Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 12. joulukuu 2011 kello 14:00

Perjantaina 9.12. vietettiin syyskautemme päätöstapahtumaa Joululaulajaisia. Tilaisuus alkoi uuden lapsikuoron Kukkumarallan pirteällä esityksellä. Esiintyminen oli nuorille laulajille ensimmäisiä ja siihen nähden se meni erittäin mainiosti sooloja myöten!

Pikaisen äänenavauksen jälkeen siirryimme laulamaan joulun toivelauluja, joita löytyikin rivakkaan tahtiin alkukankeuden haihduttua. Alkupuoli keskityttiin perinteisiin ja hartaampiin joululauluihin. Lisäyllätyksen iltaan antoi myös mieskvartetti, joka lauloi koskettavasti Oi, jouluyö -laulun. Jos et päässyt kuulemaan esitystä, ei hätää: kvartetin laulu on tulossa piakkoin videoihimme.

Glögitauon jälkeen lauloimme uudempia ja reippaampia joululauluja. Kuoro tarjoili välipalana Rekiretken ja antoi välytyksiä siitä, mitä jouluostoksilla olijat saattavat kohdata seuraavana päivänä.

Lauantaina jalkauduimme noin kolmenkymmenen laulajan voimin jouluhulinaan. Yllätimme ihmisiä laulaen niin kauppahallissa, aapelissa, H-talossa ja Minnassa, kuin Carlsonilla, Sokoksella ja Pikku Pietarin torikujallakin. Yllätykset onnistuivat mainiosti: kukaan ei näyttänyt aavistavan mitään ennen laulun alkamista.

Savon Sanomat kirjoitti tempauksestamme  sunnuntain lehdessä. Kirjoituksen otsikkoon täsmentäisin, että kuoroa EI johtanut kokki, amatöörikokki enintään (en todellakaan tohdi kutsua itseäni ruoka-alan ammattilaiseksi!). Tämä oli mukava keikka, ehkäpä teemme sen uudelleenkin!

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 8. joulukuu 2011 kello 11:48

Jouluostosten tekijät saattavat yllättyä lauantaina iltapäivällä Kuopion keskustassa, sillä Lauluklubi Maestran laulajat jalkautuvat laulamaan kauppoihin ja ostoskeskuksiin iltapäivällä klo 13-15. Maestralaulajat eivät asettaudu kuoroksi esiintymään, vaan laulua voi kuulua hyllyn takaa, kassajonossa tai kahvilan pöydästä.

Pienten lauluyllätysten tarkoituksena on tuottaa virkistyshetki kuulijoille ja nostaa hymy huulille. Lauluhetket ovat sananmukaisesti yllätyksiä, sillä niiden toteutuspaikat ja alkamishetket pysyvät salassa aina esityshetkeen saakka.

Lauluklubi Maestra kokoaa viikoittain satakunta aikuista laulamaan yhdessä ryhmälaulutunneille ja kuoroon. Lauluklubiin ovat tervetulleita kaikki laulamisesta kiinnostuneet aikuiset. Pääsykokeita klubiin ei pidetä eikä nuotinlukutaitoa edellytetä. Tärkeää on halu laulaa ja oppia laulamaan. Osa lauluklubin toimintaa ovat erilaiset tapahtumat. Vuosi sitten Maestralaulajat äänittivät soivat joulukortit. Tänä vuonna ovat vuorossa lauluyllätykset kesken kiireisen joulunaluspäivän.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 19. marraskuu 2011 kello 18:30

Laululeiri käynnistyi aamutuimaan tihkusateessa. Kolmikymmen henkinen joukkomme hyppäsi bussiin ja suuntasi kohti Rautavaaraa. Matkalla sade onneksi lakkasi -kunnes taivaalta alkoi satamaan lunta. Ensilumi siis satoi laululeirimme kunniaksi! Bussista ulostulevaa joukkoa olikin vastassa superliukas pihamaa.

Lounaan ja majoittumisen jälkeen aloitettin laulaminen. Ohjelmassa oli kaikkea mahdollista klassisesta jazziin, elokuvamusiikista tangoon. Osa lauluista oli ihan vieraita, osa hieman tutumpia. Moniäänisiä kohtiakin harjoiteltiin varsin onnistuneesti.

