Käyttäjän Marita Jama lähettämä 12. toukokuu 2014 kello 20:13

Missasin Kukkumarallan mutta Beatin konsertissa 8.5. olin tikkana paikalla. Mimmit vetivät ulkoa 14 kappaleen ohjelman, suurelta osin englanniksi, ja vielä ruotsiksi kansanlaulun Vem kan segla. Heti parissa alkubiisissä meidät löi ällikällä makeasti svengaava orkesteritausta. Eikä ollut mitään karaokejumputusta! Näitä tasokkaita taustanauhoja saa ostaa Amerikasta. Ohjelma oli monisävyinen yltäen tunnelmoivasta Berkeley Squaren satakielestä rempseisiin Rusketusraitoihin. Nohevien neitien kuoroharrastukselle voi tämänkin näytön perusteella luvata loistokasta jatkoa – kunhan intoa ja treenihaluja riittää.

Lauantain yömyöhällä seurasin tuhtien tee- ja patonkieväitten voimin Eurovision laulukilpailua. Kisat ovat minulle jatkuva perinne, vaikka laulujen taso heittelehtii ja show’hun on tarttunut paljon turhaa kissankultaa. Suomen pojat (Softengine) pistivät parastaan, mutta siloposkinen koulupoikarock ei yltänyt kärkikahinoihin. Sen sijaan parrakas ”nainen” vei voiton. Drag-queen Conchita Wurst oli tyrmäävän upea ilmestys ja lauloi kuin tuomion enkeli. Komea oli laulukin, voimaballadi Rise Like a Fenix. Ja seuraavat Euroviisut kisataan sitten Wienissä.

Äitienpäivänä suunnistin tyttärien kera Nuokkarille Sawo Ensembleä kuulemaan. Sinua, sinua rakastan oli esityksen nimi. Lähtötunnelma: Ans kattoo ny, millaisen ”musiikkinäytelmän” naapurikuoro on saanut aikaan. Epäilevät lainausmerkkini osoittautuivat turhiksi, sillä kyllä tätä koostetta voi musiikkinäytelmäksikin kutsua. Siinä oli keskeisten henkilöiden kuljettama juoni draamallisin kohtauksin. Kekseliäästi rakennetut kuoronumerot veivät tarinaa eteenpäin ja erityisen riemukkaasti oli paneuduttu pukuihin ja tarpeistoon. En ihan heti unohda Amor-veitikoita höyhensiipineen ja nuolipyssyineen!!

Tämä kuoro lauloi sujuvasti ilman johtajaa (joka istui sivussa osana säestävää bändiä) ja myös kokonaan ilman säestystä. Myös kuviomarssit ja lavatanssimeininki hoituivat vaivatta. Mutta parasta kaikesta oli jokaisen esiintyjän kasvoilta paistava ilo ja mukanaolo. Vaikka oikein vaanin joukon laidoilla olevia, en saanut ketään kiinni lavagestuksen herpaantumisesta.

En pysty vertailemaan Sawo Ensemblen ja VIMMA-kuoron laulullista tasoa, mutta esittämisessä Ensemble on selvästi meitä edellä. Jokainen teki monenlaiset roolinsa vapautuneesti ja huumorilla maustaen. Näitä esiintyjiä tuskin tarvitsee jatkuvasti muistuttaa hymystä ja hyväntuulisuudesta. – Ja kyllähän tämä teatteripläjäys nosti meidänkin rimaa. Sen lisäksi että ”entiseen ei ole paluuta”, meidän täytyy pyrkiä ylittämään se mitä Pihapuu-konsertilla saavutimme. Irti arkuudesta, rohkeasti rooleihin!

Kommentoinut Jaana Turunen 13. toukokuu 2014 15:31

Hienoja kommentteja molemmilta Marita ja Pertti!

Kommentoinut Pertti Antero Sormunen 13. toukokuu 2014 12:36

Tokihan osaavat, eli Beat ja Savo E olivat miullakin ohjelmassa. Euroviisut jätin suosiolla ammattilaisten katsottavaksi, koska väkisintehdyn makuista maratoonia en ole moneen vuoteen jaksanut kokonaan juosta, puhumattakaan nukkumatta katsoa.

