Käyttäjän Marita Jama lähettämä 17. maaliskuu 2016 kello 20:19

Talvilomaviikolla luin bluesin, jazzin ja kantrimusiikin historiikkia nimeltä Ennen Elvistä. Opuksessa on tiiviit perustiedot genrejen kehityksestä ja alan tunnetuimmista tekijöistä. Kun samalla kuuntelin valittuja raitoja levykokoelmastani, monet nimet ja äänet heräsivät vahvasti eloon. ”Ai tää on se tyyppi!”, ”Kappas vaan, tää onkin näin vanha biisi…” Kirja on vielä kesken – olen ruvennut pihtaamaan lukemista, ettei herkku lopu liian pian.

Jaana anniskeli VIMMAlle uuden laulun, jossa kohdataan lehmä. Miten viehko ja herttainen pikku veisu! Se on itse asiassa musiikillinen vitsi, jonka hauskuus syntyy lastenlaulutekstin ja barokkityylisen sävelmän vastakohtaisuudesta. Tuli mieleen radiovuosinani kuulemani vastaavanlainen pila, jossa ruotsalaisesta kansanlaulusta Hela familjen går ut med geten oli tehty mitä railakkain Bach-revitys. Paha kyllä en muista esittäjää – voisi olla Swe-Danes.

Naisten stemmiksessä saimme toisenkin uuden laulun, joka kertoo kilipukin uusista vaatteista. Suupielet ylös saa tämäkin hupailu, niin esittäjiltä kuin varmasti kuulijoiltakin, sitten aikanaan. Mutta vielä on pitkä ja ohdakkeinen taival Unikuvia-konserttiimme…

En ehtinyt jäädä lauluryhmätunnin jälkeen äänestämään ryhmän nimestä, joten en tiedä miten kävi. Ehdotuksia ainakin on laidasta laitaan. Toivon että valittu on lyhyt ja ytimekäs ja onnistuu myös antamaan mielikuvan poppoostamme.

Toimittaja ja ”VR:n kunniakonduktööri n:o 5” Hannu Taanila oli keskiviikkona Kaupungintalolla puhumassa J.S Bachista. Taanilan juttuja olen kuullut radiosta jo nuorena likkana – ja äijä on yhä täydessä terässä eikä edes näytä vanhalta. Poleeminen tyyli on tallella ja asiasisältöä niin että heikkopäistä hirvittää. Varmasti menen kuuntelemaan tätä tietotykkiä myös huomenna perjantaina, aiheena edelleen Bach. Ja sunnuntaina sitten Tuomiokirkkoon Matteus-passioon. On huippusolistit, ja pitäähän tuo remontoitu Herranhuonekin katsastaa.

Kommentoinut Marita Jama 19. maaliskuu 2016 17:10

Voisikohan sen äänestyksen pitää 5 min. ennen tunnin loppua, niin ei kukaan ehtisi livistää pois. Esim. minä en voi jäädä tunnin jälkeen vaikka haluaisinkin, kun on juostava seuraavaan kohteeseen.

Kommentoinut Teija Korhonen 17. maaliskuu 2016 21:48

Marita, ei keretty lauluryhmän nimestä enää äänestämään kun osalla oli jo lähtö heti tunnin loputtua. Ensi viikolla äänestetään ja laitan vielä teille ryhmäläisille s-postitse viestiä tähän astisista ehdotuksista. Vielä kerkeää siis uusiakin ehdotuksia tulla!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 3. maaliskuu 2016 kello 20:15

Kotona lauluharjoitusta tehdessä kokeilin laulaa linkkuveitsiasennossa pää alaspäin ja tein havainnon: korkeat äänet tulivat jotenkin vapaammin. Äänielimet kai rentoutuivat siinä. Vaikutus säilyi hetken pystyasennossakin. Pitäisi saada sama efekti aikaan ilman taivutteluja.

Kun tein rytmiharjoitusta nuottikoulua varten, keksin nakuttaa tahtia kynällä pöytään samalla lukien nuottikirjoitusta ti-taa-tavuilla. Jotenkin selvensi asiaa mutta vaati kovasti keskittymistä, ettei joko nakutus tai ti-taat olisi lähteneet harhateille. Sitä paitsi en voi tietää menikö tehtävä oikein. Mutta yrittäminenkin tuo hyvän mielen.

