Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 9. joulukuu 2015 kello 10:30

Eilinen päivä meni vahvasti Sibeliuksen merkeissä ja hyvä niin. Olihan mestarin 150-vuotisjuhlapäivä aikamoinen merkkitapaus. Myös me maestralaiset olimme juhlinnassa mukana ja vahvimman panoksen siihen antoi VIMMA-kuoro.

Itse aloitin päiväni lauluesiintymisellä. Päivän kunniaksi ohjelmassa oli Sibeliuksen viisi joululaulua, jotka kuultiin myös illalla konsertissa tuomiokirkossa. Silloin tosin muiden esittämänä. Samoihin aikoihin ehdin juuri ja juuri kuuntelemaan suorana Helsingistä, kuinka tuhatpäinen joukko lauloi Finlandiaa senaatintorilla tuomiokirkon portailla. Kuvaaja oli varmasti mielissään: valkoinen suurkirkko piirtyi upeana kirkkaan sinistä taivasta vasten laulajien taustalla. YLEn uutisesta löytyy vielä videonpätkä katsottavaksi tuosta juhlavasta hetkestä.

Meidän savolaisten uljas Sibelius-juhlinta oli ajoitettu iltaan. Sadat kuorolaiset tulivat torille soihtukulkueena ja taustalla näkyi valaistu kaupungintalomme. Upea näky sekin! Juhlatilaisuudessa kuultiin suurkuoron laulut Soi kiitokseksi Luojan ja Finlandia-hymni Heikki Liimolan johdolla. Pekka Niiranen piti laulujen välissä hienon puheen. Tunnelma oli juhlavan harras, mutta savolaiseen tapaan myös sopivan rento. Savon Sanomien uutisesta löytyy hieno videokooste tapahtumasta.

Juhlinta huipentui täpötäydessä tuomiokirkossa pidettyyn konserttiin. Suurkuoron lisäksi siellä kuultiin Sibelius-Akatemian opettajien ja opiskelijoiden esityksiä ja päätösnumerona tuomiokirkon urkuri Anu Pulkkinen soittama ja suurkuoron laulama Finlandia.

Lämmin kiitos Sibelius-Akatemialle tilaisuuden järjestämisestä ja VIMMA-kuorolaisille & muille kuorolaisille sekä soittajille ja laulajalle tämän upean juhlapäivän toteutuksesta!

Kommentoinut Jaana Turunen 9. joulukuu 2015 14:14

Valokuvista löytyy myös muutama Antin otos.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 7. joulukuu 2015 kello 12:10

Kuulostaa aina yhtä hupaisalta tuo joulutauko. Tauko tulee siitä, että lauluryhmät ja kuorot ovat siirtyneet harjoitustauolle, mutta todellisuudessa viikot täyttyvät erilaisista esiintymistä ja tapahtumista. Toki joulunpyhinä ehditään vähän huokaistakin ja ladata akkuja tulevaan kauteen. Valmistelutöitä tehdään myös tulevalle keväälle.

Kulunut syksy meni omasta mielestäni ennätysnopeasti. Laulukoulu ja jatkoryhmä tuntuivat loppuvan heti aloittamisen jälkeen. VIMMAlla sen sijaan oli tarpeeksi harjoitusaikaa Sibelius-konserttia varten, jos nyt sellaista kuin tarpeeksi harjoitusta on koskaan. Iso ilonaihe on uusi lauluryhmä, jonka esiintymistä Joululaulajaisissa odotan innolla. Ryhmäähän kuulee myös Kummisedässä ke 9.12. klo 18:30, mutta itse en sinne pääse.

Nuorisokuoro Beat pitää ensimmäisen oman joulukonserttinsa tänään kaupungintalolla. Kannattaa tulla kuulolle, sittä nuoret laulajat ovat valmistaneet hienon konserttiohjelman, jossa perinteisimpiä joululauluja ei kuule. Beat ahkeroi myös muissa esiintymisissä, joista kaikille avoimia tilaisuuksia ovat Pikku Pietarin torikujalla la 12.12. puolen päivän maissa ja KYSillä jouluaattona klo 10.