Beatin laulua oli kiva kuunnella ja herkkyysmittarillani mitattuna oli olo valtaosan ohjelmistoajasta herkällä puolella. Sir Elwoodin ”Neiti Kevät”-kappaleessa olin aistivinani, ettei se sytyttänyt tyttöjä aivan samaan sointiin kuin muut.

Savo E:n konsertin kävin kuuntelemassa lauantai-iltana. Soinniltaan kuoro oli erittäin hyvä. Olen myös kuullut Vimman naisten laulua näyttämöllä ja mielestäni ette häviä Savo E:lle yhtään.

Esitys kokonaisuutenaan oli nautittava. Alussa ihmettelin hidasta tempoa mielessäni, mutta loppujen lopuksi se oli aivan hyvin kokonaisuuteen istuvaa. Keskivälin englanninkieliset laulut eivät juurikaan sytyttäneet, olivat jotenkin tasapaksuja. Herkkyysmittarini oli alussa varsin odottavalla kannalla, mutta loppua kohti se siirtyi reippaasti herkälle puolelle.

Molemmat esitykset olivat kuuntelemisen ja katsomisen arvoisia, kiitokset tekijöille!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 6. toukokuu 2014 kello 13:14

Vielä täytyy pikkuisen fiilistellä toissalauantain karonkkatunnelmiamme Sotkulla. Aivan mahtavat pöperöt oli pitopalvelu laittanut! Buffet-pöytä notkui kylmiä herkkuja, joiden nautiskelun lomassa oli yllätysohjelmaa: Beat-kuorolainen Ella lauloi ihanalla äänellään kaksi Adele-hittiä, Anu, Riitta, Pekka, Sakke ja Jaska tempaisivat Oopperan kummituksen sävelin, ja Veikko lausui taidolla Eino Leinoa. Vähiten yllättävä taisi olla oma osuuteni, sillä esitin samat Brecht-Weill-viisut kuin taannoin King’s Crownissa. Uusia en olisi ehtinyt konsertin valmistelun tuoksinassa harjoitella. Mutta vastaisen varalle muhii jo jotain mielessä…

Tiistaina 29.4. vietimme Kaupungintalolla perinteisiä Kevätlaulajaisia. Tarjona oli aitoa kotisimaa, keväisiä lauluja ja jokunen iskelmäkin. Mikä parasta, laulut olivat suurelta osin meikäläisenkin ikäluokalle tuttuja ja muistorikkaita. Huippu oli rantaralli Pikku pikku bikinissä. Juu-u, muistan omatkin ekat bikinini ja kuinka jännä niissä oli uiskennella. Olin himo-auringonpalvoja eikä siihen aikaan puhuttu haitallisista säteilyistä mitään. Päivetystä pintaan vain!

Eilen vedimme vielä kerran kuorokamppeet niskaan tämän kevään osalta ja kokoonnuimme Alias-studiolle mainoskuvaukseen. Alias on muuttanut avarampiin tiloihin kauppakeskus Hermaniin – huh, taas yksi monsteri-ostoparatiisi… Kuvat otettiin niin että loilotimme eri muodostelmissa lauluja ohjelmamme hauskemmasta päästä ja Karppis-Antti laukoi kameroitaan milloin joukon keskellä, milloin tikkailla päittemme yllä. Homma eteni niin tulisesti, että jokin härveli kärähti ja tuotti äkillisen savuefektin. – Nyt vain sitten odotetaan millaisia potretteja VIMMA-kuoron sivuille päätyy. Hyviä epäilemättä, sillä nimi Alias on laadun tae.

Tänä iltana on Kaupungintalolla Kukkumarallan kevätkonsertti ja torstaina vuorossa Beat. Sinne mennään kannustamaan tulevaisuuden VIMMAlaisia, joohan!

