Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 17. toukokuu 2013 kello 10:50

Kaikille keväällä laulutunneilla mukanaolleille on mennyt pyyntö kyselyyn vastaamisesta. Tähän mennessä vastauksia on tullut alle puolelta laulajista. Toivottavasti kaikki loputkin jaksavat ja ehtivät vastaamaan kyselyyn. Motivaation kohottamiseksi ja keskustelun jatkamiseksi laitan tähän vähän ”väliaikatietoja” siitä, miltä Maestran ensi syksy saattaa näyttää:

Vastaajista aktiivisimpia ovat tainneet olla tiistain kuorolaiset, sillä se on ylivoimaisesti suosituin tunti ensisijaisena vaihtoehtona syksyyn. Rinta rinnan, tasatilanteessa toivotaan sitten laulutaitoa keskiviikkoon ja maanantaihin, kuten myös laulukoulun jatkoryhmää.

Kun katsotaan, millä kaikilla tunneilla vastaajajoukko haluaisi käydä, suosituimmaksi tunniksi nouseekin keskiviikkoiltaan kaavailtu teematunti. Tätä viestiähän annoitte myös suullisesti tunneilla: teematunti on monen suosikki ja niitä halutaan lisää. Samaa kertoo myös se, että teematuntia toivotaan maanantai-iltaan enemmän kuin laulutaitoa. Hieman enemmän kuin maanantain teemaa, toivotaan keskiviikkoon laulutaitoa.

Näillä näkymin nuotinlukuryhmiä tuskin tulee eikä aika taida olla vielä kypsä ”toiselle kuorolle” eli Lauluryhmä Vimmalle. Laulukoulun jatkoryhmä toteutunee varsinaisen Avoin laulukoulu -kurssin jälkeen, kuten talvellakin. Laulukoulun ajankohta ratkeaa sen mukaan, mitä tunteja maanantai-iltaan tulee ja tuntien määrähän perustuu siihen, kuinka paljon laulajia on klubissamme.

Teematuntien aiheita saitte myös äänestää. Olisi ehkä kannattanut miettiä äänestytä kahteen kertaan, nyt siitä tulee nimittäin kaksi eri tulosta: äänestäjien määrä ja arvosana kiinnostavuuden mukaan. Äänestäjien määrän mukaan kun katsotaan, tuloslista näyttää tältä:

  1. Iskelmä yleinen
  2. SuomiPop, Klassinen suomeksi, Elokuvasävelmät
  3. Juhlalaulut
  4. Jazz

Kauteen mahtuu kolme teemaa, joten nämä kuusi voisivat olla ensi vuoden teemoja (ellei sitten synny kahta teematuntia, jolloin aiheet niissä voivat olla erit). Pakka menee kuitenkin sekaisin, kun katsotaan, kuinka innokkaasti äänestäjät näitä teemoja haluavat:

  1. Blues
  2. Klassinen suomeksi
  3. Ulkomainen Pop
  4. Lasten laulut
  5. SuomiPop, Elokuvasävelmät

Jos nämä kaksi listaa yhdistetään,  niin suosituimmat teemat taitavat olla Klassinen suomeksi, SuomiPop ja Elokuvasävelmät. Äänestys jatkuu edelleen ja katsotaan, miten listat elävät.

Kuluneesta kaudesta tunnutte olevan varsin tyytyväisiä. Parannusta voisi tulla tiloihin ja ohjelmistoon. Jälkimmäisen osalta näin tapahtuukin ensi syksyksi. Tiloista kuulisin mielelläni lisää kommentteja. Vapaissa kommenteissa tuli paljon kiitoksia ja huolta siitä, että työt ja muut estävät käymästä enemmän tunneilla. Myös tuntien kestosta tuli palautetta, että tunti on liian lyhyt ja 75 min tunnit on hyvä parannus. Erilaisia kysymyksiäkin oli ja ehdotuksia. Tässä niistä pari:

Mihin pop-tunnit ovat hävinneet?