Sibeliusta juhlitaan huomenna 8.12. suomalaisen musiikin päivänä ja Sibeliuksen syntymäpäivänä. Tulethan sinäkin torille puoli kuudelta laulamaan Finlandia-hymniä yhdessä satojen kuopiolaisten kuorolaisten kanssa? Jatkot on tuomiokirkossa kuudelta. Siellä kuullaan lisää Sibeliuksen kuoro- ja yksinlauluja. Ja Finlandia kokonaan urkuversiona. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Torilta tulee muuten suoraa lähetystä Periscope-sovelluksen kauttaa @JaanaTurunen -tililtä. Kirjaudu siis sinne ja seuraa minua, jos haluat nähdä tapahtuman suorana. Jonkun hetken se näkyy myös jälkeen päin (muutaman tunnin käsittääkseni).

Maestran kausi päättyy ensi maanantaina 14.12. Joululaulajaisiin kaupungintalon juhlasalissa. Sinne on kaikille vapaa pääsy. Puoli kuudelta on tarjolla glögiä Kuopion ruoka-apu ry:n tarjoamana. Samalla voi osallistua heidän toimintansa tukemiseen (keräys ruoka-avun toimittamiseen tarvittavan auton hankintaa on meneillään). Varttia vaille kuusi esiintyy siis uusi Maestra-lauluryhmä ja kuudelta lauletaan kaikki yhdessä. Tervetuloa!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 26. marraskuu 2015 kello 18:56

Jaana yllätti ojentamalla minulle Kuorotaito-tunnilla ihanan uniikin Maestra-laululintumukin kiitokseksi tämän blogin pitämisestä. Tästä johduinkin muistelemaan miten koko blogi sai alkunsa. Kaikki lähti siitä, kun Jaana kehotti meitä ensimmäisiä Avoin laulukoulu-kurssilaisia kertomaan vaikutelmiamme laulukoulun nettisivulla. No, minä tein työtä käskettyä ja laitoin postauksen, sitten toisen ja kolmannen ja…siitä se vain jatkui.

Blogista on muodostunut eräänlainen päiväkirja Maestran tapahtumista ja omasta mukanaolostani. Samalla kun kirjaan tapahtumia, seuraan oman lauluharrastukseni vaiheita. Tilaisuuden tullen otan kantaa myös muihin laulumaailman ilmiöihin. Tämä on minusta hauskaa – ja jos teistäkin on hauska lukea näitä juttujani, sen parempi!

Laulukoulun kertauskurssilla olemme tuttujen laulujen avulla treenanneet äänenmuodostuksen tekniikan asioita. Hyödyllistä. Mutta meikä yhä painii vanhan ongelmansa eli ylä-äänten kanssa. Liian korkeiksi kokemiani ääniä laulaessa kurkkuun sattuu ja tulee ylipääsemätön väsymys – elimet eivät jaksa tuottaa sitä vaadittua ääntä. Tunne on sen verran ilkeä etten edes yritä mennä siitä yli ”reippaasti vain”. Ankkurit ym auttavat mutta eivät aina. Ylä-äänissä onnistuminen on minulle useimmiten puhdas vahinko, sad but true, enkä osaa toistaa temppua. Silti yritän kunnes ehkä joskus opin.

Viime sunnuntaina olin Apocalyptican konsertissa. Lämppärinä esiintyi At the Hollow, soitto- ja laulutaidoissa ei moittimista mutta äijien musiikki oli tylsää. Kuin olisivat veivanneet samaa laulua aina vain. Apocalypticalla on uusi laulaja joka hoiti homman hyvin, siis ei solistin elkein vaan osana bändiä. Musiikki oli enimmältään tuhtia jytinää, hevarit saivat haluamansa, mutta oli meille puhtaan sellosoundinkin ystäville makupaloja. Konsertti oli myös visuaalisesti erittäin tyylikäs hienoine taustaprojisointeineen. Maailmanluokan orkesteri ja maailmanluokan keikka.

Maritan blogi lähtee nyt tauolle ja toivottaa hyvät joulut. Palaillaan ensi vuonna!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 19. marraskuu 2015 kello 18:30

Vähänkö harmittaa kun en pääse Maestran joulunalustapahtumiin – en Beatin konserttiin, en Sibelius-juhlakonserttiin enkä Joululaulajaisiinkaan. Mutta elämässä täytyy tehdä valintoja, ja tällä kertaa valitsin ulkomaanreissun.