Kommentoinut Jaana Turunen 6. toukokuu 2014 16:10

Ja tässä tunnelmapala eilisestä kuvauksesta:

Kommentoinut Jaana Turunen 6. toukokuu 2014 15:56

Sain juuri kuvat katsottavakseni Antilta. Raati (=minä ja Eila) valitsee parhaat julkaistavaksi nettisivuilla heti kun mahd.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 28. huhtikuu 2014 kello 15:30

Maestran 5-vuotisjuhlinta ja VIMMA-kuoron näyttämökonsertit ovat nyt ohi. Olo on onnellinen, samalla myös jotenkin tyhjä. Tämä ”ihana rääkki” loppui nyt – mutta vain vähäksi aikaa. Syksyn tullen alamme taas hikoilla uusien haasteiden parissa.

Esikeikat Puijonlaakson ja Leväsen palvelutaloilla tekivät meille hyvää. Saimme laulaa yleisölle ja Veikko ja minä otimme tuntumaa langattomiin mikkeihin. Ne piti itse avata ja sulkea spiikkien yhteydessä – onnistui kyllä mutta verotti eläytymistä.

Homma huipentui tietenkin lauantain ja sunnuntain juhlaesityksiimme Sotkulla. (Mikä helpotus ettei puhemikkejä käytettykään. Keinotekoisesti vahvistettu ääni on aina keinotekoinen.) Kohottuneessa tunnelmassa astelimme koko joukko lavalle ja veimme esitykset läpi: ensimmäinen, toinen, kolmas… Niistä keskimmäisessä toteutui painajaiskuvani: yhtäkkiä aivoni löivät tyhjää ja koko jengi – todellakin – joutui henkeä pidättäen odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Tuskallisten sekuntien jälkeen Jaana löysi lapuistaan replan ja kuiskasi sen minulle. ”Jos rakastat pieniä tyttöjä…” Johtopäätös: Erillinen kuiskaaja olisi hyvä olla turvana tällaisissa esityksissä.

Tuo kömmähdys oli vähän sama kuin jos taitoluistelija pyllähtää nurin kesken kilpaohjelmansa. Ei siinä auta muu kuin nousta äkkiä ylös, nielaista kiukku ja jatkaa täysillä. Niin tein minäkin eikä asia jäänyt enää harmittamaan. Yhdessä kaikkemme antamisen kokemus oli hieno. Tunsimme että yleisö eli mukana ja liikuttui. Itselleni vaikuttavin hetki oli laulu Miten voin kyllin kiittää. Sitä laulaessa sydän oli todella ”pakahtuvan täysi”.

Tähdet,tähdet- TV-kisakin on nyt ohi ja ”tähtien tähdeksi” äänestettiin Jari Sillanpää. Aivan oikea tulos, sillä nuorella Diandralla on vielä matkaa kasvaa ja monipuolistua artistina. Hän on suloinen ja hyvä-ääninen mutta esiintyjänä vielä vihreä. Ei häneltä olisi taittunut Queenin mahtibiisi Bohemian Rhapsody, jonka Siltsu veti pystypäin omalta pohjalta. En ole varsinainen Siltsu-fani, mutta hänen ammattitaitonsa ja antaumuksensa tuli kyllä tässä ohjelmassa minullekin selväksi.

Huippuesimerkkeinä viihdyttäjän karismasta ohjelma näytti kolme ikonia: Elvis, Queenin solisti Freddie Mercury ja Robbie Williams. Just!! Näitä äijiä minäkin olen kehunut samasta aiheesta. Krhm!

Kommentoinut Eeva Vartio 1. toukokuu 2014 19:29

Olen saanut paljon kiitosta esityksestämme,siellä kuulemassa ja näkemässä olleilta

ystäviltäni.Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Kommentoinut Minna Kumpulainen 29. huhtikuu 2014 21:11

Joo, hyvät fiilikset jäi esityksiä ja vastahan me vauhtiin päästiin! Ehkä elvytämme tämän vielä myöhemmin!? Sunnuntai-iltana oli kyllä olo, että oli kaikkensa antanut, mutta maanantainakaan ei ehtinyt lusmuilla, kun niin ketutti. Töissä siis vappujuhlien parissa pääsin ketun roolissa esiintymään. 🙂

Mutta ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille, ketä ei enää ehdi nähdä! Syksyllä puhaltaakin sitten uudet tuulet!