Neljän tunnin laulamisen jälkeen vaihdettiin vapaalle. Osa suuntasi suoraan saunaan, osa teki saunalenkin alle. Illan karaokeakin varten virittäydyttiin: kolme pistettä on avautumassa laulamiseen illallisen jälkeen. Edessä on siis pitkä ja lauluntäyteinen yö…

Metsäkartano osa 2

Yö tosiaan oli pitkä ja lauluntäyteinen. Kuvaavaa oli, että karaokekunkutkin totesivat aamulla, että laulaa sai tarpeeksi. Sunnuntaiaamu valkeni kerrassaan upeana ja aurinkoisena. Ajoissa nukkumaan menneet ehtivät nauttimaan loistavasta ulkoilusäästä kirpeässä pakkasessa. Loput valuivat aamupalalle puoli kymmenen maissa. Kymmeneltä aloitettiin rauhallisella ja pitkällä äänen herättelemisellä. Liekö sen syytä, mutta laulu sujui kerta kaikkiaan mainiosti!

Lauantain uusista kappaleista osa alkoi jo olla esityskunnossa. Joidenkin laulujen kanssa jatketaan vielä kuorossa ja laulutaitotunneilla ensi vuoden puolella. Lounaan ja pienen palauteseminaarin jälkeen lähdettiin matkaamaan kotia kohden. Yksi asia on tämän leirin ja siitä saadun palautteen perusteella selvää: laululeirille lähdetään uudestaan!

Kommentoinut Marita Jama 22. marraskuu 2011 16:17

Oi jospa oisin saanut olla mukana! Mutta sen se tekee kun ottaa itselleen hommia viikonlopuiksikin. Luulenpa että seuraavalle leirille yritän onnistua osallistumaan. Sillä leireily olisi todella kiva ja luonnikas tapa tutustua teihin muihin maestralaisiin. Eikä karaoken laulaminenkaan hullumpaa olisi, vaikka se laji muuten minulle vieraampi onkin.

Kommentoinut Sakari Konttinen 21. marraskuu 2011 12:23

On helppo kompata jo kommentoineita, upea leiri ja tapahtuma. Erityisesti pidin lauluvalikoiman monipuolisuudesta.  Oma aloitteisesti tuskin tulisi näinkin eri tyyppisiä kokeiltua.  Hienoa tutustua hieman paremmin mukana oleviin ihmisiin, viikottaisten treenien yhteydessä se jää ymmärrettävästikin vähemmälle.  Kiitos mukana olleille hyvästä seurasta ja iso kiitos Jaanalle järjestelyistä!

Kommentoinut Hanna Turkki 21. marraskuu 2011 11:37

Hieno leiri, ehdottomasti jatkossakin näitä! Lauluohjelmisto oli minusta hyvä, monipuolinen; oli uutta, vanhaa, vieraampaa, tutumpaa. Hyvä että on haastetta ja hiottavaa, toisaalta hyvä että on myös jotain jota voidaan vain ”laulaa läpi”.

Hieno lauluympäristö, upeat maisemat, ruokaa ja juomaa, saunasta järveen pulahdus, tähtitaivas, laulua yllinkyllin, mitä sitä paljon muuta tarvitseekaan 🙂 Kiitos!

Kommentoinut Jaana Turunen 21. marraskuu 2011 10:19

Laitoin valokuviin kaikki nämä vähät kuvat, joita leirillä otin. Jos haluat laittaa sinne omia kuviasi, niin tallennathan ne albumiin Metsäkartanon laululeiri 2011. Siten ne löytyvät kätevästi.

Kommentoinut Esa Huusko 20. marraskuu 2011 19:55

…yö…lauluntäyteinen yö oli pitkä ja niiin mukava! Joka puolella hauskoja, iloisia ”laulunlyömiä” ihmisiä. Karaoke-asemiahan toimi lopulta kaksi ja kappelin pisteen suljimme n. klo. 03.30, jolloin meitä oli rivissä vielä neljä innokasta, eikä millään meinattu malttaa lopettaa. Pertin kanssa siirryimme veli Jorman puotiin, jossa laulajia oli vielä puolenkymmentä…ja laulu jatkui. Neljän seutuvilla jäimme Jorman kanssa kahden hiomaan Kari Tapion biisiä ”Se jokin alkaa” parenpaan esityskuntoon. Muistelen (n. selvistäpäin) päätyneemme johtopäätökseen, että hiomista vielä riittää.

Oli mahtavaa! Sain juuri mitä halusinkin: laulaa, laulaa ja laulaa!  Jaanalta niin timakka ohjelma, että!!

Kommentoinut Sirpa Hynynen 20. marraskuu 2011 17:43

Kiitos mukavasta ja lauluntäyteisestä viikonlopusta kaikille!

