Käyttäjän Marita Jama lähettämä 15. toukokuu 2009 kello 11:30

Kuulun kalenteri-ihmisiin, eli aikataulutan menemiseni ja tekemiseni tarkkaan (paitsi kesälomalla!). Ilman organisointia ei minunlaisellani mietteisiin unohtuilijalla mistään tulisikaan mitään. Ja nyt on siis keskiviikkoihini klo 17.30 – 18.20 iskostunut tämä laulukoulu. Vajaa tunti Steiner-koululla kerran viikossa työpäivän jatkoksi on todella laatuaikaa.

Tällä neljännellä kerralla minulta alkoi liietä huomiota jo vähän muuhunkin kuin itse harjoituksiin. Tila on meidän kokoiselle porukalle himpun liian ahdas. Etenkin alkulämmittelyissä ollaan kuin sillit suolassa, paitsi että silli ei edes yritä venytellä ja taivutella itseään tönien toisia koko ajan. Harjoitteitakin tehdessä kaipaisi ilmaa ympärilleen. Toisaalta kylki kyljessähän kuorossakin lauletaan… että sikäli ei ole moitteen sijaa.

Laulaminen kotioloissa on jännä juttu. Äidilläni oli todella hyvä ääni ja hän lauloi aina kotiaskareita tehdessään. Sillä tavalla opin lapsena ulkoa monet ihanat laulut: ”Ja prinssi hän neitoa lempi”, ”Sinä kullanmurunen”, ”Pieni tyttö sinisimä”… Omien tytärteni ollessa pieniä laulelin näitä samoja lauluja hellan ja tiskipöydän ääressä. He kuuntelivat aikansa, kunnes sävelet vaihtuivat kasettimankasta raikuviin 90-luvun alun poppibiiseihin. Ja nyt äidille sanottiin että ”et viittis olla laulamatta”. Ne viisut kun olivat heistä ihan tylsiä. Nyt tytöt ovat maailmalla ja kissat eivät protestoi vaikka joikuisin Rossinin Kissaduettoa iltakaudet. Mutta eipä ole tullut tehdyksi harjoitteen harjoitetta kotona omaehtoisesti. Se vaatii itsekuria ja ryhtymistä, kuten joogaharjoitus, jonka sentään teen säännöllisen epäsäännöllisesti.

Mainiota että jatkoa on luvassa syksyllä. Toivon hartaasti että se keskiviikon aika voisi olla klo 17.00 – 18.30, muuten en kerkiä mukaan, sillä myöhemmin illalla minulla on vielä muuta ohjelmaa.

 

  • Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 14. toukokuu 2009 kello 08:00

Neljännet laulukoulut on nyt laulettu. Neljännen kerran teemana oli resonanssiontelot ja artikulaatio. Alkavaa haukotusta, roikkuvaa leukaa ja tyhjänä soivaa päätä haettiin ahkerasti. Myös prille pralleja syljettiin suusta pois äänen tieltä. Ryhmissä tuli esiin myös useita kysymyksiä. Tärkeimpiä olivat varmaankin kysymykset laulamisen harjoittelusta ja jatkosta. Laulutunneilla antamiani ohjeita kaipailtiin myös tänne, jotta niitä voisi käyttää muistin virkistyksenä kotonakin.

Laulamisen harjoittelua sivusin eilisessä blogissa. Oman harjoittelun avuksi olen laittanut tänne pari videota. Lisää on tulossa. Te, jotka käytätte niitä, kertokaa ihmeessä miten ne toimivat. Onko niiden mukana helppo laulaa? Liikkuvatko ne sopivalla korkeudella? jne.

Jatkoa tälle kevään laulukoululle on tulossa. Syyskuussa alkavat uudet vastaavat kuuden kerran ryhmät. Lisäksi alkaa jatkoryhmä, joka kokoontuu viikottain 1½ h kerrallaan. Sen sisältönä on äänenmuodostus(=se mitä olemme tehneet nyt keväällä), stemmalaulu, nuotinluvun alkeita, ja ennen kaikkea niitä harjoitellaan laulujen kautta. Todennäköisesti ryhmä kokoontuu keskiviikkoisin. ”Alkeisryhmät” taas kokoontuvat tiistaisin. Jäin eilisen jälkeen todella vakavasti harkitsemaan myös kuoron perustamista. Teistä lähtee aika ajoittain upea ääni!

Elokuun viimeisenä perjantaina vietetään Taiteiden juhlaa. Aion pitää silloin ilmaisen laulukoulutunnin kaikille halukkaille. Olet lämpimästi tervetullut mukaan ja tuo ihmeessä kaverisikin mukanasi! Kun kellonaika ja paikka varmistuvat, lähetän sinulle lisätietoja sähköpostiin.

