojen sähkömagneetista toimintaa ja niiden aineenvaihduntaa. Tutkijat
saavat arvokasta tietoa myös kysymällä koehenkilöiltä, millaisia tuntemuksia
ja kokemuksia musiikki saa heissä aikaan.

Äänet kietoutuvat kulttuuriin

Tutkijat ovat törmänneet kulttuurihistorian hämärässä aina myös jonkinlaisiin
merkkeihin musiikista. Tervaniemen mukaan vielä ei tiedetä, tuottiko ihminen ensin puhetta vai musiikkia.

– Kaikista kulttuureista löytyy musiikkia, vaikka se on hyvinkin erilaista kulttuurista riippuen. On spekuloitu, että on voinut olla jokin puheen ja musiikin yhteinen esimuoto, jonkinlainen laulunomainen protokieli, josta sitten puhe ja musiikki ovat eriytyneet.

Musiikki on kulkenut ihmiskunnan historiassa sukupolvelta toiselle ja sen omaksuminen ja oppiminen alkaa jo ennen syntymää. Niin rytmit, melodiat kuin niihin liittyvät liikkeetkin välittyvät kohdussa köllöttelevälle ihmisen alulle. Kohtu onkin tavallaan ihmisen ensimmäinen musiikkileikkikoulu.

Ilot ja surut soivat

Useimmille ihmisille musiikki merkitsee todella paljon ja sen pariin halutaan
hakeutua. Ennen kaikkea musiikkia pidetään toimivana tunteiden tulkkina.
Miksi näin on? Se onkin sitten jo paljon kinkkisempi kysymys.

– Ehkä siksi, että se on vaan niin ihanaa! Miksi, niin se on kaikkein isoin, vaikein ja mielenkiintoisin kysymys. Sitä me parhaillaan selvitämme ja olemme vielä kaukana lopullisista vastauksista, toteaa Tervaniemi.

Tutkijankin mukaan ihmisellä on usein jopa hämmästyttävän tarkkoja tapahtumamuistoja esimerkiksi siihen liittyen, missä jonkun tietyn laulun on ensikertaa kuullut.

– Ehkä se on niin, että kun hakeudutaan musiikin pariin, hakeudutaan samalla muistojen luo, sanoo Tervaniemi ja kertoo itse käyttävänsä musiikkia päivästä riippuen joskus virkistymiseen ja joskus rauhoittumiseen.

Uusia musiikkilajeja kannattaa maistella

Yksi rakastaa rokkia, toinen poppia ja kolmas lumoutuu klassisesta musiikista. Jos on koko ikänsä inhonnut tiettyä musiikkilajia, niin koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa siihen korviaan totuttaa.

– Oppimishistorialla on musiikkimaussa iso merkitys eli sillä minkälaiseen musiikkiin on saanut ensimmäisenä kosketuksen. Musiikilla on myös sosiaalisia merkityksiä ja nuori voi vaikka kapinoida kuuntelemalla juuri sitä musiikkia, josta vanhemmat eivät pidä.

Mikäli musiikkimaun avartaminen kiinnostaa, on uusiin musiikkilajeihin tutkijan mukaan ihan mahdollista tykästyä.

– Kannattaa aloittaa tutustuminen avoimin korvin ja aloittaa sellaisesta, mikä
tuntuu mukavimmalta ja vähiten ärsyttävältä, niin kyllä se siitä sitten lähtee.

Tuntematon hyväntekijä

Musiikin parantavista voimista on niistäkin olemassa jo tutkimusnäyttöjä.

– Musiikin kuuntelu voi nopeuttaa paranemista esimerkiksi aivohalvauspotilailla. Myös psykiatristen- ja kipupotilaiden musiikin kautta saamasta avusta alkaa olla tutkittua tietoa.

Tervaniemen mukaan musiikin parissa painivien tutkijoiden työlle ei kuitenkaan vielä loppua näy.

– Suurinta osaa musiikin havaitsemiseen ja musiikkiemootioihin liittyvästä
aivoperustasta ei tiedetä vielä. Vasta parikymmentä vuotta tosin näitä asioita on tutkittu. Juuri musiikkimuistojen, musiikin herättämien emootioiden ja motivaation kehä on vielä selvittämättä, kertoo Tervaniemi.