Meitä klubilaisia ei ole niin paljon, että kuluneen kauden kaltaista tuntitarjontaa voidaan pitää yllä. Äänestyksissä teematunteja toivottiin enemmän kuin poptunteja. Hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen: poppia voidaan laulaa teematunneillakin ja tämänhetkinen äänestystilanne antaa ymmärtää, että SuomiPopia on tulossa.

Onhan Teijan tunteja syksyllä?

On. Pop/jazz/iskelmä osasto on edelleen vahvasti hänen alaansa.

Voisiko olla karaokeiltoja/ yhteisiä illanviettoja, joissa voi tutustua muihin?

Voisi. Toistaiseksi yhteistä aikaa on vietetty muutoin kuin tunneilla lähinnä laululeireillä. Ensi syksynä lauleirin sijaan on lauluristeily Tallinnaan. Mielessä on ollut, että pitäisi järjestää (ja tehdä traditio) marraskuussa Cecilian päivän laulajaiset (=laulajien ja muusikoiden suojeluspyhimys), jossa voitaisiin istua hyvän ruuan ääressä, laulaa yhdessä ja erikseen ja tutustua paremmin toisiimme. Kesäksi on vähän suunniteltu ex tempore karaokeiltoja (kuka lupasikaan selvittää Albatrossin karaoken?). Ensi torstaina yhteistä oleskelua ja laulua on tarjolla King’s Crownissa. Mitä muuta? Ideoita?

Odottelen vielä ensi viikon lisää vastauksia. Jos olet jo vastannut ja haluat kommentoida lisää, niin voit tehdä sen jatkamalla keskustelua tämän blogin kommenteissa tai voita laittaa viestiä suoraan minullekin. Muutoin mukavaa viikonloppua ja tapaamisiin ensi torstaina King’s Crownissa.

Kommentoinut Marita Jama 29. toukokuu 2013 10:30

Samaa mieltä, Jaana! Laulamaan oppii vain laulamalla – kaikenlaista, tutustuen eri tyylilajeihin. Laulutaitotuntien vaihtuminen teematunneiksi johtaisi meidät kaikki syventymään tarkemmin eri lajien erityispiirteisiin. Ja sekin, joka ei ikinä kuvitellut laulavansa klassista tai heviä, voisi yllättyen huomata että ”hei, täähän onkin ihan jees”. A cappella-yhtyelaulu kiinnostaa minuakin, jos sopii ajallisesti.

Kommentoinut Jaana Turunen 28. toukokuu 2013 10:53

Hyvin sanottu Pia!

Laulamaan oppii vain laulamalla eikä laulutaidon kehittäminen ei ole nimestä kiinni. Onko joku isosti eri mieltä?

Kommentoinut Pia Hakkarainen 28. toukokuu 2013 10:46

Ei haittaa, jos laulutaitotunti nimellä oleva tunti jäisikin pois. Samalla tavallahan sitä laulutaitoa voidaan oppia teematunneillakin. Kunhan jotain lauletaan, se on pääasia 🙂

Kommentoinut Jaana Turunen 28. toukokuu 2013 10:38

Tämä yhtyelauluasia roikkuu ilmassa siihen malliin, että se vaatii oman huomionsa. Klubituntien osaksi siitä ei oikein ole, sillä sen pitäisi olla kaikille klubilaisille avoin. Ei voi oikein puhua lauluyhtyeestä, jos siihen ilmoittautuu 40 henkeä. Sen sijaan pieniä lauluyhtyeitä, kuten esimerkiksi miesten kvintetti on, voidaan perustaa tähän rinnalle halukkaiden kanssa.

Tällä puheella Pia, heti alkusyksystä kerätään ylös kaikkien asiasta kiinnostuneiden tiedot ja katsotaan, mitä ja millaisia ryhmiä siitä saadaan aikaiseksi! (Olet oikeassa, se maaliskuun pienyhtyetunti oli kivaa, vaikka haasteellista)

Vimmasta vielä sen verran, että joukossamme on laulajia, jotka haluaisivat esiintyä pienellä porukalla, mutta tiistain kuoro ei heille sovi ajan tai stemmalaulun tai muun vuoksi.