Nuottikoulussa alettiin tutustua mollin  mysteereihin. Olen ihmetellyt miten voi erottaa toisistaan molli- ja duurisävellajit, kun kummassakin on samat etumerkit. Nyt sain ”ilokseni” kuulla että ei mitenkään – sen vain  oppii näkemään nuottikuvasta. Duuribiisit tuppaavat usein päättymään C:hen ja mollibiisit A:han. Jos nyt tämän oikein ymmärsin.

Nuottikoulu ja kuoroharkat peräkkäin ovat melkoista aivoakrobatiaa, kun uusien laulujen opetteluvaihe on meneillään. Hyvää se vain tekee, aivot tykkää kun niitä vaivataan. Mutta kotiin tultua olo on kuin kovan treenin jälkeen ainakin. Onneksi meillä on lenkkisauna tiistaisin.

Viimeisin ehdotus lauluryhmän nimeksi syntyi spontaanisti: TUSINALAULAJAT, kun meitä oli paikalla kaksitoista.  Mutta halutaanko me olla tusinalaulajia? En minä ainakaan! En edes huumorin varjolla. Tuo nimi on sitä suomalaiskansallista itsensä vähättelyä, josta meidän pitää pyrkiä eroon. Teijan sanoin: Jos et usko itseesi, ei sinuun usko kukaan muukaan.

Vielä havainto Uuden Musiikin Kilpailusta. Suomi sai taas uuden euroviisun – ja etenkin viisun esittäjän. En seurannut karsintoja, mutta finaalissa laulajat olivat selvästi pääasia ja viisut jäivät sivurooliin. Tämä on nurinkurista, kun kyseessä pitäisi olla SONG Contest. Sitä se ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Euroviisut ovat viihdeshow, jossa paras (?) akti voittaa. Meidän edustajamme Sandhja on ihan o.k., raikas tervepäinen nuori nainen. Mutta jäikö mitään mieleen itse laulusta?

Kommentoinut Pertti Antero Sormunen 12. maaliskuu 2016 17:08

Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. Tähän mielestäni rinnastuu TUSINALAULAJAT mitä parhaimmalla tavalla. On kuulijoille iloinen yllätys, kun saavat kuullakseen huippulaatuista laulua amatööritasolta. En missään nimessä tunne itseäni ammattilaiseksi niiden rinnalla, jotka sitä työkseen tekevät. Olisi pitänyt aloittaa harjoittelu ja itsensä kehittäminen ja reilu puoli vuosisataa sitten.

Miulle TUSINALAULAJAT tuo heti hyvän mielen ja hymyn ajatuksiin. Tästähän ovat molemmat Laulumaestratkin monasti meille maininneet, hymy ja ilo kun kuuluu äänestä. Milla itsetunto riittää laulaa tämänkin nimen alla.

Etteivät ehdokkaat nimeksi vähenisi, voisi jokainen ehdottaa omaa laulunumeroaan nimeksi, mulla se olisi KASILAULAJAT. Muita yli kympin nimikandidaatteja voisivat olla: JÄTKÄ, AKKA, KURKO, ÄSSÄ, LILLA tai TUURA(-LAULAJAT). Vielä samalta alalta olisi VENTTI. Muita numeroihin liittyviä voisivat olla TIU tai KROSSI (joka on hieman suurehko määrä tälle porukalle). Jos vielä otetaan kieletkin mukaan, sieltä löytyisi reilu tusina eli THIRTEEN.

  1. Tarantellakin alkaa tuntua hieman siedettävältä, jopa Roopertiinon kielellä??? Näinhän usein käy kun tarpeeksi makustellaan inhokkia, ainakin mulla.

Hymyillään kun tavataan.

Kommentoinut Jaana Turunen 7. maaliskuu 2016 16:07

Linkkuveitsiasento vaikuttaa hengitykseen ja sinun kohdallasi ilmeisesti hyvällä menestyksellä. Täytyy vähän analysoida, mitä siinä oikein voisi tapahtua.