Vanha tuttumme Riku (Richard Nicholls) piti tiistain nuottikoulun Jaanan sijasta. Riku on hauska mies ja opettajana sopivasti erilainen kuin Jaana. Olen erityisen vaikuttunut siitä, kuinka Riku pystyy ”lonkalta” laulamaan minkä tahansa sävelen täsmälleen oikealta korkeudelta. Sanoo oppineensa tämän viritellessään viuluaan tuhansia kertoja. Moisen sävelmuistin kun saisi itselleenkin!

Kuoroharjoitusten jälkeen oli Maestralaulajien vuosikokous. Hallitus jatkaa entisellään. Erikoista, että sääntöjemme mukaan puhiksen valitsee hallitus keskuudestaan eikä vuosikokous, vaikka kyseessä on koko yhdistyksen puheenjohtaja. Ei sillä että minulla (ja tuskin kellään muullakaan) on mitään nykyisiä toimihenkilöitä vastaan. Tämä on vain pieni muotoseikka.

Lattareissa laulettiin ”sujuvasti” espanjaksi Quien sera ja Tres palabras. Taidankin hauskuttaa näillä Etelä-Amerikan reissaajatytärtäni, kun tulee täällä käymään. – Carlos Gardelin tango on kova luu suomeksikin laulettuna, hiukka vivahteikkaampaa kamaa kuin tasatahtia hiihtävä suomitango. Argentiinassa ovat ihmeissään kaukaisesta pohjoisesta kansasta, joka heidän laillaan rakastaa tangoa. Bueno!

Lauluryhmän valmentaminen – ja valmentuminen – on raakaa työtä. Rakkauden sääntöjä tulee jo korvista ulos Teijan tarmokkaan harjoituttamisen myötä. Muutaman laulumme saaminen esityskuntoon kysyy ryhmältä kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja sitkeyttä. Siinä ei lauleta mielikseen vaan hinkaten ja hioen. Lauluryhmän ensiesiintyminenkin jää nyt minulta matkani takia väliin. Mutta pidän teille sitten peukkuja sieltä kaukaa! 🙂

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 12. marraskuu 2015 kello 18:41

Sen siitä saa, kun on heti tassu ojossa jos on jotain uutta jännää tarjona! Tällä kertaa nappasin tassun heilauksella soolo-osuuden kuorossa työn alle tulevaan uuteen lauluun, ennen kuin olin kuullut siitä nuottiakaan. Laulu on Suen syntysanat ja siinä on ihanasti uliseva susijengi ja joka äänialassa soolosusi. Biisi ei ole ihan iisi, ja erityinen haaste on oppia tuikkaamaan omat ulvahdukset oikeisiin kohtiin. Mutta olen aivan innoissani kivasta laulusta.

Löysin vanhan kitaravihkoni ja järkytyin: Sen alkulehdille olen huolellisella käsialalla kirjoittanut sävellajeja, asteikkoja ja sointurakenteita. Mihin tuo kaikki tieto on kadonnut? En enää muistanut näitä merkintöjä koskaan edes tehneeni. Kitaraan en ole koskenut vuosikymmeniin enkä vihkoonkaan, joka on täynnä laulutekstejä ja niihin liittämiäni sointumerkkejä. Tuli synkeä olo. Mitä hyödyttää vanhana opiskella, kun ei nuorenakaan hankittu oppi ole pysynyt päässä? Nyt Kuorotaidossa esiin tulevat jutut ovat minulle kuin en olisi ikinä kuullutkaan… Syvä huokaus.

Kuka on Suomen rock-trubaduuri n:o 1? Jos minulta kysytään niin ehdottomasti Ismo Alanko. Viime perjantain konsertissa me salintäysi fanijoukko saimme makiaa mahan täydeltä. Ensimmäisellä tunnilla kuultiin Alangon uuden levyn laulut – hienoja, kaksin korvin kuunneltavia. Väliajan jälkeinen setti vanhempaa tuotantoa kesti täydet kaksi tuntia. Ja kaikki tämä täydellä intensiteetillä. Iskuvalmis bändi ja Alangon omintakeinen tapa esittää laulujaan olivat pomminvarma yhdistelmä. Eikä tässä vielä kaikki: Anteliaan konsertin jälkeen Alanko bändeineen tuli lämpiöön tervehtimään yleisöään. Jutustelun lomassa saatiin nimmareita ja kimppakuviakin – ne joilla on älylaitteissaan kamerat. Minä en moista omista joten jäin ilman kuvaa, mutta nimmarin sain kuorokaveri Riitalta (suurkiitos!!) vipatuilla rahoilla lämpiön myyntipisteestä ostamaani tupla-cd:hen.