Minulla alkavat ajatukset selkiintyä ja siitä iso kiitos kaikille teille, jotka olette kertoneet ajatuksianne kyselyssä tai täällä blogissa. Keskustelu jatkukoon, sillä siitä on seurannut aiemminkin paljon hyvää.

Seuraavaksi heitänkin kysymyksen: olisiko katarofi, jos laulutaitotunnit jäisivät historian havinaan? Vastaavaa toki olisi tilalle tulossa teemtunnin, Vimman tai jonkun muun muodossa… Kehitystä ei tarvita kehityksen vuoksi, vaan siksi, että laulutaito on matkan varrella kehittynyt itse kullakin 🙂

Kommentoinut Pia Hakkarainen 28. toukokuu 2013 08:13

Pitänee vielä suitsuttaa lauluyhtyeen puolesta. Ihmettelen tuota vimmaa Vimmaan 🙂 Eikös se aika vimmaa ole kun laulutaitotunneilla porukalla jo yksiäänisesti lauletaan. 🙂 Olisi aika siirtyä seuraavaan haasteeseen ja yrittää yhtyelaulua. Yhden kokeilun perusteella se oli ainakin minulle vaikuttava kokemus! Olisiko muita innokkaita?? Ihan vaan sillä, että tämä asia ei nyt hautaudu muiden asioiden joukkoon. Nimim. innokas

Kommentoinut Jaana Turunen 27. toukokuu 2013 21:37

Kiitos Marita ehdotuksestasi! Se on käynyt minunkin mielessäni. Nykyisellään näiden tuntien ero on vain siinä, että laulutaitotunnilla lauletaan sekalaisia lauluja ja teematunnilla aiheen mukaan. Mitä muut tuumaatte?

Toisekseen nuotinlukutuntien edelle on vielä rynnimässä laulukoulun jatkoryhmä ja lauluryhmä Vimma… Ideanahan on, että lukukausimaksu kattaa yhden ryhmätunnin, mutta kun laitetaan ”hynttyyt yhteen”, samalla maksuilla voi käydä muillakin tunneilla. Se ei maksa kenellekään yhtään enempää eikä siitä ole sanottavia lisäkustannuksia minulle.

Jonkun verran on tullut palautetta, että harmittaa, kun ei ehdi käydä enemmän tunneilla. Silloin kannattaa tosiaan muistaa, että yksi viikoittainen tunti maksaisi saman kuin nykyinen klubimaksu ja kaikki sen yhden tunnin jälkeen on silkkaa bonusta 🙂

Kommentoinut Marita Jama 27. toukokuu 2013 21:13

Onkohan tämä nyt aivan hölmö ajatus: Voisiko laulutaito- ja teematunnit YHDISTÄÄ? Siis että laulutaidossa harjoiteltaisiin kuten aiemminkin, mutta vaihtuvien teemojen mukaan. Teema vaihtuisi aina esim. 5-6 kerran jälkeen, ja suosituimpiin teemoihin voitaisiin aika ajoin palata. Lukuvuoden laulutaito-ohjelma siis etenisi sykleinä tyyliin klassinen – nykypop – elokuvalaulut – kansanlaulut – iskelmä – afroamerikkalainen (=blues, jazz, soul, r&b) jne. Tämähän vapauttaisi tuntikiintiötä, vai??

Kommentoinut Jaana Turunen 27. toukokuu 2013 14:17

Kuvittelin kirjoittavani tänään lopullisen koosteen kyselystä ja siihen tulleista vastauksista, mutta sepä ei olekaan niin yksiselitteistä. Täytyy miettiä ja pohtia tuloksia pari päivää, joten tuloksia voi odottaa ilmestyväksi viimeistään perjantaina.

