Käyttäjän Marita Jama lähettämä 8. toukokuu 2012 kello 11:44

On tullut aika naputtaa kevään viimeinen blogipostaus!

Pääaihe tällä kertaa on tietenkin eiliset Maestran Kevätlaulajaiset Albatrossissa. Pitkän pimeän (hämärästi valaistun) makasiiniravintolan perälle kokoontui iso iloinen joukko maestralaisia laulamaan täysin palkein kesän tervetulleeksi. Ja mikä parasta: live-bändin kera! Biisilista oli mittava ja monipuolinen, käsittäen suosikkeja laulukirjastamme ja jotain sen ulkopuoleltakin, kaikki kuitenkin kauden mittaan laulettuja.

Vaikka paikka oli viihtyisä, laulaminen siellä oli raskasta. Hirsiseinät ja kattorakenteet imivät äänen kuin villasukan sisään. Ja kun bändillä oli vahvistimet mutta meillä ei, täytyi puristaa vatsanpohjasta asti että laulamisesta olisi kuulunut edes jotain. Tältä se ainakin minusta tuntui. Halutessaan pääsi myös esilaulajaksi mikin taakse, mikä tietysti auttoi kuuluvuusongelmassa. Minäkin könysin stagelle kaksi kertaa – mutta niinhän siinä taas kävi, että muuten ulkoa osatut sanat unohtuvat kun on mikki nokan edessä. Ja kirjasta laulaminen pudottaa tunnelman. Tiiraile siinä sitten pientä pränttiä kirjasta, kun tahtoisit eläytyä täysillä lauluun!

Maestran piirissä saattaa syksyllä alkaa pyöriä myös jazz-ryhmä. Meitä olisi viisi innokasta jatsityttöä, jos vain saadaan ajat ja muu käytäntö sopimaan. Siinä onkin sumplimista eri elämäntilanteissa olevien naisten kesken. Opettajaksi ehkä saisimme uuden Apu-Maestran, joka Jaanan mukaan on perehtynyt myös jazziin. Meitä kiehtovat vanhat ihanat standardit, itseäni esim. polttelee sellaiset kuin Stormy Weather ja Lazy River. Otan pian meilillä yhteyttä ringin muihin jäseniin ja alamme pohjustaa suunnitelmaa.

Ja nyt: ei kun odottelemaan kesäristeilyä ja Savonlinnan oopperareissua! Iloisiin kuulemiin ja näkemiin, kuten joku joskus jossain radio/TV-ohjelmassa sanoi.

Kommentoinut Jaana Turunen 9. toukokuu 2012 15:15

En tohdi laittaa muita kuvia julkisiksi kuin alla olevan Maestra & bändi kuvan. Kuopion Maestralaulajien ryhmän jäsenet löytävät loput kuvat ryhmän sivuilta. (Etusivun vasen alareuna, klikkaa Kuopion Maestralaulajat -ryhmää ja selaa aukeavaa sivua alaspäin).

Kommentoinut Jaana Turunen 9. toukokuu 2012 14:49

Kommentoinut Jaana Turunen 9. toukokuu 2012 14:44

Ke illassa on vielä yksi tuntivaraus koululla, mutta en ole vielä laittanut siihen tuntia. Pitäisikö se laittaa pineryhmätunniksi eli sitä voisi varata 3-6 hengen porukat jazztunneiksi yms.? Tai jopa niin, että on tunnit ja teemat, ja niihin saa halukkaat varata paikan?

Valokuvia Albatrossista on tulossa piakkoin…

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 2. toukokuu 2012 kello 20:29

Tänään oli kevään viimeinen klubitunti. Se käytettiin Albtrossin laululistan kertaamiseen niiltä osin kuin se oli vielä käymättä ja toisaalta niiltä osin, jotka tarvitsevat enemmän harjoitusta. Mukava oli huomata, että moni kappale sujuu jo huomattavasti paremmin ja helpommin kuin silloin, kun aloitimme harjoittelun. Vanha sanonta harjoitus tekee mestarin pitää siis hyvin paikkansa. Ihmettelimme myös porukalla, miksi jossain laulussa samat sävelet solahtavat ulos suusta sen kummempia miettimättä ja toisessa ne tuntuvat kohtuuttoman korkeilta ja kurkkua kiristäviltä.

Vietin eilisen vappupäivän bändin kanssa kappaleita harjoitellen ja täytyy todeta, että moneen kappaleeseen tulee aika paljon lisää virtaa bändin myötä. Vielä viisi yötä ja sitten tapetaan kalat Kallavedestä, kuten joku tänä iltana veisteli. Ehkäpä Savon kalat ovat tottuneempia ääneen kuin akvaariokalat, jotka säikähtivät pahan päiväisesti lauluamme Vanhassa Valiossa muutama viikko sitten. Maanantaina siis laitetaan satama soimaan ja laulu raikumaan. Eikä silloin tapeta kaloja, vaan lisätään elämäniloa itsellemme ja kaikille ohikulkijoille!