Pieni tarkennus: C-duuri ja a-molli ovat vain yhdet monien joukossa. D-mollikappale päättyy useimmiten d:hen. Lisää vinkkejä duurin ja mollin erottamiseen tulee, kun tutustumme harmoniseen molliin luonnollisen mollin ohella…

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 25. helmikuu 2016 kello 16:28

Laulaessa tunnen musiikin rytmin ja pulssin kehossani. Osaan myös mielestäni kuulla ja hahmottaa rytmikuvioita ja toistaa niitä mallin mukaan. Vaan auta armias, kun pitäisi tehdä sama asia nuottikuvaa seuraten… Olen ilmeisesti kuulotyyppi, hahmotan asioita paremmin korvan kuin silmän kautta. Yritän myös selittää itselleni, että tottumattomuuteni nuotinlukuun hidastaa rytmien sujuvaa lukemista nuottien kestoja ja taukoja laskemalla. Anyway, Beat Street -harjoitus löi minut kanveesiin ja toi esiin tosiasian: Et sinä Marita tässä niin hyvä olekaan.

Maanantaina Maestratunnilla laulettiin minulle muistorikasta Leinon – Kuulan Aamulaulua. Olen blogissani 6.10.2010 jo kertonutkin, kuinka penskana pokkasin tällä laululla hopealusikan Hämeenlinnan kansakoulujen henkisissä kilpailuissa. Menin vain ja kajautin korvakuulolta oppimani laulun ilman mitään tietoa että se on ”klassista”. Olen aina ollut peloton pää edellä uusiin tilanteisiin sukeltaja – ja tällä kertaa se myös tuotti tulosta. Toinen sija laulukilpailussa on saavutus, josta vieläkin iloitsen.

Kuoroharjoituksissa todentuu se, kuinka hirveästi aikaa menee uuden ohjelmiston sisäänajoon, kun iso osa meistä ei hallitse nuotinlukua. Valtavasti kertauksia ja tankkaamista, mutta eteenpäin ei päästä ennen kuin alamme olla kartalla stemmoistamme. Onneksi näiden ”unikuva”-laulujenkin stemmamallit ovat jo Jaanan toimesta tulossa nettiin. Ilman niitä ei valmista tulisi – ainakaan kerran viikossa harjoittelemalla.

Vielä selvennys Opi lukemaan nuotteja -projektiini. En siis ole kertalaakista lukenut 41 sivua, vaan jatkanut siitä mihin taannoin aloitettuani jämähdin. Ja tällä viikolla en taas ole kirjaa aukaissutkaan. Saa nähdä kuinka tämä tästä etenee.

Kommentoinut Jaana Turunen 26. helmikuu 2016 07:49

Auttaako yhtään, jos kerron, ettei Beat Streetin ongelma ole nuoteissa, vaan tauoissa? Tsemppiä sekä nuotinlukuun että kuorostemmoihin meille kaikille! Hiljaa hyvää tulee.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 18. helmikuu 2016 kello 19:29

Otsikko on jostain runosta ja kuvaa hyvin sitä, kuinka kepeästi aika tuntuu kuluvan. Ihan huomaamatta on taas torstai ja viikko mennyt.

Sunnuntaina olin Kaupungintalolla kuuntelemassa ortodoksien Nikolaos-kuoroa ja Quattro voci -yhtyettä. Ortodoksinen kirkkomusiikki on niin tyynnyttävää. Ja ne ”itäiset harmoniat”, joita en pysty musiikillisesti analysoimaan, mutta jotka korvani kuulevat, täydentävät nautinnon. Nikolaos-kuoro on pieni, laskin lavalla olleen 12 laulajaa – mutta täyteläinen sointi heistäkin lähtee.

Konsertin jälkipuoliskolla esiintyneen kvartetin baritoni Bogdan Grasu teki niin ison vaikutuksen, että piti vallan googlata hänestä tietoja. Selvisi että mies on pappi Varkauden ortodoksisessa kirkossa. Hänen tummana hunajana hehkuvalla äänellään pärjäisi millä tahansa estradilla, niin viihteessä kuin oopperassa.

