Blogi

Odotan helmikuista matkaani Andalusiaan, missä toivon saavani nähdä ja kuulla flamencoa. Odotan että oppisin hissuksiin ulkoa VIMMAN uudet Vesillä -laulut, tai stemmat siis. Juuri nyt urakka tuntuu raskaalta, kun opittavaa (ei tosin yllätyksenä) tuli niin iso annos kerralla. Itsehän tietysti pilkon annoksen sopiviksi palasiksi, mutta psykologisesti kuuden laulun nivaska on aikamoinen… Poikkeustreenit Kallaveden kirkossa sujuivat

Loppiaisen seutuun podetun rökäleyskän jäljiltä ääneni on vielä säröillä – pystyn laulamaan vain puoliääneen. Mutta parempi sekin kuin etten laulaisi ollenkaan, sillä uudet Vesillä -laulut vaativat nyt kaiken huomion. Annuliina oli taas tuuraamaassa Jaanaa tiistaitreeneissämme. Käytiin huolella läpi näitä uutukaisia. Kuulin kavereilta että Jaana on ahkeroinut niihin kunnon stemmat Driveen, siis lauletut, kuten olemme toivoneet.

Ohi on! Joulutauko siis, ja VIMMA palasi laulamaan Jynkän koulun ison hallin ruokapöytien väleihin. Näihin karuihin polosuhteisiin on jo totuttu ja pujottaudumme paikoillemme ”kuin lehmät parsiinsa”. Kasvosuojuksia ei yleisesti enää käytetä. Meitä odotti nippu uusia nuotteja – ne kuusi Vesillä-laulua joihin ei syksyllä ehditty. Yksi uutukaisista on kaikille tuntematon Meren arvoitus. George de Godzinskyn hieno

Paketissa, pulkassa, taputeltu – monta tapaa sanoa, että jotain on saatu päätökseen. Nyt on Maestran/VIMMAN syyskausi lähes paketoitu. Jäljellä ovat joululaulajaiset 8. joulukuuta, jotka Savon Sanomat viime vuoden tapaan striimaa Kaupungintalolta. Tämä tietenkin lisää tapahtuman juhlavuutta, näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Mutta myös paikan päälle ovat kaikki yhteislaulusta pitävät tervetulleita kajauttelemaan kanssamme tuttuja rakkaita jouluajan lauluja. Nähdään

Syksyn Vesillä -laulujen ulkoa opettelu alkaa olla osaltani valmis. Periaatteessa osaan, käytännössä tulee kupruja, kun en sekunnissa muista sanaa tai sanajärjestystä. Juolahti mieleen, miksi sanomme että osataan ”ulkoa”. Hassua? Ruotsissa ja saksassa on sama, ranskassa ja englannissa taas osataan ”sydämestä”, kun ei tarvita lunttia. Minusta on parempi niin! Kyllähän se asia sydämeen asti menee, kun

Viime lauantaina Kuopiossa oli tarjona aivan mahdottoman harvinaista herkkua: En ollut uskoa silmiäni, kun näin ViikkoSavossa ilmoituksen, että intialainen sitarin mestari esiintyy Musiikkikeskuksen kamarisalissa – ja vieläpä ilmaiskonsertissa. Sinnepä siis! Olen kahdesti aiemmin kuullut sitaria livenä, yllättäen Roomassa ja ehkä vähemmän yllättäen Kuhmon kamarifetareilla. Ikiajat sitten. Mutta nyt täällä!! Mestari Hafiz Bale Khan soitti aluksi