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 30. huhtikuu 2012 kello 20:34

Kuuden maissa tänä iltana Valkeisenlammin puiston ruusutarha tyhjeni nuorista, kun entiset nuoret valtasivat areenan kevätlaulujen merkeissä. Laskin, että meitä oli kaiken kaikkiaan lähes 50, mikä oli paljon enemmän kuin mitä odotin! Sää suosi: ei satanut vettä eikä räntää. Aurinko olisi voinut toki paistaa komeasti kuten aamulla, mutta onneksi ei tuullut.

Lauloimme aika reippaaseen tahtiin. Puolessa tunnissa tuli käsiteltyä minun valitsemani laulut ja toinen puoli tuntinen mentiin toivelaulujen tahtiin. Kevätsointujen, Keväthuumauksen, Leivon ynnä muiden ajankohtalaulujen jälkeen seurasi yllätystoive: Natalia. Kertailtiinpa illan aikana Finlandiaakin ja kaaduttiin liian pitkälle levinneeseen kaanoniin.

Lähtiessä moni huikkasi vapputervehdysten ohessa toiveen, että tehdään tästä traditio. Ei hullumpi idea! Tosin meitä oli kuulemma kaivattu Snellmanin patsaallakin, mutta Valkeisenlammin maisemissa oli rauhallisempaa ja vähemmän tungosta -ainakin tällä kertaa.

Mukavaa vappua!

Kommentoinut Jaana Turunen 2. toukokuu 2012 10:22

Kiitos Ilpo! Muutama  lisäkuva vappulaulajaisista löytyy myös valokuvista.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 25. huhtikuu 2012 kello 17:15

Tulihan se Jaanan kongressiraportti! Maanmainio tapahtuma, jonka annista pääsemme siis mekin vielä nauttimaan.

Kuorossa tehtiin harmoniaharjoituksia isossa piirissä. Ensin lauloimme nelinkertaisena kaanonina Rosen fra Fyn siten, että joka neljäs lauloi samaa säettä samaan aikaan. Kaanon siis kulki ketjussa laulajalta laulajalle eikä tukea ollut vieruskavereista. Se pakotti skarppaamaan ja luottamaan omaan tajuun siitä, missä mentiin. Toisessa harjoituksessa jakauduimme äänialoittain, siis sopraanot, altot, tenorit ja bassot omina ryhminään, ja Jaana antoi kullekin neljän nuotin mittaisen melodiapätkän. Niitä sitten lauloimme Jaanan johtaessa ja välillä nostaessa ja laskiessa volyymia. Kuulosti kauniilta! Ymmärtääkseni näillä harjoitteilla pyrittiin juuri siihen viime viikolla esiin ottamaani yhtenäiseen sointiin. Että kuoro on instrumentti, ei vain joukko yhtäaikaisesti laulavia ääniä. Näin kun etenemme, kyllä meistä kuoro tulee!

Uusia lauluja treenatessa järkytyin tiedosta, että stemmoja ei välttämättä merkitäkään nuottiviivastolle järjestyksessä sopraano, altto, ja F-avaimen viereen tenori ja basso. Ne kuulemma voivat mennä toisinkin, jos sovittaja niin päättää. Voi hyppivät haupitsit!! Tästä ei järjestystä ja säännönmukaisuutta rakastava Neitsyt-luonteeni tykkää…

Jännityksellä seuraamani Voice of Finland -kisa päättyi sovinnaisuuden voittoon. Kansa äänesti finalisteista ykköseksi mainstream-kaverin, vaikka omaperäisempiäkin vaihtoehtoja oli tarjona. No, ehkä todellinen ”Suomen ääni” onkin juuri tämä: miellyttävä mutta yllätyksetön, taitava mutta tavanomainen. Uskon tosin että muillekin finaaliin asti päässeille aukeaa ura viihdemusiikissa, sen verran vakuuttavia ja vaikuttavia nämä tyypit ovat. Kisan kuluessa putoili muitakin lahjakkuuksia, joista varmasti kuulemme vielä. Esimerkiksi se 16-vuotias ihmetyttö jolta tuntui taittuvan laji kuin laji, räpistä jazziin.