Kuorotreeneissä Jaana esitteli meille Barbershop-metodin. Siinä lauletaan moniäänisesti pieniä ”tageja”, fraasin mittaisia katkelmia, yhä uudelleen toistaen. Näin harjataan sävelpuhtautta ja yhteissointia. Kivaa!!

Gospelit on pantu naftaliiniin ja käymme täyttä höyryä uutta päin. Suen synty -laulussa minulle valkeni että sooloni ei rajoitukaan pariin ulvaisuun biisin alussa, vaan jatkossa seuraa lisää ulinaa säveltäjän kynänpiirtoja (ei siis nuotteja!) seuraten. Yskän karhentamasta kurkusta ei nyt kunnon ulinaa irronnut, mutta luvassa on haasteellisia hetkiä ajoitusten ja sävelkaarien säätelyn parissa.

Lauluryhmässä vetelimme iloisesti vanhaa italoiskelmää Tintarella di luna alkukielellä. Italiahan on meille helppoa ääntää. Mulla on tämä kotona vinyylillä Umberto Marcaton tulkintana. Siis juuri tämä: https://youtu.be/CJVSjHGI_Qo Niin herttaisen vanhanaikainen! Olen aina luullut että se on laulun ensilevytys – samalta vuodelta kumminkin kuin Minan kovasävyisempi versio.

Suutuin laiskamatooni ja otin esiin Opi lukemaan nuotteja -kirjani. Olen nyt hitaasti edennyt sivulle 41. Pureskelen, pureskelen…

Kommentoinut Pia Hakkarainen 19. helmikuu 2016 08:43

Voi ei! Huomasin tuon konsertin mainoksen ja sitten autuaasti unohdin sen! Olisin niin halunnut mennä tuohon konserttiin! Pitäisi laittaa kaikki aina heti kännyyn ylös.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 13. helmikuu 2016 kello 18:15

Viikon puolimaissa alkoi kurkussa tuntua pahaenteinen kutina. Jep: kiva saada yskä juuri sopivasti perjantaiksi kun meillä oli gospelkonserttimme Kaavin kirkossa… Minulta esitys meni osin hengen pidättelyksi yskäisyjä estäen, välillä sentään pystyin laulamaankin. Kun en voinut täysin keskittyä pääasiaan, mieli harhautui sivupolulle. Aloin tarkkailla ilmeitäni. ”Muista hymyilevä lauluilme! Huomioi myös yleisö katseilla, vaikka seuraat johtajaa!” Se oli piinallista. Vaikka esiintyessä täytyy olla tietoinen eleistään ja ilmeistään, liian tietoinen ei saa olla – se tappaa luonnollisuuden.

Muuten konserttimme sujui käsittääkseni hyvin. Ja Teijan soolot ovat aina yhtä suuri nautinto. Se ääni!! Siinä jos missä kuuluu myös hymy.

Lauluryhmän nimiasia etenee. Särkilahden Riitta keksi kirjoittaa ehdolla olevat nimet isolle paperiarkille, jossa ne ovat kaikkien nähtävillä ja voimme ruksata suosikkejamme. Joku (kuka?!) ryhmästä henkäisi ilmoille vielä uuden ehdotuksen VINHA. Sehän on loistava! Minä ainakin annan ruksini sille.

Jaana on kysellyt VIMMAlaisten  mielipiteitä Sulasoliin liittymisestä. Minusta jäsenmaksu on sen verran kova, että tässä vaiheessa meillä saattaisi olla rahalle parempaakin käyttöä. Voisimme sijoittaa kuoron koulutukseen, kuten kiinnostaviin luentovieraisiin yms. Sulasolin meille tuomista hyödyistä en tällä syömisellä ole ihan vakuuttunut.

Jaana kosketteli blogissaan mm. kuorolaisen kotiharjoittelua. Mitä voi edellyttää harrastajalta? Meikämimmin kotiharjoittelu on lähinnä vain stemmojen opettelua malliäänitteiden mukaan. Tekstejä en juuri erikseen opettele, ne painautuvat mieleen treenien yhteydessä. Ääniharjoitteita voisi kyllä tehdä, mutta kun ”ei viitsi”. Ei siis viitsi edes opiskella sitä ”Opi lukemaan nuotteja” -kirjaa, jonka taannoin isolla ryminällä ostin. Laiskamato istuu lujassa.

