Oltuani 2 viikkoa poissa VIMMA-kuoron kabareeharjoituksista olen vieläkin vähän pihalla. Jo opittu haalistuu äkkiä ja tulee jotenkin hölmö olo. Kun yö saapuu Pariisiin -laulun uu-uu-stemma on aivan kuin ”never heard”, vaikka olihan sekin mukana 2020. Ehkä sanaton sävelkulku painuu mieleen huonommin kuin tekstin kera? Nyt on joka tapauksessa kaikki kabareelaulut otettu esiin ja keväällä alkavat
Ehei – en nyt muistele ensimmäistä keikkaani VIMMA-kuoron kanssa, vaan kerron jotain tuoreempaa… Mutta aluksi: Vietin juuri kaksi viikkoa ilman radiota, tv:tä ja musiikkia. Ohjelmaa aamusta iltaan tarjosivat kaksi lapsenlasta, eskarilainen ja juuri kävelemään oppinut taapero. Ääntä riitti ja välillä vimmaakin, muksut kun ovat aika eläväisiä. Mutta paasto täysin ilman mekaanisia kuva- ja äänilähteitä oli
Tätä on kaivattu ja pyydetty! Maestra-Jaana käynnisti kuorolaisille suunnatut laulutekniikkatunnit, jotka jatkuvat keväälle helmikuun loppuun. Sessiot tapahtuvat netissä zoomin kautta. Torstain aloituskerran aiheena oli hengitys. Se onkin tärkeä osa laulamista. Ilman oikeaa hengitystekniikkaa ilma ei riitä eikä ääni kulje. Harjoittelimme hengitystä ja äänen suuntaamista mielikuvien avulla. Normaalisti kai ajattelemme, että ääni tulee suusta suoraan ulos.
Näin eilen Kuvakukossa dokkarin Pepe Willbergistä. Suomen pop-tenorien ykkönen ei ole koskaan tehnyt itseään tykö, mikä ilmenee elokuvastakin hyvin. Vaatimaton ja symppis Pepe viljelee itseironiaa, jonka pohjalta voi ehkä myös aistia pettymystä siihen, miten v. 1962 alkanut ura on kulkenut. On uskomatonta että laulaja, jonka taidot tunnetaan ja tunnustetaan, sai ensimmäisen kultalevynsä vasta v. 2014
Älykännykän omistaville internet on arkirutiinia. Mutta kun meikäläinen menee nettiin, pistän ensin reitittimen päälle ja avaan tietokoneen. Sitten avaan selaimen, jolla pääsen seilaamaan netissä. Jos vaikka haluan harjoitella stemmoja laulamalla duettoa Jaanan kanssa, klikkaan linkkiä joka vie minut VIMMAN kabaree-aineiston luo. Aika monivaiheista siis… En surffaa netissä ”siitä silkasta ilosta”, vaan teen nuo yllämainitut manööverit
Yli 10 vuotta sitten postasin tähän blogiini otsikolla Miksi laulan. (Päiväys 9.11.2013.) Olisikohan aika päivittää ajatukseni tästä? Niin… Historiani on tietenkin se minkä silloin kerroin. Mutta miksi vieläkin laulan? Tottumuksesta. Koska edelleen pidän siitä. Koska koen yhä oppivani siitä jotain uutta. Mutta uutena tekijänä on nyt myös tämä: Laulan samasta syystä kuin käyn kuntosalilla. Siis
Viimeisimmät kommentit