Hauska harjoitus ynnä muuta

Viime VIMMA-treeneissä saimme tehdä uudenlaisen, hauskan harjoituksen: Jengi jaettiin kahtia, puolet levittäytyi pitkin koulun suurta hallitilaa, toiset kipaisivat ylös parvelle ja hajautuivat siellä tilan koko leveydeltä kaiteen ääreen. Sitten laulettiin kolme kabareeohjelman laulua, kaikki yhdessä mutta toisillemme suunnaten. Yläkerta lauloi siis alhaalla oleville ja päin vastoin. Ja nyt sai – tai PITI – laulaa täyteen ääneen että jotain yleensä kuului. Välillä vaihdettiin paikkoja ja laulu jatkui. Se oli todella virkistävää! Ja varmasti hyödyllistä myös, esimakua suurella näyttämöllä laulamisesta.

Toinenkin tehtävä oli hauska: Otettiin luku kolmeen, ykköset muodostivat oman ryhmänsä, kakkoset ja kolmoset myös kukin omansa. Joka ryhmässä oli satunnainen otanta kutakin stemmaa, ja näissä pienoiskuoroissa laulettiin. Siinä kuuli normiasetelmaa selvemmin omaa ja muiden stemmoja ja niiden yhteissointia. Lisäksi, kun poiketaan tavanomaisesta, me skarppaamme paremmin. – Ja sen kuulee, sanoi Jaana. Lisää näitä, kiitos!

Kävin tsekkaamassa ”kilpailevan yrityksen” eli kaupunginteatterin Cabaret-musikaalin. Ei moitittavaa ylöspanossa. Näyttämökuvat vaihtuivat sulavasti pyöröllä, soitto soi iskevästi ja laulut laulettiin nuotilleen. Samaa tunne-elämystä en kuitenkaan saanut kuin aikanaan leffaversion nähdessäni. Kukaan ei voi yltää unohtumattoman Liza Minnellin tasolle… Kaupunginteatterin köyhemmässä versiossa oli myös jouduttu turvautumaan naisnäyttelijöihin parissa miesroolissa. Ei hyvä, paitsi jos se on taiteellinen valinta. Tässä ei ollut.

Huomasin juuri, että mekin ennakkotiedoissa kutsumme esitystämme kabareeksi. ”Juhlakabaree”. Alkujaan tuumittiin, että käytettäisiin mieluummin termiä ”kabareekonsertti”, välttääksemme rinnastusta teatterin musikaaliin. Rinnastus olisi kohtuuton, koska toiset ovat ammattilaisia, me amatöörejä. Rohkenemme kuitenkin astua ammattilaisten areenalle, kaupungin päänäyttämölle. Jotain meiltäkin siis vaaditaan ja odotetaan.  ”Tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää”-asenteella ei tästä mennä läpi. Meidän täytyy ylittää itsemme ja kaikki aiemmat saavutuksemme. Täysillä eteenpäin!

Tämän kirjoitti jamatar 14.11.2019

 

Viikko vilahti

Taas ollaan viikkoa lähempänä kevättä – ja VIMMAN keväistä juhlakonserttia! Sunnuntain kuoroleirillä ja tiistaiharkoissa saimme neljät nuotit lisää, eli enää puuttuu neljä laulua koko nipusta. Uusien laulujen kanssa koin taas kerran kipeästi vajavaisuuteni, kun en pystynyt Jaanan ja muun joukon kanssa vetämään stemmoja oikopäätä. Minulle pitäisi laulaa eteen fraasi kerrallaan ja antaa aikaa omaksua. Kun en voinut hahmottaa stemman kulkua, lopulta luovutin ja tuijotin vain niitä pallukoita synkeän itsesäälin vallassa. Mutta tämä kirkastuu, kunhan uutukaiset tulevat nettiin ja pääsen kertaamaan niitä niin paljon kuin sielu sietää.

