On useita tapoja auttaa muistia, kun on tarpeen muistaa. Esimerkiksi kun täytyy opetella ulkoa laulujen sanoja… Minulle hyvin toimiva tapa on kirjoittaa laulutekstit käsin erillisille papereille. Niitä sitten jauhan hitaasti pari riviä kerrallaan kuin mantraa. Samalla painan mieleen miten laulun tarina menee, mitä siinä tapahtuu. Tässä vaiheessa kuvaan astuu vaikeus, että muistan asian mutten tarkkaa
Yllätävä vastoinkäyminen on kohdannut minua uutta VIMMA-ohjelmaa harjoitellessa: En handlaa Kaksi puuta -laulua. Osasin sen vuonna 2014, jolloin se oli meidän Pihapuu -ohjelmassamme! Mutta nyt… En saa kiinni alttojen aloituksesta ”Ja me nauramme – -” enkä pysy stemmojen ajoituksissa. Aina inasen edellä tai jäljessä. Yritykset laulaa sopraano- tai pianoäänityksen kanssa menevät metsään. En ymmärrä! Tässä
Olipa kiva olla taas mukana VIMMAN harjoituksissa! Ihan eri meininki kuin kotona läppärin ääressä. Nyt kuoro oli asemoitu salin pitkittäissuuntaan, mikä vastannee enemmän Musiikkikeskuksen tilaa. Oltiin niin levällään, ettei oikea reuna todellakaan näe eikä kuule mitä vasen reuna tekee. Täytyy vain luottaa että kaikki hoitavat hommansa ja, ennen kaikkea, seuraavat johtajaa. Laulajien paikat täsmentyvät harjoitusten
Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille jamatar-blogin seuraajille! Tässä sitä taas ollaan uutta kautta aloittamassa. Ensi töikseni täytyy todeta, että missasin vuodenvaihteen suuren kuorotapahtuman täällä Kuopion seudulla. Joulunaluskiireissä en ehtinyt katsomaan kansalaisopiston Sokka irti -kuoron Myrskyluodon Maija -konserttia Maaningalla – ja loppujen esitysten aikaan olinkin jo pipi. Jättimenestyksen saaneesta tapahtumasta tuli Ylen uutistenkin hehkuttama iso juttu.
Tulin juuri Vox Polaris -kuoron TALVIPÄIVÄNSEISAUS -konsertista Kaupungintalolta. Ja talvipäivänseisaushan on juuri tänään – vuoden pimein päivä. Huomisesta alkaa pohjoisella pallonpuoliskollamme valo lisääntyä, vähän kerrassaan. Näin mennään talven läpi kohti kevättä. Ja tämä on vuoden viimeinen jamatar-postaus. Vox Polaris yllättää aina! Tämänkertainen joulukonsertti piti sisällään monia uusia, ainakin minulle ennenkuulemattomia lauluja. Niissä oli paljon lunta,
Tässä sitä taas ollaan: VIMMAN syksy on paketissa! Viimeiset harkat oli hurjat, kun käytiin kamikaze-tyyliin läpi neljä uutta laulua stemmoineen ja lisäksi aiempia minkä ehdittiin. Täytyy sanoa että siinä vauhdissa en paljon päässyt alttostemmoihin kiinni, mutta nyt on peli niidenkin osalta avattu. Laskujeni mukaan keväälle jäi vain yksi täysin iskemätön biisi, onneksi sitä ”hittiosastoa”. Kähärät
Viimeisimmät kommentit