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 16. marraskuu 2011 kello 14:15

Kaupunginjohtaja Petteri Paronen on Kuopio-viikon puitteissa kehottanut kaupunkilaisia haastamaan toisiaan tuottamaan iloa ympäristöönsä ajatuksella:

”Vain mielikuvitus rajana hyville teoille”.

Tätä kehotusta noudattaen me allekirjoittaneet haastamme kuopiolaiset kuorot ”KUOROKUMMEIKSI” ikääntyneiden ihmisten pariin, päiväkeskuksiin / asumisyksiköihin / laitoksiin.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kukin haasteen vastaanottava kuoro saisi oman kummikohteensa, jossa muutama kuorolainen kerrallaan kävisi esim. kerran kuukaudessa laulamassa yhdessä asukkaiden kanssa. Lauluhetket olisivat noin tunnin pituisia. Tämä muutaman laulajan ryhmä voisi halutessaan esittää myös jonkun kuoronsa ohjelmistossa olevan tai muun valitsemansa laulun. Pääasia on kuitenkin yhdessä laulaminen asukkaiden kanssa, joko säestyksen kanssa tai ilman säestystä. Tuttujen laulujen laulaminen antaa ikääntyneille ihmisille iloa ja virkistystä arkeen sekä mahdollisuuden viettää hetki toisten seurassa.

Tätä tarkoitusta varten on koottu n. sadan laulun yhteislauluvihko, johon sanat on painettu suurin kirjaimin. Vihko sisältää ikäihmisille tuttuja lauluja, jotka tuovat mieleen muistoja elämän varrelta. Lauluihin on suunnitteilla säestysvihko. Kyseinen hanke tuli mahdolliseksi Kuopion kaupungin vanhus- ja vammaispalveluiden myöntämän rahoituksen turvin.

Kuorot ovat toki tähänkin asti vierailleet eri laitoksissa ja asumisyksiköissä, mikä on arvokas asia. Nyt pyritään kuitenkin saamaan organisoitu säännöllinen toimintamuoto, joka mahdollistaisi virikkeellisen toiminnan musiikin tiimoilta tasaisesti ympäri vuoden.

Pyydämme, että jokainen kuoro, joka ottaa haasteen vastaan lähettäisi edustajansa jompaan kumpaan samansisältöisistä infotilaisuuksista, jotka pidetään to 8.12.2011 klo 13:00 ja klo 17:00 Puijonlaakson palvelukeskuksen kokoushuoneessa Sammakkolammentie 12. Tilaisuudessa kuoroille annetaan yksi yllä mainituista lauluvihkoista lauluhetkiin valmistautumista varten.

Tervetuloa!

Haastajina:

Juha Komulainen, Rauni Komulainen, Eeva Talasniemi ja Ulla Eskelinen

Kuopion Seniorikuorosta,

Miraliisa Ollikainen Kuopion kaupungin, vanhus- ja vammaispalveluista

Pirjo Rusanen Kuopion Tukikotitalosta

Lisätietoja

Miraliisa Ollikainen, Vanhusten päiväkeskustoiminta / toiminnanohjaaja puh. 044-7183645, sähköposti miraliisa.ollikainen@kuopio.fi

 

Mitäs kuorolaiset tuumitte?

 

Kommentoinut Pertti Antero Sormunen 19. joulukuu 2011 15:48

Moikka Minna!

Voisin lähteä mukaan laulemaan, jos saamme jonkun muunkin kimppaan.

  1. Pertti Sormunen

Kommentoinut Minna Kumpulainen 17. joulukuu 2011 11:06

Kun kukaan ei ilmeisesti päässyt tuohon tapaamiseen enkä itsekään sitä huomannut aiemmin, niin laitoin sähköpostia toiminnanohjaajalle ja sieltä tuli vähän lisätietoa:

Hei,

Kuorokummitoiminnan ajatuksena on se, että kuoro tai ryhmä ottaa itselleen
kummikohteen, missä käy pienellä säännöllisesti esim. kerran kuussa porukalla
laulattamassa vanhuksia. Tietysti laulattamisen lomassa voi myös esiintyä, jos
haluaa  Kummikohteen yhteyshenkilön kanssa sovitaan etukäteen laulattamiset
esim puolivuosittain.

Päätimme infotilaisuudessa Kummikohteita ovat näin alussa Harjulan sairaalan
eri osastot, Valkeisen sairaala., Mäntyän, Pyörön, Alavan ja Suokadun
palvelutalot, Puijonlaakson, Leväsen, Riistaveden ja Vehmersalmen
palvelukeskukset. Laitan liitetiedostona infoilaisuudessa jaetun listan
paikkoijen osoitteista, tiloista, varusteluista sekä yhteyshenkilöistä.