Diandra on yksi suosikkejani suomalaisista kevyen musiikin laulajista. Hänellä on vahva ääni eikä todellakaan pikkutyttömaneeria. Konsertti jossa Diandra lauloi James Bond -leffojen tunnareita oli loistoidea! Tätä herkkua oli tarjona Musapirtillä perjantaina. Kaupunginorkesteri säesti jykevästi, Tero Lindberg kajautteli pari biisiä trumpetilla ja flyygelitorvella – ja Diandran laulut olivat maailmanluokkaa. Nainen on musikaalinen, lumoava esiintyjä täynnä ilmaisuvoimaa mutta ilman diivan elkeitä.

Väliajalle mennessä kuulin parin naiskuulijan pohtivan keskenään, miten ihmeessä kukaan voi laulaa niin korkealta ja tajuttoman pitkiä säveliä. Niinpä! Lahjakkuuden lisäksi Diandra on takuulla ottanut laulutunnin jos toisenkin ja kehittänyt tekniikkaansa hyvän valmentajan opissa. Jokunen vuosi sitten hän oli TV:n Tähdet, tähdet -ohjelmassa ja suoriutui puhtaasti joka genrestä, ooppera mukaan lukien. En muista voittiko kisan, mutta minulle jäi vahvasti mieleen.

Pop-laulaminen on tietenkin toista kuin Diandran loistokas musikaalityyli. Olen ennenkin urputtanut naispuolisten pop-laulajiemme pikkutyttösaundista, joka ärsyttää minua suuresti. Mahtaako se olla muodissa maailmalla? En ole tutkinut asiaa. Mutta harmittaa, kun kelpo lauluntekijät (esim. Sanni ja Chisu) pilaavat koko homman kun avaavat suunsa, ja sieltä tulee ihme ininää. Ei kukaan aikuinen luonnostaan sillä tavalla laula! Ehkä nämä muuten fiksut naiset haluavat näin ilmentää keskenkasvuisen imagoa. Onko siitä etua bisnekselle?

Tämän kirjoitti jamatar 9.11.2019

Estill World Voice Symposium 2019 Lontoossa, kolmas päivä

Osallistuin Estill World Voice Symposiumiin Lontoossa 9.-11.8.2019. Sain sitä varten Suomen Laulupedagogit ry:ltä apurahan (lämmin kiitos yhdistyksen hallitukselle!), minkä vastineeksi lupasin kirjoittaa blogipostauksen symposiumista ja sen annista. Kolmen päivän luennoista tulee tiivistettynäkin pitkä artikkeli. Lukemisen helpottamiseksi kirjoitan kunkin luennon oman alaotsikon alle kronologisessa järjestyksessä. Näin sieltä voi selata kiinnostavimmat tarkemmin luettavaksi. Kommentointi on sallittua ja keskustelu jopa toivottavaa korjausehdotuksineen ja lisäkysymyksineen.

Kolmas päivä

Training of Female Tenors with the Aid of Estill and Non-Estill Figures – Naistenorien kouluttaminen Estill-kuvioiden ja ei-Estill -kuvioiden avulla

  • Hanny van Lankeren, Netherlands, EMT

Hanny van Lenkeren aloitti kärjistäen, että mieslaulajat kuoroissa ovat uhanalainen laji. Naisia sen sijaan riittää ja he laulavat koko ajan matalampaa. Lisäksi naiset ovat kuulemma myös ahkerampia harjoittelemaan. Kuoroissa tarvittaisiin lyyrisiä tenoriääniä, mikä tarkoittaa äänenkäytöllisesti hyvin tuettuja syvällä äänihuulikontaktilla laulettuja ääniä, joista löytyy tarpeeksi laulajan formanttia. Kuulimme myös ääniesimerkkejä naistenoreista, jotka lauloivat tenoriaarioita.