Luen parhaillaan Heikki Salon kirjoittamaa lauluntekijän opasta Kahlekuningaslaji. Itse olen rustannut viisujani  vaistolla, ilman isompaa faktatietoa rakenteista. Kirja on erittäin kiinnostava ja suorastaan piiruntarkka pilkkoessaan säkeiden valmistamisen osiin. Nyt mietin, kahlitseeko tämä tiedon tulva omaa luomumetodiani. Toisaalta huomaan tiedostamattani noudattaneeni laulunteon perusjuttuja – nyt minulla vain on niille myös termit ja määritteet. Luulenpa kuitenkin että unohdan ne ja jatkan entiseen malliin, jos vielä lauluja nikkaroin.

Kommentoinut Jaana Turunen 26. huhtikuu 2012 13:59

Pakko antaa savolainen vastaus: ka suattaa olla niinnii, vua suattaa olla toisinnii. Yleensä stemmat merkataan: sopraano 1, sopraano 2, altto 1 , altto 2 jne. Näin tehdään, jotta laulajille löytyy sopivat laulukorkeudet ja saadaan säveltäjän toivomat sointivärit. On myös kappaleita, joilla ei ole merkitystä kuka ko. stemman laulaa. Silloin ne nimetään toisin. Ja joskus saattaa olla useampi kuoro stemmoineen samaassa kappaleessa, kuten renessanssin ajan upeissa teoksissa…

Kommentoinut Marita Jama 26. huhtikuu 2012 13:50

Jep, niinhän se on tanssissakin, että sääntöjä voi rikkoa kun ne tuntee ja ”rikos” on siis tietoinen. Ja olen tosiaan huomannut että melodia voi kulkea ja usein kulkeekin ääneltä toiselle. Ja jos on vaikka 8-ääninen vokaaliteos, niin äänille tuskin on nimiä vaan ne lienee numeroitu. Onko näin?

Kommentoinut Jaana Turunen 25. huhtikuu 2012 22:09

Ja vielä tarkennus: kyllä stemmat kirjoitetaan järjestyksessä, MUTTA melodiaa ei läheskään aina kirjoiteta ylimmäiseksi. Sitten voidaan tehdä stemmoja, joita voivat toteuttaa erilaiset ryhmät, joita ei välttämättä kutsuta sopraanoiksi, alttiiksi, tenoreiksi ja bassoiksi. Stemmat voivat myös vaihtua, kuten tässä tapauksessa. Joko sotkin tarpeeksi?

Kommentoinut Jaana Turunen 25. huhtikuu 2012 22:05

Eikös se Marita ole niin, että kun säännöt tuntee, niitä voi rikkoa. Musiikissa se nimittäin menee usein niin 🙂

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 24. huhtikuu 2012 kello 16:15

Osallistuin reilu viikko sitten Euroopan laulupedagogien kongressiin Eurovox 2012 Münchenissa. Osallistuja oli kaiken kaikkiaan nelisen sataa eri puolilta Eurooppaa. Kongressin virallinen kieli oli englanti, mutta käytännössä usein saksa. Tuli siis pakollinen kielikurssikin samaan syssyyn. Kongressi oli varsin antoisa, tosin oma ääni meinasi jäädä sinne. Kevätflunssa nimittäin iski voimakkaasti eikä asiaa edesauttanut se, että Kuopiossä sää oli miltei parempi ja lämpimämpi kuin Etelä-Saksassa.

Kongressi pidettiin Münchenin musiikkiyliopiston tiloissa (viereinen kuva on suuresta konserttisalista). Iso ja mahtipontinen rakennus havisi historiaa. Sen oli nimittäin rakennuttaneet natsit ennen sotaa.

Kongressin sisältönä oli erilaisia konsertteja, master class -opetusnäytteitä niin oopperan kuin popin saralta sekä erilaisia työpajoja. Itse osallistuin seuraaviin työpajoihin: digitaaliset mahdollisuudet laulunopetuksessa, lasten opettaminen pienissä ryhmissä sekä Estill-metodi.Konserteissa ja master classeilla kuultiin myös nuoria suomalaisia laulattaria Annami Hylkilää ja Selina Sillanpäätä. Kannattaa painaa nimet mieleen, sillä näistä nuorista naisista kuullaan vielä!