Kuoropaidan hankinta on minulla vielä vaiheessa. Vähän moitiskelen sitä kun ei ole nähtävillä havainnekuvaa paidasta VIMMA-logoineen. Siis että miten ja minkä kokoisena logo on plaseerattu paidan rinnukseen. Ostos on sentään suht hinnakas, joten olisi paikallaan nähdä mitä tarkalleen on ostamassa.

Kommentoinut Jaana Turunen 13. marraskuu 2015 12:16

Tällainenhan se kuoron logo on. VIMMA tulee paitaan valkealla rintapieleen ja kiemura on pinkki. Kuvaa paidasta ei ole valitettavasti saatavilla. Sopivalla koolla, joka mahtuu pieneen ja isoon paitaan. Niinpä kuvakin on vain suuntaa antava: pienessä paidassa logo on isomman näköinen ja suuressa pienemmän näköinen.

Paitaa ei ole pakko hankkia, mutta ihan heti en ole kyllä uutta tilausta tekemässä. Sen verran suuritöistä tämä on. Moitteet on siis otettu vastaan ja pahoittelen, ettei toivettasi voi nyt toteuttaa. Toivottavasti tämä auttaa edes vähän harkinnassa.

Kommentoinut Ulla-Riitta Savolainen 13. marraskuu 2015 11:19

Hyvä Susi! Kannattaa heittäytä uuteen.

Siellä ne mielen kerroksissa piilevät vanhakint opit. Harjoituksella saat ne esille.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 5. marraskuu 2015 kello 18:30

Elämä tarjoaa yllätyksiä: En olisi ikinä arvannut, että joskus kirjoittaisin nuoteiksi pianolla soitettua sävelmää tai harjoittelisin täysin palkein nykypop-lauluja. Mutta näinpä vain on käynyt!

Kuorotaidossa saimme eteemme tyhjät nuottipaperit, joihin piti merkitä Jaanan naputtama rytmikuvio ja sitten melodia, jonka Jaana soitti pianolla. Apua!! Pakokauhu poltteli, vaikka saimme tehtävästä hyvin monta toistoa. Kynä hikosi kädessä ja koko ajan meni väärin. Kokemus oli kamala – mutta väistämätön, kun on tähän leikkiin ruvennut. Ja tätä herkkua tulee myös lisää, sillä nuottipaperissa on vielä paljon tilaa…

Nykypop-laulut ovat osa Teijan lauluryhmätuntien ohjelmaa. Lauletaan siellä muutakin, mutta juuri nyt on työn alla kaksi poppis-biisiä: Säännöt rakkaudelle ja Täydellinen elämä. Onneksi eivät ole sieltä hölmöimmästä päästä, todellakaan. Silti huvittaa, kun ajattelen itseäni vetämässä näitä uuden polven tuotoksia täydellä vakavuudella. Eiväthän ne minun sydämeni lauluja ole eivätkä sellaisiksi tule, mutta niihin tutustuminen on – no, avartavaa.

Lattareissa siirryttiin Kuuba-Meksiko-Argentiina-akselille. Hassua ehkä, mutta nämä kaukomaiden laulut ovat minulle läheisempiä kuin kotimainen pop. Sydämessä sävähti, kun näin nuoteissa legendaarisen nimen Carlos Gardel. Kaivoin YouTubesta hänen alkuperäisesityksensä tangosta Por una cabeza, jota lauloimme suomeksi. Kas tässä: https://youtu.be/SJ1aTPM-dyE Vanha levy rahisee, mutta tulkinta ja tunnelma vievät mukanaan. Espanjaa osaavan tyttäreni mukaan nimi tarkoittaa ”Erään naisen (?) tähden”. Cabeza on oikeastaan ”pää”, mutta sillä voidaan viitata myös ihmiseen, ja tässä olletikin naisihmiseen. Tai josko sittenkin siihen ravihevoseen??

VIMMAn harjoituksissa Jaana kevensi voimille käyvää Sibelius-treeniämme yhdellä Sibban hienoimmista helmistä. Sydämeni laulu ei toki ole aiheeltaan kevyt mutta niin ihana laulaa. Se valaisee mielen sisältä päin ja sävel menee täysin yksiin Aleksis Kiven runon kanssa. Kauneimpia lauluja mitä maa päällään kantaa.

Scroll to Top