Cantonese Opera’s Voice Qualities and the Estill Model – Kantonilaisen oopperan äänikvaliteetit ja Estill malli

  • Wing Hong Li, Hong Kong Academy of Performing Arts, China, EMT

Kantonilainen ooppera on Etelä-Kiinasta 1200-luvulta peräisin oleva taidemuoto. Se erottuu muusta kiinalaisesta oopperasta äänenmuodostuksellaan ja on nimetty UNESCOn maailmanperinnöksi. Kantonilainen ooppera sisältää kaikkia näyttämötaiteen osia. Siihen kuuluu kuusi erilaista kategoriaa rooleja: neljä miesroolia ja kaksi naisroolia. Miehet esittivät kaikki nämä roolit 1900-luvun alkuun saakka ja vuodesta 1933 rooleja ovat esittäneet myös naiset.

Kantonilaisen oopperan äänenkäyttöön kuuluu vahva twang, kuten kiinalaiseen oopperaan yleensä. Naisrooleja esittävillä miehillä kurkunpää on hyvin korkealla ja siihen yhdistyy usein beltingissä käytettävä rengasruston taittuminen. Naiset vaihtelevat falseton ja twangin välillä. Kuulimme ja näimme näistä monia videoesimerkkejä.

Mumblegate: Projection and Audibility in Contemporary Theatre –  Muminatapaus: Projisointi ja kuuluvuus nykyteatterissa

  • Leon Trayman, MFA, United Kingdom, EMT

Iso-Britannian lehtien arviosteluissa on usein noussut esiin näyttelijöiden epäselvä puhe. Puheen projisoinnissa ja kuuluvuudessa on siis parantamisen varaa, mutta siihen on harvoin valmennusta projektien yhteydessä. Lisäksi 65 % näyttelijöistä on kokenut äänen pettämistä työssään.

Näyttelijöiden näkökulmasta tilanne on seuraava: ohjeet ovat liian epämääräisiä ja tehottomia, harjoitukset tehottomia ja usein pelkkää vuorosanojen läpilukua. Tämä koetaan ajanhukkana. Äänenkäyttökoulutusta pidetään hallinnon ja tuotannon näkökulmasta luksuksena tai turhana. Vastustusta voi olla myös psykologista: voimakas äänenkäyttö koetaan huutamisena tai se ei muutoin tunnu luonnolliselta, jolloin unohdetaan katsojan näkökulma.

Ohjaajien näkökulmassa taas painaa se, että heillä on usein huonoja kokemuksia ulkopuolisista valmentajista ja he kokevat voivansa tehdä saman itsekin. Myös talous on äänivalmennuksen esteenä ja se on yksi ensimmäisistä asioista, joka jätetään pois, jos budjetti meinaa ylittyä. Siihen ei myöskään ole yleensä varattu aikaa. Käytännössä äänivalmennusta tehdään vain, jos äänen kanssa on paljon ongelmia.

Näyttelijöiden saama äänivalmennus perustuu pitkälti mielikuviin ja tunteen jakamiseen. Moni oppii pelkästään kollegojaan kuuntelemalla. Toiminnallista harjoitusta on vähän, paitsi artikuloinnissa.

Where the Paths Cross: Exploring Ideokinesis in the Actor’s Use of Effort – Polkujen risteyksessä: Ideokinesis-tekniikan kokeileminen näyttelijän työskentelyssä

  • Michele Pagen, PhD, Co-Chair, Dept. of Music and Theatre, California University of Pennsylvania, California, PA, USA, EMT
  • Brian Eisiminger, M.A., Instructor, California University of Pennsylvania, California, PA, USA, EMT
  • Rebecca Hess, PhD, Professor Dept. of Exercise Science and Sport Studies, California University of Pennsylvania, California, PA, USA
  • EJ Christopher, Dept. of Music and Theatre, California University of Pennsylvania, California, PA, USA
  • Jeromy Mackey, Dept. of Music and Theatre, California University of Pennsylvania, California, PA, USA
  • Alexandra Wilson, Dept. of Music and Theatre, California University of Pennsylvania, California, PA, USA