Kommentoinut Jaana Turunen 23. toukokuu 2013 13:40

Kyselyyn ehtii vielä huomiseen saakka! Tähän mennessä vastauksia on tullut todella hyvin eli yli 2/3 klubilaisista on kertonut mielipiteensä. Jotain muutoksia on väliaikatietoihin nähden ja niistä lisää seuraavassa koosteessa. Toivottavasti ehditään vaihtamaan jokunen sana aiheesta tänä iltana King’s Crownissakin. Ohjelma starttaa illalla puoli kahdeksalta ja kestää vajaan puolitoista tuntia. Laulutapaamisiin!

Kommentoinut Marita Jama 22. toukokuu 2013 15:34

Yhtyelaulusta: minua kiinnostaisi pieni tavoitteellisesti harjoitteleva a cappella-ryhmä, siis ei ihan matalimman kynnyksen popula. Jazziakin esittävä! – NUOTINLUVUSTA: Pistäkää nyt hyvät immeiset rastia ruutuun että saadaan jatkaa!!! Eihän me kesken jätetä, kun hommattiin kalliit kirjatkin… Jos lopetamme nyt, tähänastinenkin menee hukkaan. Omin voimin en minä ainakaan pysty etenemään. Vaikeaahan tämä on ollut mutta ei missään nimessä tylsää! MIKSI osa meistä luovuttaisi nyt??

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 15. toukokuu 2013 kello 15:30

Maanantai oli jännittävä päivä Maestran lasten ja nuorten kuoroille. Molemmat nimittäin antoivat ensimmäisen oman konserttinsa Kaupungintalolla.

Jännityksen aisti ilmassa, kun 13  lapsikuoro Kukkumarallan jäsentä t-paidoissaan kapusi lavalle Jaanaa ja flyygeliä vastapäätä. Ohjelma oli kunnioitusta herättävän laaja – 14 laulua. Ja kaikki laulettiin ulkoa! Tässä iässä ei soolojakaan pelätä vaan lähes jokainen tarttui vuorollaan soolomikkiin, ja vielä useaan kertaan. Joukosta löytyy puhtaasti laulavia tulevaisuuden lupauksia. Mutta tässä vaiheessa tärkeintä on yhteinen innostus, halu laulaa ja oppia. Omat suosikkini Kukkumarallan ohjelmasta olivat Krokotiili Genan laulu eli Minä soitan harmonikkaa sekä juutalaisperäinen Dona Dona. Niitä olen lauleskellut itsekin.

Myös nuorten kuoro Beatilla on tyylikkäät t-paidat, raikkaan turkoosit väriltään. 15 kuorolaista (tyttöjä kaikki) esittivät laskujeni mukaan 9 laulua, vanhaa ja uutta, kotoa ja kaukaa. Ja ulkoa lauloivat nämäkin! Siinä meille vanhemmille esimerkkiä… Kuoron kirkas sointi on ilo korville ja stemmat sujuvat kuin vettä vaan. Ohjelman helmiä oli mm. Abban Money Money – ruotsalaisbändin biisit kun eivät tosiaan ole helpoimmasta päästä. Varsinainen jalokivi oli kuitenkin Manhattan Transfer -yhtyeen tunnetuksi tekemä Nightingale Sang in Berkeley Square. Loistavaa, likat! Kun konsertin päätteeksi yleisö sai toivoa encoren, kiljaisin ”Nightingale!” ennen kuin kukaan muu ehti sanoa mitään. Niin saimme nauttia tämän herkun vielä uudestaan.

Beat mainostaa olevansa ”aina iskussa” ja onkin, tajuttomsn hyvin ikäänsä nähden. Eiväthän he ole treenanneet vielä vuotta pitempään?!

Uudistan taas kerran tuumailuni, eikö meidän Maestralaulajien kuoronkin pitäisi miettiä itsellemme vetävämpi nimi. Voitais aloittaa syksy nimikilpailulla, johon kaikki saisivat tuoda ehdotuksensa. Täh?