Ennen kaikkea tätä lähdemme kuitenkin laulamaan Kallaveden aalloille kesäkuussa. Tarkat tiedot tulevat tänne ja sähköpostiisi lähipäivinä. Toivottavasti moni pääsee ja innostuu lähtemään mukaan!

 

  • Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 13. toukokuu 2009 kello 08:30

Englannin talentkisoissa on toinen toistaan mielenkiintoisempia laulajia mukana. Kiitos miestenryhmästä eilen tulleen vinkin, kävin tutustumassa pariin muuhunkin, kuin mediassa esillä olleeseen Susan Boyleen. Tässä sinulle muutama linkki, jos haluat käydä itse kuuntelemassa mielenkiintoisia, toisistaan erilaisia esityksiä, mutta yhtä kaikki hyviä ja lauluteknisesti oivia:

http://www.youtube.com/watch?v=QVgiJJsWbOE
http://www.youtube.com/watch?v=O88k4i6pF1A&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=9lp0IWv8QZY&feature=related

Videoiden siirto tänne meidän sivustolle oli valitettavasti estetty.

Miestenryhmä esitti eilen tunnin päätteksi tukun hyviä kysymyksiä, ja tässä vielä osaan vastauksia uudelleen. Luulen, että tiedoista on hyötyä myös naisille.

Laulamaan oppii laulamalla. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että kaikki laulaminen, joka tuntuu hyvältä, vie oppimisessa eteenpäin. Kehon rento toimiminen vaatii toistoja ja tottumista. Vierasta laulua on aina aluksi vähän hankala laulaa. Kun melodia tulee tutuksi, on helpompi heittäytyä mukaan rennommin. Itse olen huomannut sekä oman laulamisen osalta että kuorojen kanssa työskentelystä, että laulamisen kanssa päästään oikeasti hommiin siinä vaiheessa, kun kappaleita voi harjoitella ulkoa vaikka pienissä pätkissä.

On olemassa monenlaisia tapoja laulaa ”hyvin ja oikein”. Yhdistävä tekijä on rento hengitys ja äänen virtaaminen vapaasti tuottaen kuulijalle mukavia kuulo- ja tuntemuselämyksiä. Tämä syntyy niistä elementeistä, joita olemme laulukoulussa harjoitelleet: laulaminen lähtee liikkeelle vatsanpohjasta. Ilma virtaa läpi ”avaran kurkun” kurkunpään levätessä alhaalla. Ulostulleessaan ääni saa aikaan resonanssituntemuksia poskipäissä, nenässä, silmissä ja joskus jopa otsassa asti. Ja tyhjä päähän soi parhaiten: sisäänhengityksellä annetaan ilman tyhjentää pää ja avata ontelot (sisäinen hymy, valot silmiin, röörit auki) ja ulostullessa ääni pääsee ”kiertämään ” takaraivonkin kautta 😉

Laulaminen autossa, imuroidessa, töissä ja missä ikinä vain on ok, jos se tuntuu hyvältä. Siinä asiassa sinä olet asiantuntija! Puhuttiin myös hissukseen laulamisesta, kun ei viitsi häiritä naapureita tai muita samassa huushollissa eläviä. Hissukseen laulaminenkin on ok, mutta yleensä silloin jätetään hengityskapasiteetin käyttö varsin vähiile. Laulamisen oppiminen ei ehkä silloin kehity, mutta sen vuoksi ei kannata lasten iltalauluja tms. jättää laulamatta!

Mukavaa päivää kaikille! Illalla jatketaan taas naisten ryhmien kanssa.

 

  • Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 11. toukokuu 2009 kello 20:40

Nyt myös naisten ryhmillä on mahdollisuus harjoitella laulamista harjoitusvideon kanssa. Lauantaki-ilta kansanlaulusta on kaksi versiota eri korkeuksilta. Tässä vielä sanat:

1. Ja se oli yksi lauantaki-ilta
kun sinua odotin.
Ja mä odotin niin kauan
sun rei sun rei sun ralla lalla lei,
että kello oli kymmenen.

2. Ja kun iltakin jo oli niin myöhä
eikä sinua kuulunut,
niin johtui mieleheni
sun rei sun rei sun ralla lalla lei,
että toista sinä rakastat.

3. Ja sen silkkihuivin, jonka mulle annoit,
sen punaraitaisen,
sen saat sinä antaa poies
sun rei sun rei sun ralla lalla lei,
ja antaa paremmil.

Lauluiloa!