Tässä luennossa esiteltiin toteutettua esitutkimusta, jossa niska-hartianseudun ongelmia kokeneet opiskelijat hakivat viisi kertaa viikossa 10-15 min kerrallaan ”rakentavaa lepoasentoa” eli makasivat maassa/ lattialla selällään jalat koukussa ja kädet puuskassa rintakehän päällä. Harjoituksen koettiin rentouttavan ja korjaavan lantion asentoa sekä parantavan esiintymistä. Harjoituksella oli selvästi vaikutusta yhdessä äänikoulutuksen kanssa. Tämän perusteella todettiin, että somaattinen harjoittelu yhdessä Estill-koulutuksen kanssa voi olla hyödyllistä ja täydentää sitä. Varsinaiset esitutkimuksen tulokset jäivät kuitenkin epäselviksi tutkijoille.

The Dancing Voice – Tanssiva ääni

  • Gabriella Scalise, Singer, Vocal Producer, Actress and Dancer, Rome, Italy, EMCI-TP

Italialainen ääninäyttelijä Gabriella Scalise on koulutukseltaan myös tanssija. Hän kertoi esitelmässään, ettei italialainen laulukoulutus ota kehoa huomioon tarpeeksi. Hänen näkemyksensä mukaan tietoisuus omasta kehosta auttaa laulamisessa. Hän vertasi laulamista tanssimiseen: tanssija säilyttää koko ajan tuntuman kehon keskiakseliin (vertikaalilinjaus) ja liikkuu sulavasti sen ympärillä. Laulamisessa se toteutuu ankkuroinnin kautta. Ankkurointi on kuin vedessä liikkuva vene; se on tukevasti kiinnittyneenä, mutta liikkuu ja mukautuu siitä käsin aaltojen liikkeisiin. Ankkuroitu keho on valmis liikkumaan, ei lukossa, mikä kuvastaa laulamisen dynaamista luonnetta. Hän lopetti esitelmänsä toteamukseen, että laulamisen kuuluisi olla kuin tanssimista.

Attractor States & Anxiety: Getting Physical with Feelings – Mieltymystilat ja ahdistus: Tunteet ja fyysisyys

  • Simon Ward, Academy of Music & Performing Arts, Sydney, Australia

Koemme asioita 16000 – 18000 kertaa nopeammin kuin mitä ymmärrämme. Alitajunta ohittaa aina järjen. Kun koulutamme lihaksia, on syytä pitää mielessä, että emme kouluta ”aivottomia” lihaksia, vaan niillä on emotionaalinen muisti. Tämä näkyy mm. siinä, että kun harjoitus ei suju, on valittavana kaksi vaihtoehtoa: olla harjoittelematta tai jatkaa sitä lisää ahdistuen.

Ward antoi seuraavia ohjeita

  • Kysy itseltäsi, miten tänään menee
  • käytä 2-5 minuuttia aikaa mindfulnessiin
  • tee ainakin kolme mokaa, niin vääjäämättömään epäonnistumiseen tottuu (se ei ole niin iso asia)

Ahdistuneisuus sulkee kurkun, mutta hengityksen rauhoittamisella pääsee eroon adrenaliinista. Me emme voi tietää, mitä toisen ahdistuneisuus on.

Simon Wardin esitelmästä

Paneelikeskustelu: Estill in Performance – Estill esiintymisessä

  • Patrik Thurner, MA, University of Music and Performing Arts Graz, University of Music And Performing Arts Vienna (MDW), Johann-Joseph-Fux Conservatory Graz, Austria, EMT
  • Kimberly McInnis, BM, Entertainment Director, Howl at the Moon, Pittsburgh, PA, USA, EMT
  • Naomi Eyers, Australia, Professional Singer and Recording Artist, Melbourne, EMCI-SD-ATP
  • Gabriella Scalise, Singer, Vocal Producer, Actress and Dancer, Rome, Italy, EMCI-TP

Kim McInnis kertoi saaneensa klassisen laulukouluksen, jonka soveltuvuutta kaikkeen hän kyseenalaisti. Oma musiikkityyli on lähinnä rockmusiikkia. Hän esiintyy 26 h viikossa ja pitää äänensä kestävyyttä ja toimivuutta Estillin ansiona. Hän kokee pääsevänsä zoneen lavalla, kun ei tarvitse miettiä äänen toimintaa, vaan voi luottaa siihen.