Syksyksi meillä on kuulemma hakusessa metsäaiheisia lauluja. Pengoin muistilokeroitani ja tämmöisiä löytyi:

– Metsäkukkia (Metsään on tullut jo syys…)
– Metsämiehen laulu (Terve metsä, terve vuori…)
– Teddykarhujen huviretki (Jos metsään haluat mennä nyt…)
– Paimenpojan laulu (Jäi toiset aamulla nukkumaan…)
– Tuonne taakse metsämaan (sydämeni halaa…)
– Metsän puita tuuli tuudittaa (ja joka lehti liikkuu…)
– Unohtumaton ilta (Metsässä ei liikahda lehtikään…)

Kommentoinut Jaana Turunen 16. toukokuu 2013 12:47

viimeksi kun kysyin nimiasiaa, se ei tuntunut olevan ajankohtainen. Nyt taitaisi olla. Ideoita?

Metsälauluja lauletaan pe 30.8. klo 19 Taidemuseolla osana Kuopio juhlii -tapahtumaa. Tervetuloa! Osa listastasi Marita oli jo minunkin listallani. Loput täydentyy nyt 🙂

Pia, toiveesi on kuultu. Ihan niin notkeita kuin nuoret, emme ole oppimaan, varsinkaan Lontoon murteella…

Kommentoinut Pia Hakkarainen 16. toukokuu 2013 12:24

Ehdottomasti samaa mieltä, että meidänkin kuorolle pitäisi keksiä joku iskevä nimi. Ihmiset katsoo aina silmät ymmyrkäisenä kun puhun Maestralaulajista epävarmoin sanakääntein…. 😉

Kyllä oli Beatilla hyviä kappaleita, Goldplayn Paradise ja Lady Gagan biisi, ai että. Mäkin haluun Beattiin jos tuollaisia laulavat! 🙂 Voitaiskohan mekin ottaa jotain vähän räväkempää ja uudempaa musaa ohjelmistoon osaksi mukaan?

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 8. toukokuu 2013 kello 14:30

Viimeinenkin lumen hitu on pihaltani poissa ja nurmi alkaa vihertää. Ja pian puhkeavat koivuihin hiirenkorvat, jotka saavat minut aina hassuksi ilosta!

Kuoromme konserttivideoita katsellessa kiintyi huomio lavaliikuntaan. Voi siskot  ja veljet, siinä meillä on oppimista! Kun piti keinua keveästi, me heiluimme ja huojuimme kuka minnekin. Ja kun piti hytkyä ”linjurin kyydissä”, osa huojui edelleen, loput pompahtelivat eri tahtiin kuin popcornit pannulla. Huojuntaa näkyi niissäkin lauluissa joissa ei pitänyt. Kyllä se on kuulkaas niin, että vaikka laulaisimme kuinka hyvin, huolittelematon liikunta rikkoo vaikutelman. Joko seisomme suorina (ei jäykkinä!) tai liikumme yhtenäisesti. Joukossa jokainen poikkeama näkyy, siksi tämäkin esiintymisen osatekijä täytyy hioa kuntoon.

Maestran kevätlaulajaiset vietettiin eilen Kaupungintalolla iloisissa ja energisissä tunnelmissa. Ohjelma oli todella monipuolinen, kun kaikki ryhmät esittivät laulun repertuaaristaan. Kerran väärin ymmärtämäni ”henkarilaulukin” tupsahti taas ilmoille, tällä kertaa laulukoululaisten suusta. Ja yhä vain sen alkusanat nostavat vinon hymyn naamalleni!

Kevätlaulajaisten yllätys ja ehdoton tähti oli nuorten kuoro Beat. Tytöt esittivät raikkaasti ja taidolla kolme pop-kappaletta, joista yksi oli meidänkin harjoittelemamme laulu musikaalista Rent. Täytyy tosiaan mennä kuuntelemaan heitä heidän omaan konserttiinsa ensi maanantaina.