Mielenkiintoisia opetusnäytteitä antoivat mm. Robin D. ja Aija Puurtinen. Heistä ensimmäinen on tunnettu Idols kouluttaja, joka jakoi mielipiteet vahvasti: osa ei pitänyt lainkaan ja osa halusi kuulla enemmänkin kuin mitä aika antoi periksi (hänet yritettiin sananmukaisesti työntää ulos lavalta). Itse pidin hänen asenteestaan ja toimintafilosofiastaan, sillä siinä oli monia yhteneväisyyksiä Maestran toiminnan kanssa. Aija Puurtisen opetus oli hyvin fyysistä ja kouriintuntuvaa. Ja asenne: aivan mahtava! Mietinkin kovasti, miten saisin hänet joskus opettamaan teitä…

Jo Estill oli amerikkalainen tutkija ja laulupedagogi. Hänen nimeään kantava metodi keskittyy vahvasti kurkun ja pään alueen lihasten hallintaan. Metodin ideana on pyrkiä erottelemaan laulamisen eri mekanismit toisistaan siinä määrin kuin se on mahdollista, jotta niitä pystyy laulaessa myös kontrolloimaan erikseen. Varsinaista ääni-ideaalia Estill-metodissa ei ole. Ihanteena on yksinkertaisesti terve äänenkäyttö. Tästä metodista kuulette myöhemmin lisää, sillä olin ehtinyt jo ennen kongressia ilmoittautua Estill-kurssille, jonka pitää kyseisen työoajan pitänyt Dorte Hylsdrup Tanskasta. Kurssi on nyt toukokuussa.

Kongressin juhlaillallinen oli varsin kovaääninen. Kun sadat äänenkäytön ammattilaiset kokoontuvat, meteli on korvia huumaava. Islantilaiset laulunopettajat haastoivat kaupan päälle koko porukan Euroviisuihin, mikä tarkoitti sitä, että jokaisen maan edustajat esittivät jonkun maataan edustavan laulun. Illassa kuultiin siis mm. italialainen O sole mio, Ranskan varpusen Piafin La vie en rose ja jämy saksalainen der Lindenbaum. Reippaampia lauluja kuultiin ukrainasta ja kotoisasti suomesta. Minun kultani kaunis on kajahti nimittäin komeasti yli kymmenen naisen ja yhden miehen voimin. Naapuriavun nimissä lauloin myös Vem kan segla förutan vind -laulun ruotsalaisten mukana kuorolaisille tuttuna sovituksena.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 18. huhtikuu 2012 kello 17:00

Si so, sanoo ruotsalainen kun oikein hämmästyy. Niin sanoin minäkin tiistaina nuottikoulussa, kun kuulin että salaperäinen si onkin ylennetty so molliasteikolla. Ihmeellistä… Duuriasteikonhan me laulaa luikautamme tosta vaan, mutta molli on toinen juttu. Kun siinä on niitä pieniä sekunti-intervalleja…

Maanantaina kokeiltiin laulutilana Valion lounasbaaria Suokadulla. Ahdasta oli. Mieluummin ehkä sittenkin sulloudumme tuttuun luokkahuoneeseen Steiner-koululla. Maanantain salivuoro nimittäin menetetään syksyllä takaisin tangoharrastajille.

Maanantain laululista vei minut taas kerran nuoruuteni Stadiin. Katupoikien laulussa mainitaan ”Sörkan laitakadut”, joilla minäkin olen budjannut Kurvin kulmilla. Kuulun muuten siihen vanhakantaiseen slangipuolueeseen joka sanoo Sörkka, ei Sörkkä. Rööperiin -laulu taas nostatti mieleen ystävien kämpän Punavuorenkadulla. Olen myös asunut Linjoilla, en tosin lauluun ikuistetulla Kolmannella vaan vieressä Neljännellä, Kallion kirkon kupeessa.

Kuorossa hierottiin Suomen laulua oikein urakalla. Syksyllä on sitten helpompi jatkaa kun pohjatyöt on tehty. Sopraanot laulavat tässä huippukorkealta. Helakasti kajahtaa jo nyt, saati sitten kun saavat torvensa aivan kirkkaiksi. Miehillä tuntuu usein olevan vaativimmat stemmat, jotka poikkeavat muista myös rytmitykseltään. Ei käy kateeksi…

Taas kerran lauloimme hetken hajallaan eri puolilla salia. Se tuntuu hyvältä, sillä silloin kuulen oman ääneni. Tiiviinä ryhmänä laulaessa käy joskus niin, että joku lähistöllä paahtaa niin innolla että on ”pakko” tuutata itsekin, vaikka omat äänivarat ei riitä. Ja siinä sitä taas ollaan: kurkku käppyrällä ja ääni ruvella. Jossain vaiheessa Jaana varmasti alkaa myös trimmata meidän eri vahvuisia ääniämme yhtenäisesti soivaksi instrumentiksi. Mutta vielä emme taida olla kypsiä siihen.

Nyt vartoilen vesi kielellä Jaanan lupaamaa postausta Laulupedagogien kongressista. Toistaiseksi olemme saaneet sieltä vasta pikku vilautuksia. Uusia harjoitteitakin lienee luvassa. Sekin tässä Maestra-hommassa on niin kivaa, että aina on jotain uutta kihinää vireillä. Aina jotain mitä odottaa.

Scroll to Top