Gabriella Scalise totesi, että Estill puhuu ”tanssijan kieltä”. Se on käytännöllinen tapa kehittää äänenkäyttöä ja ääninäyttelijän aarrearkku työssä, jossa hän joutuu esittämään hyvin erilaisia hahmoja piirretyistä elokuvaroolien dubbaamiseen. Työhön kuuluu 3 x 3h nauhoitukset päivittäin hyvin tarkoilla esitysohjeilla. Scalise kertoi, ettei hän ole koskaan kokenut äänen väsymistä tai vahingoittumista.

Patrik Thurner kertoi taustastaan jazzlaulajana ja toimi keskustelun puheenjohtajana.

Naomi Eyers kertoi saavansa lavakarisman helposti päälle. Hän kokee hyvin vapauttavana sen, että nuorempana koettujen ääniongelmien jälkeen hänen ei tarvitse enää pelätä äänensä puolesta lavalla Estill-koulutuksen jälkeen. Ihan joka paikan avuksi ei Estillistäkään ole; hänen äskettäisessä esiintymisessään Berliinissä ääni katkeili eikä mikään tuntunut auttavan. Lopulta hän keksi, että syynä oli savukone, eikä äänenkäyttö. Savun poistuttua äänikin toimi normaalisti.

Using Performing Arts as the Application Mechanism to Teach Art and Science – Esittävien taiteiden soveltaminen taide- ja tiedekasvatuksen

  • Cari Tellis, PhD, CCC-SLP, Associate Professor, Dept. of Speech -Language Pathology, Misericordia University, Dallas, PA, USA, EMCI
  • Orlando Barone, MS, Wharton School of Business, University of Pennsylvania, Philadelphia PA, USA
  • Tia Spagnuolo, MS, CCC-SLP, Dept. of Speech -Language Pathology, Misericordia University, Dallas, PA, USA
  • Erin Roberts, MS, CCC-SLP, Dept. of Speech -Language Pathology, Misericordia University, Dallas, PA, USA
  • Danielle Spagnuolo, BS, Dept. of Speech -Language Pathology, Misericordia University, Dallas, PA, USA
  • Brianna Spilsbury, Chantal Whiteduck, Anna Hershey, Dept. of Speech -Language Pathology, Misericordia University, Dallas, PA, USA

Tutkimuksen ja tieteen oppiminen on kivointa, kun se tapahtuu taiteen kautta. Estill-malli perustuu nykyiseen motorisen oppimisen näkemykseen. Motorisen oppimisen tavoitteena ovat pysyvät muutokset. Motorinen oppiminen tarvitsee tuekseen sekä implisiittisiä- että eksplisiittisiä ohjeita sekä tietoista, keskittynyttä harjoittelua. Puheterapiassa on hyväksi havaittu seuraava toimintamalli:

  1. Tuotetaan erilaisia ääniä mm. eläimiä matkimalla
  2. Annetaan tapahtumille anatominen ja fysiologinen selitys. Siinä voi käyttää apuna VoicePrint-ohjelman tuottamaa kuvaa äänestä tai mielikuvia tai liikehavainnointeja.
  3. Otetaan avuksi käsimerkit kuvaamaan tapahtumaa
  4. Näiden yhdistelmä auttaa kehittämään motorisia taitoja tietoisesti.
  5. Tehdään mielikuvaharjoittelua tai äänetöntä harjoittelua
  6. Saavutetaan joko automaattinen optimi tai kontrolloitu optimi

Virheet ovat hyvästä: niiden kohdalla ei pidä harmitella mokaa, vaan miettiä, mitä tuli tehtyä, kun noin tapahtui. Älä toista samaa, jos haluat muutosta.