Kommentoinut Pia Hakkarainen 19. helmikuu 2016 08:40

Minusta kustannus on korkea verrattuna siitä saatavaan hyötyyn. Olin ymmärtävinäni myös, että nuotteja voi tilata kaupasta jäsenyydestä huolimatta. Itselläni ei aika ainakaan riittäisi enää sulasolin toimintaan, joten tulisiko siitä sitten muuta lisäarvoa kuin jäsenmaksut?

Kommentoinut Sakari Konttinen 18. helmikuu 2016 19:50

Olin jo aiemmin mielenkiinnosta tutkinut Sulasolin jäsenyyden kustannuksia.

Jos en ihan väärin tulkitse, yhdistys maksaisi liittymismaksun 35€ ja yksittäisen jäsenen jäsenmaksu olisi P-Savon piirissä Sekakuoroliittoon kuuluvana 26,50€/vuosi/henkilö.

Jos kuorossa on n. 50 jäsentä, se tekee 1.325€/vuosi.

Liittymisen edut on liiton sivulla lueteltu, haitoista en osaa sanoa, jos ei edellämainittua kulua lueta haitaksi.

Onhan se paljon rahaa jos ajatellaan, että haluaisimme sen sijoittaa vuositasolla muuten kuorotoimintamme kehittämiseen.  Kaikkia tasapuolisesti kiinnostavan kehittämisohjelman luontikaan ei ole yksinkertaista.

Kommentoinut Jaana Turunen 17. helmikuu 2016 11:13

VINHA on minustakin hieno nimi!

Sulasol-asiaa olen selvitellyt teidän kuorolaisten toiveesta. Itselläni ei ole suurta mielipidettä suuntaan eikä toiseen. Molemmissa on omat hyötynsä ja haittansa. Liittymisestä tai liittymättä jättämisestä saa kuoro tehdä itse päätöksensä.

Sulasolin jäsenedut löytyvät täältä: http://www.sulasol.fi/jasenille/jasenpalvelut/

Maksut selvävät täältä: http://www.sulasol.fi/info/jaseneksi/

Kommentoinut Pia Hakkarainen 16. helmikuu 2016 13:06

Kuoronimestä vielä: Tuo VINHA kuulostaa kivalle!

Kommentoinut Pia Hakkarainen 16. helmikuu 2016 13:05

Ihanan inhimillistä Marita! 🙂 Sulasolista pitäisi saada listaus hyödyistä ja kustannuksista, että voisimme verrata mitä sijoitetulla rahalla saa. Jaana?

Tekstit… jos joku pyytää minua laulamaan jotain näistä gospel-lauluista, niin ilman säestystä en muistaisi mitään. Kaikki muistaminen perustuu ainakin minulla siihen. Se on jännä miten nuo aivot prosessoivat… onneksi vielä jotain edes prosessoivat! 😉

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 8. helmikuu 2016 kello 13:30

Viime viikko oli menossa täysin harakoille sairastamisen vuoksi, mutta onneksi toivuin lähtemään  Ouluun viikonlopuksi kuoropäiville, kuten suunnitelma oli. Vähän jännitti lähteä sitkeän yskän ja karhan äänen vuoksi, mutta paikan päällä sain todeta, että sama tauti on vieraillut muuallakin. Yskimistä ja raakkumista kuului joka puolelta ja terveet totesivat, että ”minulla oli tuo toissa viikolla.”

Kuoropäivät oli suunnattu sekä kuoronjohtajille että kuorolaulajille. Järjestäviä tahoja oli useita Suomen kuoronjohtajayhdistyksestä Sulasoliin, Suomen työväen musiikkiliittoon, Kirkkomusiikkiliittoon ja muihin. Osa ohjelmasta oli kaikille yhteistä, osassa kuoronjohtajat ja kuorolaulajat oli jaettuna eri ryhmiin. Itse osallistuin kuoronjohtajille suunnattuihin osioihin.