Jos teillä on alustava ajatus siitä, minkä kohteen haluaisitte
”kummipaikaksenne” ilmoitatko siitä minulle ennen ensi tiistaita jolloin
pidämme palaverin eri kohteiden toiminnanohjaajien kanssa. Palaverissa käymme
läpi mitkä kohteista ovat akuuteimmin aktiivisen laulutoiminnan tarpeessa, ja
jaamme kohteita tarvelähtöisesti.

Yhtenäisiä lauluvihkoja odotetaan tulevaksi painosta vuoden vaihteessa. Minä
toimin yhteyshenkilönä siihen asti kunnes kuoroille on sovittu kummikohteet ja
omat kappaleet laulukirjoista on toimitettu kummikuoroille. Sen jälkeen kunkin
yksikön toiminnanohjaaja sopii laulukerrat ja perehdytyksestä omassa
yksikössään.

Olen yhteydessä kunhan asiat ovat selvät toiminnan aloittamiseen, mikä on
toivottavasta mahdollisimman pian.

Iloista joulun odotusta sinnekin,

yst.terv. Miraliisa Ollikainen

 

Tässä siis on jo paikat jaossa ja ensi tiistaihin (20.12)  mennessä pitäisi ilmoittaa, minkä paikan haluamme. Liitetiedostona tuli vielä tiedot mitä välineitä mistäkin paikoista löytyy. Urut/piano ja äänentoistolaitteet taisi olla lähes joka paikassa. Mutta kuinka moni tähän olisi siis valmis sitoutumaan?

Kommentoinut Anu Turpeinen 25. marraskuu 2011 10:37

Kannatan! Juuri oli jossain tutkimuksessa osoitettukin mm. tuttujen laulujen tuoma hyöty ja ilo vaikkapa muistisairaillekin. Meitä on kuitenkin niin monta että sitoutumisen määrä ei ole kohtuuton, ja laulukirja on valmiina. Kukahan pääsisi sinne 8.12. tilaisuuteen, itse olen reissussa ja Jaanallakin taisi olla menoa.

Kommentoinut Minna Kumpulainen 16. marraskuu 2011 16:32

Tässäpä vasta hyvä ja tarpeellinen haaste! Pienillä lauluhetkillä voisimme tosiaan ilostuttaa palvelutaloissa asuvia monesti yksinäisiä vanhuksia. Ja jos tuo lehtinen vielä useisiin paikkoihin saadaan, niin loistavaa! Ehdottomasti mukana!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 16. marraskuu 2011 kello 11:30

Vielä vähän tuosta Tiellä ken vaeltaa -virrestä: Puhuin höpöjä, eihän siinä joulusta lauleta vaan siitä, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin Pääsiäisen aikaan. Juutalaiset viettivät – ja yhä viettävät – Pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Netistä sain selville, että alkujaan tämä meidän virsi on hempeä rakkauslaulu, suosittu etenkin häissä Lähi-idän maissa. Suomalainen sanoittaja taisi vain ihastua sävelmään ja teki siihen kristillisen tekstin.

Maanantaina tosiaan laulettiin, kuten Jaanakin blogissaan hehkuttaa, ekstrakomeissa ja laulamiselle ihanteellisissa puitteissa Kaupungintalon juhlasalissa. Jaana oli koonnut mukavan vaihtelevan ohjelman ja veti sen läpi taidolla. Paikalla olleiden afrikkalaisvieraiden kunniaksi aloitettiin meille klubilaisille jo tutuilla afrolauluilla. Sitten siirryttiin Kuopioon Kallavesj- laulun ja Lentävän kalakukon myötä. Itselleni mieluisimmat helmet löytyivät toivelauluosastosta: Toven ja Ernan Syyslaulu – todellakin ensimmäinen mitä silloin ekassa Vapaan laulukoulun ryhmässä lauloimme. Uralin pihlaja kuuluu ikisuosikkeihini, ja huomasin pitäväni paljon myös Edu Kettusen Lentäjän pojasta. Siinä on hienosti kuvattu pojan unelmat ja ylpeys isästään.