Kävin ostamassa uuden vedenkeittimen Anttilasta – ja tietysti täytyi pistäytyä myös Top Ten -puolella levyjä naalimassa. Mukaan tarttui tällä kertaa Tom Waitsia, Bob Dylania, Leonard Cohenin uusin (?) sekä kokoelma cajun- ja zydeco-musaa. Kaikkeahan voi nykyään kuunnella  myös netistä, mutta minun täytyy saada pidellä esinettä käsissäni, ottaa kiekko kuorestaan ja työntää soittimeen. Se on erottamaton osa nautintoa. Nyt onkin taas vähäksi aikaa uutta kuunneltavaa. Pulmana vain alkaa olla mihin varastoida nämä uutuudet. Hyllyt ja laatikot ovat täpötäynnä eikä vapaata tilaa ole CD-soittimen läheisyydessä. Musadiggarin murheita! 🙂

Vielä etsintäkuulutus: Haen hyttikaveria Tallinnan syysristeilyllemme. Ilmoittauduin ja ruksasin paikan halvimmasta 2-hengen hytistä. Jos voit tulla kaverikseni, pistä tieto kommenttilootaan, KIITOS!

Kommentoinut Marita Jama 10. toukokuu 2013 17:11

Kiinni veti Pia! Tottakai ”seura kelpaa”, eli ollaan siis hyttikamut risteilyllä. 🙂

Kommentoinut Sirpa Hynynen 9. toukokuu 2013 16:40

Kiitos Pera! Nyt löytyi.

Kommentoinut Pertti Antero Sormunen 8. toukokuu 2013 21:27

Katseleppa sieltä mistä löytyy stemmoja!

Kommentoinut Sirpa Hynynen 8. toukokuu 2013 20:00

Mistä löytyy konserttivideo??  En löydä sitä  Maestranet videoista.

Kommentoinut Pia Hakkarainen 8. toukokuu 2013 15:35

Minulla ei myöskään ole hyttikaveria, joten jos seura kelpaa niin voin tulla kaveriksi.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 25. huhtikuu 2013 kello 23:30

Kevään konsertit on nyt Maestra-kuoron osalta laulettu:

Sunnuntaina esiinnyimme Maaningan kirkossa – enpä ole niin komeaa hirsikirkkoa ennen nähnyt! Oli täyttä juhlaa laulaa siellä. Spiritualit upposivat hyvin tähänkin yleisöön. My Lord -laulussa tosin tuli pieni rytmirikko, mutta muuten selvisimme aika nätisti. Vielä enemmän saisimme kuitenkin seurata johtajaa ja tehdä sävyjä, nyansseja. Päämäärähän on että soisimme kuin yksi yhtenäinen instrumentti, josta liiderimme vetää esiin mitä milloinkin haluaa ja mitä kulloinenkin laulu vaatii.

Tiistaina oli Kaupungintalolla kauden odotettu päätapahtuma, perinteinen kevätkonserttimme. Skarppasimme tosissamme ja onnistuimmekin mielestäni paremmin kuin Maaningalla. Oma jännitysmomenttini liittyi käsimikkiin ja sen hoitelemiseen pienen puhesooloni aikana. Mutta Vapauden tangon ehdottomat tähdet olivat viulisti ja ylväs tanssipari, jotka veivät esityksen aivan uudelle tasolle. Oli loistoidea ottaa heidät mukaan! Se toimi niin hyvin, että toivoisin tangon pääsevän stagelle vielä toistekin.

Tangon lisäksi yleisö tulee varmasti muistamaan konsertin päätöksen, kotiinlähdön siunaushymnin saattelemana. Kuljimme laulaen ”Armorikkaita vuosia” Kaupungintalon kaikuisaan porraskäytävään ja kuulijamme saivat poistua laulavan kunniakujan läpi. Se oli todella vaikuttavaa.

Sekä laulutaidossa että popissa lauletaan nyt oikein urakalla loppuun suuria ”raamattujamme”. Käytiin läpi mm. Tauben Brevet från Lillan, Hiski Salomaan riemukas Vanhanpiian polkka, Kauko Röyhkän Lauralle ja Toni Edelmannin Tyttö ja ensilempi. Toni on hieno laulusäveltäjä, joka ansaitsisi scenellä näkyvämmänkin aseman. Mutta suuri yleisö tuntee paremmin hänen laulaja-näyttelijäpoikansa Samulin.