Lauantaiaamu alkoi äänenkäyttösessiolla oululaisen laulunopettajan Mari Klemettilän tahtiin. Hän puhui instrumentin lämmittelyn tarpeellisuudesta ja oman äänen löytämisestä. Sen perään Juha Aunola raotti barbershop-tagien maailmaa. Itselleni se olikin aika vieras asia: muutaman kerran olen kuullut barbershop-yhtyeitä, mutta mitään tarkempaa tietoa asiasta ei ollut. Tagit osoittautuivat pieniksi laulunpätkiksi, joita voi laulaa paitsi huvikseen, niin myös hyvinä harjoitteina. VIMMAlaiset pääsevätkin tutustumaan asiaan tulevaisuudessa. Liikuttava oli myös Juhan kertomus barbershop-tapahtuman illanvietosta Salt Lake Cityssä: sadat miehet lauloivat siellä näitä tageja ja söivät jäätelöä (oluen sijaan).

Rita Varonen Jyväskylästä johdatti kuoronjohtajat maneerilingon läpi. Omat maneerit ja hösellykset tulivat piinaavasti esiin riippumatta siitä seisoiko johtajan pallilla vai laulamassa rivissä. Tarpeellinen muistutus ja ryhtiin palautus siis.

Koko laulantai-iltapäivä oli omistettu aiheelle Kuorolainen harjoittelee. Kuoronjohtaja toisensa perään kertoi, miksi kuorolaisen kannattaisi harjoitella myös kotona ja toisaalta millaisia apuvälineitä siihen on olemassa tai voi tehdä. Ehkä yksi kuorolaisen puheenvuoro Miksi harjoittelen olisi ollut myös paikallaan. Lyhyesti kuitenkin oma harjoittelu kannattaa, sillä se edistää koko kuoron laulua, nopeuttaa harjoitusprosesseja, tekee laulamisesta mukavampaa (kun osaa) jne. Kovasti kannustettiin myös menemään laulutunneille.

Päivän koulutusosio päättyi tehopakettiin laulamisesta eri tyyleissä. On ihan harhaa, että klassinen laulu (yksin tai kuorossa) on aina samanlaista, ja tästä puhuivat kuoronjohtajat Kari Turunen ja Paavo Hyökki. Pikavauhdilla käytiin läpi renessanssi, barokki, romantiikka, nykymusiikki ja rytmimusiikki erityispiirteineen. Erinomainen sessio kaiken kaikkiaan. Laulajan muuntuminen kaikkiin näihin vaatimuksiin ei onnistu ilman oman instrumentin erinomaista hallintaa eli vahvaa teknistä osaamista. Ja se vaatii treeniä.

Jätin illan konsertin ja illanvieton väliin jatkuvan yskän ja sukuloinnin vuoksi. Lopputulema oli se, että olin jo yhdeksältä umpiunessa. Turnauskestävyys ei ole näköjään nuoruuden voimissa enää.

Sunnuntaiaamuna otettiin fortet ja pianot haltuun laulaja ja näyttelijä Sören Lillkungin johdolla. Aiheeseen tutustuttiin Sörenin opiskeleman CVT:n kautta. Hauskojen esimerkkien ja tarinoiden ansiosta aika kului nopeasti. Itselleni systeemi ei ole kovin tuttu, vain lähinnä kirjan lukemisen kautta. Sörenin esimerkit kuitenkin avasivat asiaa huomattavasti lisää. Ihan purematta en kyllä kaikkea niele, sillä osa CVT:n sisällöstä on riski äänen terveydelle.

Kuoronjohtajien palkkakeskustelun ja laulajien säveltapailuharjoitusten jälkeen laulettiin vielä yhdessä eri johtajien johdolla ennen kotiin lähtöä. Kun vaan olisi uskaltanut laulaa mukana!

Varsinaisen ohjelman lomassa annettiin myös tietoiskuja ja kutsuttiin laulajia ja kuoroja Nordklang 2016 -tapahtumaan Turkuun elokuussa ja Sulasolin laulu- ja soittojuhlille Hämeenlinnaan toukokuussa 2017. Hienoja tilaisuuksia molemmat ja mikä parasta, vielä ehtii ilmoittautumaan mukaan. Nordklangiin voi lähteä yksittäiset laulajatkin, jos koko kuoro ei pääse mukaan.

Kiitokset tapahtuman järjestäjille!

Scroll to Top