Kommentoinut Hanna Turkki 29. huhtikuu 2014 15:21

Hieno tunne esityksestämme jäi! Maanantai menikin sitten kummastellessa että mitä sitä nyt odottaisi. Kesäbreikki lienee kyllä paikallaan syksyn haasteita ajatellen 🙂 Ja onhan tässä vielä kevätlaulut ja lauluristeilykin ennen lomia…

Kommentoinut Pia Hakkarainen 29. huhtikuu 2014 11:17

Kävi mielessä valojen hajotessa ennen esitystä kauhuajatus, että entä JOS jompi kumpi, Marita tai Veikko, olisi sairastunut ennen esityksiä, niin missä kauhutilanteessa olisimmekaan olleet??!

Kukaan ystävistäni ei edes ollut tajunnut, että Maritalle tuli unohdus. Joku arveli, että Jaana etsii vielä nuotteja, joku toinen luuli sen olleen kappaleen jälkeen tunnelman ”hekumointihetki” 🙂

Viedä Diandrasta: se viimeinen veto oli kyllä veret seisauttava ja sillä olisin Diandran laittanut ykköspaikalle. Siitä tytöstä löytyy, kunhan vaan saa kunnon ammattilaiset taakseen!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 19. huhtikuu 2014 kello 14:34

VIMMALLA oli tiistaina viimeiset harkat Steinerkoululla ennen konserttejamme. Ja taas päästiin kurkkimaan videolta mitä tuli tehdyksi. Paljon on parannusta edelliseen – levoton huojunta jäänyt pois ja esiintyminen muutenkin varmaotteisempaa. Mutta miehet, riiviöt: ette vieläkään osaa omaa säkeistöänne laulusta Miten voin kyllin kiittää. Yksi tuollainen notkahdus pudottaa koko esityksen tunnelman. Arvon herrat, tämä on teille nyt kunnia-asia!

Itselläni on yhä urakkaa puheen kuuluvuuden kanssa. Kiirehdin ja nielen fraasien loppuja. Lisää turpajumppaa vain!

Loppukiitokset täytyy vielä täsmätä. Kukin porukka vuorollaan esiin törmäilemättä, vain YKSI yhtäaikainen kumarrus ja väistyen tilaa seuraaville. Nämä viilaamme esikeikoilla Puijonlaaksossa ja Leväsellä. Tosi hyödyllistä että saadaan yleisökosketus ennen H-hetkeä, se karaisee ja ryhdistää.

Vuoden 2014 Voice of Finlandiksi nousi lempparini Siru. Tyylikäs, aito, terveääninen laulaja. Kakkoseksi tullut Emma oli minun makuuni liian kiiltopintainen ja rutinoitu, liian ”valmis”. Sirusta saattaa tulla kiintotähti, jos hän saa esitettävikseen sopivia biisejä – ja jos vielä ilmenee että hän on lauluntekijänäkin hyvä. Mutta koutsit sietäisi vaihtaa kokonaan ja ohjelmakonseptia freesata. Tällä valmentajanelikolla ei useinkaan ollut oikeasti fiksua sanottavaa, toistelivat kiusaannuttavasti samoja fraaseja ja Michael Monroe ärsytti puheripulillaan. Rehellinen rakentava palaute olisi myös kisaajille paljon hyödykkäämpää kuin nämä ”ihan mieletön veto” -kliseet.

Olen kurkkua myöten kyllästynyt kaikkeen blingblingiin, jolla tätä Suomen Ääni -kisaa turvotetaan. Katson ohjelmaa vain laulajien takia. Mutta jos meno jatkuu samanlaisena ensi kaudella, voi olla etten enää viitsi tuhlata aikaani onttoon pullisteluun. Tärkeintä olisivat kuitenkin laulajat ja se, että heidän annettaisiin olla omia itsejään. Paras laulaja ei esittele ulkokuorta vaan antautuu palvelemaan laulua ja sen sanomaa. Jotain tällaista olin aistivinani Sirussa. Onnea artistin urallesi, nuori nainen!