Using Estill to Understand Gospel – Estillin käyttö gospelmusiikin selittämisessä

  • Jaron LeGrair, MA, Assistant Professor of Theatre, Point Park University, Pittsburgh, PA, Private Voice Teacher at Jaron LeGrair Studio, Akron, OH, USA, EFP

Tässä workshopissa perehdyttiin ensin lyhyesti gospelin äänenkäyttöön ja sitten laulettiin. Gospelin peruslähtökohta on se, että se kuulostaa puheen jatkeelta. Belting on tyypillinen äänenkäyttötapa, mutta sen rinnalla kuullaan myös falsettoa (sopraanot) sekä nasaali- ja oraalitwangia (kuorosopraanot).

10/18

Otsikon mystinen numeroyhdistelmä kertoo, että VIMMAN kabareekonsertin 18 laulusta 10 on tähän mennessä otettu työn alle. Ollaan aikataulussa, sanoo Jaana. Ja lisää uusia nuotteja saadaan tulevan viikonlopun kuoroleirillä. Laulut on syytä osata kunnolla, kun aletaan treenata shown muita osa-alueita eli tanssi- ja puhekohtauksia. Roolihahmot, asemoinnit, dialogit ja toiminnan rytmitys… ei ihan pikkujuttuja ammattilaisillekaan. Ehkä leirillä jo saadaan hiukan esimakua tästäkin puolesta. Uskalluksen puutteesta meitä ei ainakaan voi moittia!

Oma laulujen opiskeluni edistyy pikkuhiljaa. Kokemuksesta tiedän, että parhaiten sujuu kun pitää itsensä hyvällä tuulella, ei pressaa eikä stressaa. Aina on kuitenkin jokin kiusankappale, tällä kertaa se on tuo Kun yö saapuu Pariisiin -laulun ”vokaliisi” naisäänille. Millä sen opit, kun ei stemmassa ole laaksoa ei kukkulaa? Pelkkää tasamaata loivin kaartein… En saa sitä menemään, vaikka laulaessa seuraan nuotteja ja lasken niiden kestoja. Nuotit ja minä emme koskaan pääse loppuun yhtä aikaa. Ainoa pelastus on että jotenkin opin opettelematta, että eräänä päivänä sävelet vain tulevat oikein ja oikean kestoisina takaraivosta. Huokaus!!

Antonín Dvorákin Sinfonia n:o 9 (”Uudesta maailmasta”) on osa nuoruuteni ääniraitaa. Eilen pääsin kuulemaan sen pitkästä aikaa livenä kaupunginorkesterin konsertissa. Kyllä se onkin kaunis… Konsertin toinen puoli sisälsi modernin teoksen orkesterille, kansanmusiikkiyhtyeelle, naisäänelle ja trumpetille. Johanna Iivanainen lauloi ihanasti ja Kalevi Louhivuori käytteli punaisen trumpettinsa lisäksi uutta ihmevempainta ”musahanskaa” kuin taikuri. Mutta pelimannipoppoo soitti piilossa kontrabassojen takana. Olisin halunnut nähdä heidän jännät soittimensa. Nyt jäi ähtävänharppu, vantele ja muut  näkemättä – ja melkein kuulemattakin, sillä ne hukkuivat aika tehokkaasti sinfoniabändin alle. Kiva konsertti joka tapauksessa. Ja Jaakko Kuusiston kapellimestarintakki oli hieno!