Klassikko-teematunneilla lauletaan korkealta ja kovaa – tänään vetäisimme Pavarottin korkeimman nuotin. Tai siis eräät vetäisivät, minä en. Ne korkeudet joilta klassista lauletaan eivät matsaa minun kurkkuvärkilleni. Se yksinkertaisesti tekee lakon; oikein tunnen kuinka äänihuulet tarraavat kiinni toisiinsa ja kieltäytyvät visusti edes raottumasta. Tämän lajin treeni olisi pitänyt aloittaa muutama vuosikymmen aikaisemmin… Vaan enpä sure, maailmassa riittää laulettavaa myös meille multakurkuille!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 19. huhtikuu 2013 kello 17:47

The Voice of Finland -laulukisan toisella kaudella olen alkanut menettää makuani ohjelmaan. En siksi että laulajien taso olisi laskenut, vaan yleistunnelman takia. Formaattiin kuuluu että kaikkia laulajia kehutaan ja ylistetään, mutta valmentajaparoilta on superlatiivit loppuneet jo ajat sitten, joten he joutuvat toistelemaan samoja  fraaseja kyllästymiseen asti. Juontajat ovat juonessa mukana kiihdyttäen yleisön huutamaan kuin lavalla olisi maailmanluokan tähti. Ja kilpailuesityksissä valot välkkyvät ja tulipatsaat räiskähtelevät kuin viimeistä päivää. Hirveää hypetystä. Sääli hyviä laulajia jotka joutuvat ottamaan roolin, joka ei heille (vielä) oikeasti kuulu. Esitykset nousisivat paremmin esiin, jos kaikki siinä ympärillä olisi vähemmän räikeää. Mutta tämä on tietysti aivan kivikautinen näkökanta, sillä nyky-yleisö haluaa viihtyäkseen tingeltangelia ja keinotekoista tunnelman nostatusta. Ihanko todella?

Mutta palataanpa Maestraan:

Jaanalla oli kuorolle huonoja uutisia – emme saakaan esittää konsertissamme Manausta. Tekijä ei anna lupaa. Sovitukseen pitäisi tehdä joitain muutoksia, mikä ei näin viime tingassa enää onnistu. Harmi, toisaalta helpotuskin, sillä Manaus on vaikea esitettävä. Tekijällä on tietenkin oikeus määrittää millaisessa muodossa hänen teostaan esitetään. Useat kuitenkin ovat hyvillään, kun saavat työlleen huomiota ja kuulijoita.

Mistä pop-tunnilla laulettu Leonard Cohenin Dance Me to the End of Love kertoo? En minä vaan tiedä, eikä kellään muullakaan ollut selitystä. Minusta laulu on täynnä kaipausta ja luopumusta. Cohen on runoilija ja runous on usein moniselitteistä. Minuun vetoaa Cohenin tapa laulaa runojaan. Hän tulee aivan kuulijan korvan juureen, melkein pään sisään, ja kertoo lähes kuiskaten merkillisiä tarinoitaan.

Pidin itsekseni äänestyksen tämän Maestra-kauden parhaasta pop/laulutaitobiisistä. Tarkoitan siis minulle uusia, täällä oppimiani lauluja. Voittajaksi nousi Se ei mee pois. Tekijöistä, Samuli Laihosta ja Leri Leskisestä, tiedän vain että ammattimiehiä ovat. Uteliaana kuuntelin Laura Närhen esityksen netistä. Hyvin laulettu – mutta se konekomppi! Tästä hengettömästä muoti-ilmiöstä en todellakaan tykkää. Kaipaan elävän täyteläistä orkka-saundia. Samaan syssyyn kuuntelin Suvi Teräsniskan laulaman Jos mikään ei riitä, johon myös olen viime aikoina Maestrassa mieltynyt. Hitto, konekomppi taas! Mekaaninen kalkatus-säksätys sabotoi sielukkaankin laulusuorituksen. No, muodit tulevat ja menevät… Jospa tämäkin muoti aikansa jyllättyään menisi ohi.