YLE Keski-Suomi / Heli Kaski

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 21. lokakuu 2010 kello 10:10

Syksyn Avoin laulukoulu -kurssi päättyi hyviin kysymyksiin jo yli viikko sitten. Lupasin kirjata vastaukset blogiin ja pahoittelen heti kätteyssä, että aikaa kului näin paljon. Tässäpä vastauksia kysymyksiin:

Ensimmäiseksi mietimme sitä, miten lauletaan hiljaa. Hiljaa laulaminen on jollain lailla hankalampaa kuin voimakkaasti laulaminen. Se liittyy tukeen. Helposti nimittäin käy niin, että hiljaa laulettaessa tuki lakkaa toimimasta. Monesti laulaminen myös hidastuu. Hiljaa ja kovaa laulamisen ero tuntuu itselläni lähinnä keskivartalon lihaksissa. Ero selittynee myös käytettävällä ilmamäärällä. Tärkeää on kuitenkin olla ”löpsähtämättä” eli pitää tuki mukana laulamisessa ja väylä vapaana, kuten muulloinkin.

Monella on varmasti myös kokemuksia lasten nukuttamisesta ja unilauluista. Itsekin laulan niitä toisin kuin muulloin. Silloin äänen on tarkoitus olla pehmeä ja unettava ja erittäin hiljainen. Joskus laulan varsin tuettomasti, joskus pienellä tuella. Helpointa on laulaa matalalta, ettei tarvitse ponnistella ylä-äänien kanssa. Tanskalainen laulupedagogi Catherine Sadolin puhuu laulumoodeista (laulutavoista, laulutyyleistä) ja toteaa, ettei niitä kaikkia voi käyttää terveesti kaikilta korkeuksilta. Olen asiasta täysin samaa mieltä. Yleensäottaen kaikista vaikeinta on hiljaa korkealta laulaminen, ellei satu olemaan luonnostaan todella korkea ääni.

Täytyy ottaa asiasta lisää selvää ja konsultoida kokeneempia kollegoja. Palaan asiaan vielä.

Yksi laulukoulun kysymyksistä oli: miten tietää, että kieli on jännittynyt. Kysymys ei ole millään lailla kummallinen. Jokainen, joka on käynyt joskus hierojalla tietää, että kropasta voi löytyä todella kireitä lihaksia, vaikkei ole tiennyt niistä aiemmin mitään. Kieli on iso lihas ja jos se on tottunut olemaan jäykkä ja jännittynyt, itse ei sitä välttämättä huomaa. Oman pikatestein voi tehdä vaikkapa pärisyttämällä r-kirjaimella. Rennolla kielellä rullailu sujuu helposti, jäykkä kieli ei suostu tekemään kuin pikaisen r:n. (Jos ei osaa sanoa r:ää laisinkaan, kyse ei välttämättä ole jäykästä kielestä, vaan siitä, ettei lihas ole oppinut tekemään ko. toimintoa).
Kieli on tiukasti sidoksissa alaleukaan ja kaulanalueen lihaksiin, joten jäykkyyden syy voi löytyä myös niistä.

Tiistaina pidin laulusessiota Helsingissä Sovella taidetta -messuilla. Yksi siellä esiinnousseista kysymyksistä kuului näin: Mistä johtuu ”rasvainen laulutapa” jota kuulee niin kevyenmusiikin laulajilla kuin oopperalaulajillakin silloin tällöin? Suurin osa ajasta meni arvaamiseen, mitä kysyjä tarkoitti rasvaisella laulutavalla. Kun hän näytti itse mallin, asia ratkesi. Minulle sama asiaa näyttäytyy kurkku jäykkänä -laulamisena. Sen saa helposti tehtyä, kun avaa ja pitää väkisin auki ”väljää tilaa” nielussa. Kuten kysyjänkin kysymyksestä selviää, siten tuotettu ääni ei ole erityisen kaunis ja vapaa. Terveellistäkään se ei ole pidemmän päälle, ellei sattumalta omista teräskurkkua.

Tarkoituksenani on kerätä tänne sivustolle tietopankki, josta löytyvät kaikki laulutekniikkaan liittyvät blogit sekä linkkejä muihin laulusivustoihin. Toivottavasti saan sen aikaiseksi pian!

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 5. lokakuu 2010 kello 12:31

Osallistuin sunnuntaina ANTI festivaalin kympin juoksuun. Kun menin aamulla ilmottautumaan tapahtumaan, ilmassa oli selvästi
suuren urheilujuhlan tuntua. Uusi matkailujohtajamme Jari Piirainen
juonsi tapahtumaa ammattilaisen ottein -keskellä typötyhjää satamatoria!
Lopulta meitä juoksijoita oli lähdössä kuitenkin noin 65.

Tavallisista juoksutapahtumista poiketen maaliin tullessa ei näykynyt juoksijan nimeä tai aikaa, vaan hänen valitsemansa lause. Lauseet järjestyivät teokseksi sitä mukaa, kun maaliin saavuttiin. Itse kävin juoksemassa edistääkseni laulamisen ilosanomaa. Valmiin teoksen löydät ANTIn sivuilta. Arvaatko, mikä osa on minun kirjoittamaa? (Rivinumero ei kerro sijoitusta, vaikka niin piti olla…)