Tämän kirjoitti jamatar 1.11.2019

Laulutulkinnan oppitunteja

Lauluharrastaja, haluatko hyvän oppitunnin laulujen tulkitsemisesta? Katso Ylen Elävästä arkistosta ohjelmat Minun teatterini: Lauluharjoitus ja Kosmos: Chydeniuksen laulukirja. Kaj Chydenius täytti juuri 80 v., ja niissä merkeissä Yle näytti kyseiset taltioinnit. Lauluharjoituksessa nuoret näyttelijät (Vesa-Matti Loiri & knit) treenaavat Chydiksen lauluja tämän johdolla. Chydis puhuu viisaita laulujen tulkinnasta. Teksti on tärkeä, koska laulun sanoma on siinä. Esittäjän täytyy sisäistää sanoma ja valita näkökulmansa siihen. Pelkkä sävelpuhdas laulaminen ei kelpaa. Ja miten hienosti näyttelijät toteuttavatkaan maestron ohjeita!

Toisessa ohjelmassa KOM-teatterilaiset esittävät Chydeniuksen lauluja vastaansanomattomalla taidollaan ja Marja-Leena Mikkola kertoo erään tunnetun laulutekstinsä taustasta. Minuun kolahti erityisesti Monna Kamun esittämä Sinulle (sanat Ilkka Kylävaara). Hyvä tulkitsija ei laulaessaan ajattele miltä hän näyttää ja kuulostaa vaan antautuu sanoman välittäjäksi. Lisäksi Kamun ja Chydeniuksen solisti-säestäjä-yhteistyö on kaunista katsottavaa.

Oppitunnista kävi myös J. Karjalaisen äskeinen konsertti Musapirtillä. Jii on tietenkin omien laulujensa suvereeni tulkki – yhtä omaperäinen ja jäljittelemätön kuin ne laulutkin. Ne ovat pieniä tarinoita ja lähikuvia elämästä, hetkien tallenteita. Tämä mies ei pidä meteliä itsestään eikä kukkoile lavalla. Hänen ei tarvitse, sillä hän tietää kyllä tasonsa ja taitonsa. Bluesmies, rockmies, storyteller on yhä voimissaan.

Kuvakukossa menee Aretha Franklin-dokkari Amazing Grace, jossa ”Lady Soul” laulaa gospelia amerikkalaisessa baptistikirkossa. Huh huh! Tunnelma nousee täyteen hurmokseen sekä laulajan että seurakunnan osalta, niin että leffateatterin katsomossakin sydän alkaa hakata. Aretha on lajissaan ylivertainen, mutta täytyy sanoa että minulle vähempikin paahtaminen olisi riittänyt. Hiljainen, keskittynyt tulkinta voi olla jopa tehokkaampi kuin tauoton tulitus. Mutta niin laulaja kuin kirkkoväkikin olivat aidosti läsnä – ja sanoma, totta vieköön, ei jäänyt epäselväksi.

Vielä vinkki Yle Teeman ohjelmasarjasta Minun musiikkini. Siinä kirjailija Juha Itkonen jututtaa laulaja-lauluntekijöitä, jotka myös esittävät riisuttuja versioita biiseistään. Chisu ja Samuli Putro on jo käsitelty, tulossa vielä muita kovia alan miehiä ja  naisia. Ohjelma ja sen toteutus ovat ykkösluokkaa – ja myös valaisevia laulutulkinnan oppitunteja.

Tämän kirjoitti jamatar 23.10.2019

 

Jazzia kirkossa, buzukia antiikin teatterissa

Tämä on jo vanha juttu, mutta koska en ehtinyt kertoa siitä ennen Kreikkaan lähtöäni, teen sen nyt: Sunnuntaina 29.9. Kuopion tuomiokirkossa oli VIMMAN kabaree-bändin pomon Pekka Toivasen sävellyskonsertti jazzkvartetti-kokoonpanolla. Sävellysten aiheina arkkienkelit, kahdessa myös italiankieliset runotekstit. Ja ”sitä itseään” eli nykyjazzia musiikki todella oli. Pekan saksofonit soivat uljaasti kirkkosalissa ja laulaja Sanna Voss-Lagerlundin ääni oli kuin enkelin – ei sellaisen pastellisävyisen vaan juhlavan julistajan. Jazz mielletään maalliseksi musiikiksi, mutta taivaallinen teema avasi Pekan Arkangeli-teokselle pääsyn sakraalitilaan. Hyvä niin, sillä musiikki oli kaunista ja kohottavaa.