 

  • Käyttäjän Marita Jama lähettämä 7. toukokuu 2009 kello 11:00

Ohhoh – eilen 6.5. oli jo kolmas kerta laulukoulua! Eli puolivälissä ollaan. Kuusi treenikokoontumista ei todellakaan ole paljon. Olisikohan mahdollista räätälöidä esim. 10 kerran paketti? Siinä pääsisi aiheeseen tutustumaan hiukkasen pitemmälle. Tottakai tämä kuuden kerran pumpsi on tarkoitettukin vain esittelyksi, maistiaiseksi, kiihokkeeksi jatkaa itse eteenpäin – missä? Miten? Kenen johdolla? Nykyään on olemassa aikuisbalettia ja jos vaikka mitä ohjattua toimintaa varttuneille harrastajille. Tällaiselle lauluäänijumpalle saattaisi hyvinkin olla kysyntää. Onhan niitä kuoroja kaikenikäisille, mutta se on eri asia. Niissä pääpaino on lauluohjelmiston harjoittelemisessa, ääniharjoitteita tehdään lähinnä vain äänenavauksena. – Tuumipa tätä, Jaana!

Ainakin minä kävisin mielelläni säännöllisesti tällaisessa tunnelmaltaan rennossa ja silti tehokkaassa lauluäänen kimppajumpassa, jos siihen olisi mahdollisuus. ”Virallisille” laulutunneille menemistä jarruttaa niiden hinta ja edistymistavoitteet, joita oppilaalle asetetaan ja varmasti itsekin itselleni asettaisin. Pitäähän homma ottaa tosissaan, jos opiskelemaan ryhtyy. Vapaassa laulukoulussa on toinen tahti, siellä kaikki tehdään ikään kuin leikin varjolla ja jokainen ottaa irti sen minkä tahtoo ja pystyy. Edistymisen paineita ei ole.

Eilinen tunti oli hauska sisältäen taas uusia oivalluksia. On se kumma, miten poskien piteleminen vaikuttaa äänen sijoittamiseen. Ja vielä kummempi on se viinikorkki hampaitten välissä. Äänen kulkureitti vapautuu heti kun tökkäät korkin suuhun!

Erityisen kiinnostavaa on huomata, kuinka paljon samoja juttuja tulee esiin sekä tässä että itselleni lähemmin tutussa lajissa tanssissa. Hengitystekniikka, tuki, samanaikainen rentous ja valppaus, mielikuvat. Mielikuvilla saa ääneen oikean värin ja tanssiliikkeisiin oikean liikeradan ja lihastyöskentelyn. Samaa instrumenttiahan molemmissa käytetään – omaa kehoa.

Alan jo tosiaan miettiä mitä näiden kuuden kerran jälkeen. Ei tunnu ihan mielekkäältä osallistua syksyllä uudestaan aloituskurssille. Jotain eteenpäinmenoa kaipaisi tässäkin. Varmaankin ”jatkokurssit” olisivat hinnakkaampia ja opettajalle työläämpiä, mutta toisaalta, kun Vapaa laulukoulu nyt on lanseerattu Kuopiossa, eikö myös olisi loogista laajentaa sen toimintaa?

 

Kommentoinut Jaana Turunen 7. toukokuu 2009 12:47

Kiitos Marita, kun jaat ajatuksiasi meidän muiden kanssa! Samoja latuja tuntuvat kulkevan minunkin ajatukseni. Katsopas, mitä kirjoitin keskusteluun…

 

  • Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 6. toukokuu 2009 kello 21:05

Kolmansien laulukoulutapaamisten teemana oli kurkun toiminta ja äänihuulet. Toivottavasti saitte uusia oivalluksia laulamisesta! Laulaminen kehittyy kerta kerralta kaikissa ryhmissä. On mahtavaa olla mukana prosessissa! Laulukoulujen jälkeen menee aina muutama tunti ”palautumiseen”, kun virtaa tuntuisi riittävän vaikka mihin. Sitähän se laulaminen parhaimmillaan teettää.

Minuun on tehnyt vaikutuksen teidän laulukoululaisten keskittyminen ja paneutuminen laulamiseen. On kiva opettaa, kun näkee, että halua oppia löytyy ja että hommaan paneudutaan ”sata lasissa”. Tulostakin siitä syntyy. Olen jo monta kertaa kuullut sellaista laulamista, että jos siitä tiedettäisiin, teitä tultaisiin anelemaan kaupungin moniin kuoroihin!

Ensi viikolla käydään sitten tarkemmin läpi sitä, mitä laulaessa tapahtuu päässä eli ns. resonanssionteloissa ja ääntöväylässä. Sitä olemme jo sivunneet monta kertaa, joten suuresti uutta ei ole tiedossa, mutta luvassa on harjoituksia, joilla asioita päästään tarkastelemaan lähemmin.

Nyt täytyy lähteä jännäämään Suomen menestystä MM-jäillä. Tapaamisiin ensi viikolla!

Scroll to Top