Kommentoinut Jaana Turunen 19. huhtikuu 2013 19:20

Olen itse Cohen-fani ja tullut siihen tulokseen, että kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää. Olen jo pitkään pyöritellyt pöydällä hänen lauluaan Hallelujah, josta tekisi mieli tehdä kuorolle sovitus, mutta toistaiseksi se on jäänyt tekemättä, kun laulu pitäisi laulaa englanniksi. Hectorhan on suomentanut kappaleen, mutta niin hyvä kuin se onkin, se ei pärjää alkuperäisen rinnalla. Massojen musiikkia Cohenin biisit eivät ole, mutta erittäin suuressa suosiossa silti. Eikä syyttä!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 12. huhtikuu 2013 kello 17:30

Pop-tunnilla lauloimme vuoden parin takaista hittiä Missä muruseni on. Minulle tämä laulu on aivan erityinen: Kun kuulin sen ensi kerran, ajatukseni lennähtivät Etelä-Amerikassa olevan nuorimman tyttäreni luo. Ainoa yhteys välillämme oli sähköposti. Meilasin tytölle ja pyysin häntä kuuntelemaan tämän laulun netissä. Kotiin palattuaan tytär kertoi sen kuunnelleensakin – vieläpä useaan otteeseen. Laulu vei viestin perille ja yhdisti meitä kuin tuuli ja tähtitaivas.

Koska tiistaina ei ollut kuoroa, menin Alavan kirkkoon Yhteisvastuu-konserttiin. Jälleen kerran ilmenivät sähköisen äänentoiston ongelmat kirkkoakustiikassa. Mikrofonilaulu kuuluu helposti liian kovana ja jotenkin raakana. Mutta koska bändillä oli vahvistimet, täytyi tietysti solisteillakin olla. Eniten pidin Sari Kauhasen esityksistä, sillä hän ei laulanut liian kovaa. Negro spiritual -suomennoksen (Nobody knows the trouble…) kohdalla tosin ihmettelin, mihin se Jeesus oli jäänyt. Alkutekstissä ”nobody knows but Jesus”, mutta tässä lohdutonta laulajaa ei voinut auttaa kukaan.

Parasta konsertissa oli kuitenkin lauluyhtye Campuksen taidokas a cappella-laulu urkuparvelta. Heidän settinsä helmi oli hieno versio meillekin tutusta Vem kan segla -laulusta. Ehkä koko konsertti olisi toiminut paremmin täysin akustisena?

Laulutaitokirjastamme löytyi vielä sellainenkin kultahippu kuin Eric Claptonin Tears in Heaven. Slowhand on bluesmiehiä, ja se jos mikä saa meikäläisen syttymään. Ja tuostapa tuli  mieleeni toive Jaanalle: Voisiko syksyn teematunteihin sisältyä myös perinnebluesia??

Torstaina alkoivat odotetut klassisen laulun teematunnit – ja oi miten IHANIA LAULUJA saimmekaan näppeihimme. Kilpisen Tunturilaulut kuuluvat suosikkikastiini, eikä muissakaan ole moittimista. Merikantoa pitää tottakai olla, samoin Sibeliusta. Arvaan että nippuun tulee myös jotain Kuulalta. Ja ehkä jokin nykybiisi Aulis Salliselta?

Klassikkotunnilla harjoittelimme ahkerasti klassista laulutekniikkaa. Haastavaa! Näiden treenien myötä olen alkanut yhä enemmän tarkkailla laulajien äänenmuodostusta. Hyvät erottaa äänenkäytöstä, joka on niin vaivatonta kuin siihen ei tarvittaisi tekniikkaa lainkaan.

Tällä viikolla opin myös uuden musiikkitermin: Ambitus = melodian ulottuvuus matalimmasta korkeimpaan säveleen.

Scroll to Top