Nuottikoulussa keskityn tällä hetkellä käsimerkkien oppimiseen enemmän kuin itse nuotteihin. Yritän oppia huitelemaan sujuvasti ”korvakuulolta”, siis kuullessani nuottien nimiä missä tahansa järjestyksessä. Kun tämä onnistuu, alan tuijotella pallukoita viivastolla tositarkoituksella. Rytmiset rakenteet hahmotan paljon helpommin – kai siksi että rytmit ovat pikkulikasta asti sytyttäneet minua.

Jouluohjelmistoa harjoitellaan nyt intensiivisesti. Heila-laulussa huomaan ettei ”kuusi” ollutkaan minulle äänellisesti paras soolovalinta, sillä juuri u-kirjainta minun on vaikea saada ulos kuuluvasti. Olisi pitänyt älytä ottaa jotain missä on o tai a – vaikka se ”kapakala”! No, eihän tämä niin vakavaa ole. Mutta vähän ottaa pohjalaiselle luonnolleni, kun oman vuoron tullessa minun suunnaltani kuuluu vain pieni pihaus. Komiaa sen olla pitääs!

Jaana jo väläyttelee kevätkaudellemme vaikka mitä hauskaa ja jännittävää. Sanoo että kohta kertoo enemmän. Ihan kihisen uteliaisuudesta ja kevään odotuksesta. Kunhan nyt ensin kestetään tämä pimeä syksy ja vietetään joulukin tässä välissä.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 15. marraskuu 2011 kello 09:51

Eilen illalla pääsimme laulamaan Kuopion kaupungintalon juhlasaliin. Paikka on varsin juhlava ja akustiikaltaan musiikille erinomainen. Jo vuosisatojen ajan on tiedetty, että suorakaiteen muotoinen sali on musiikin esittämiselle mitä mainioin. Katsomisen kannalta ja ehkä arkkitehtuurin ja rakennustaidonkin kehittymisenkin vuoksi esityssaleja on alettu tekemään myös muunlaisia. Siitä on seurannut jonkin verran akustisia ongelmia, kuten Finlandia-talossa Helsingissä.

Kuopion musiikkikeskuksen sali on mitä mainioin klassisen musiikin konserteille. Yhdessä laulaminen salissa on kuitenkin varsin yksinäistä puuhaa, kuten kaikki siellä laulaneet tietävät. Salin puolella ääni ei tunnu kantavan eikä naapuristakaan kuulu mitään, vaikka hän suutaan aukookin. Kaupungintalon juhlasalissa tilanne on toinen, vaikka laulaminen siellä voikin yllättää ensikertalaisen.

Iso tila ja korkea katto pehmentää yhteistä ääntä ja saa sen soimaan paremmin. Laulaminen tuntuu helpolta. Tila kuitenkin vaatii rohkeutta ja toisaalta sopivaa kontrollia, ettei tule innostuttua laulamaan yli omien rajojen (=liian kovaa).

Salissa oli erittäin mukavaa soittaa flyygeliä. Ennen laulujen alkua testailin vähän soitinta joskus muinoin opetelluilla Chopinin, Merikannon ja Sibeliuksen kappaleilla. Tuli taas mieleen, miten hienoa pianomusiikki onkaan, kun sitä soitetaan kunnollisella soittimella oikeanlaisessa tilassa. Sormet vaan tuppasivat olemaan vähän ruosteessa…

Loppuun vielä tarina akustisesta harhasta. Akustinen harha syntyy, kun matalalta soitetaan yhtäaikaa säveliä kvintin päästä toisistaan esimerkiksi uruilla tai metallimusiikissa. Korvaan syntyy silloin harha vieläkin matalamman äänen olemassa olosta, mistä seuraa varsin jykevä soundi. Olin kymmenkunta vuotta sitten joululaulukeikalla kuoron kanssa, mutta paikalle ei päässyt yhtään tenoria. Heitä paikkasi yksi kolmesta kuoron naistenorista.

Tenori on korkea miesääni ja kuuluu hyvin. Kun nainen laulaa samaa, se tapahtuu todella matalalta (=”örinäkorkeudelta”) eikä se kanna lainkaan samoin kuin miestenorin ääni. Tämä ainoa naistenori oli kovasti harmissaan, ettei hän kuulu yhtään minnekään. Yritin lohduttaa häntä kertomalla akustisesta harhasta; vaikka hän laulaakin hissukseen, yhdessä bassojen kanssa siitä kuitenkin syntyy harmoniaa varsinkin akustisen harhan kautta.

Illalla karonkassa (ja usein jälkeenpäinkin) kuulin kyseisen laulajan kertovan laulajakavereilleen: ”Tajuuttekste, mä oon akustinen harha!”

Scroll to Top