Ateenan matkani huippukohta oli kreikkalaisen musiikin konsertti Herodes Atticus-teatterissa Akropoliin rinteellä. Valtavaan amfiteatteriin (vuodelta 161 jKr) mahtuu 5000 kuulijaa ja se oli täpötäynnä yleisöä, joka lauloi orkesterin mukana tuttuja lauluja. Minäkin lauloin, suomeksi! Sanoinkuvaamaton yhdessäolon tunnelma. Bändi esitti Mikis Theodorakisin, Manos Hadzidakisin ja Stavros Xarhakosin (ehkä jonkun muunkin?) sytyttäviä, tunnevoimaisia kappaleita. Orkkaa johti Xarhakos, iso stara kotimaassaan, 80-vuotias mutta yhä täydessä iskussa. Bändissä flyygeli, 2 buzukia, 2 kitaraa, haitari, pystybasso ja perkussiot. Oi että tämänkin vielä sain kokea!

Ateenan vanhan kaupungin Plakan kujilla saattoi illan hämärtyessä kuulla helisevää buzukia ja laulua. Vakiokokoonpano buzuki ja kitara. Pidän kreikkalaisen musiikin jykevistä rytmeistä ja surumielisistä/hilpeistä melodioista. Ja tuleehan myös sana ”musiikki” antiikin Kreikasta, viitaten runo-. sävel- ja tanssitaiteeseen. Paljon olemme muinaisen Hellaan kulttuurista saaneet, ja yhä niillä tantereilla asteleminen on erityinen elämys.

Mutta syyslomaviikkoa seuraa paluu arkeen: Uusien, muiden vimmalaisten tällä välin saamien stemmojen opettelu netin kautta…

Tämän kirjoitti jamatar 14.10.2019

 

Etenee todellakin

Berliini, Pariisi, New York -kabareemme ydinpoppoo kokousti Poliisitalon ruokalassa vaihtamassa ajatuksia tulevasta ja vetämässä yhteen jo olemassa olevaa. Meitä oli siis koreografi Harriet Jeffery, bändin liideri Pekka Toivanen, prujun taiteellinen johtaja Jaana Turunen ja kässärin tekijänä allekirjoittanut. Yhteinen aivotuuletus on erittäin hyödyllistä ja eteenpäin vievää, kun kukin valaisee kohdetta omalta tontiltaan ja kantiltaan. Itse sain oivat eväät työstää käsis valmiiksi – siis niin ”valmiiksi” kuin se ennen tositoimiin ryhtymistä on mahdollista. Treenien edetessä juttu elää ja muokkautuu koko ajan, ja lopullinen se on vasta kun viimeinenkin esitys on ohi.

Meillä oli hyvä pössis ja niin tuntuu olevan kuorollakin. Treeneissä aistii väreilevän uteliaisuuden ja innon. Jaana kyseli halukkuuksia tanssihommiin, rooleihin ja laulusooloihin, mikä vain lisäsi kihinää kuorolaisten keskuudessa. Liikkeellä on villejä huhuja mm. alastonkohtauksista (!!). Tämän meikä torppasi oitis: EI TOD tule nakuilua eikä muutakaan säädytöntä. Räävitöntä kyllä, mutta hyvän kabareemaun rajoissa.

Viime viikolla oli sopraanojen stemmis, nyt alttojen. Oikein hyvä tehdä välillä näinkin. Ja olipa lysti laulaa, kun ei olleet muut ”sotkemassa”! Kun muu porukka saapui, tipahtelin taas tutusti nuotista. On aloiteltu myös kolmea uutta laulua, mikä on tietysti erittäin jees aikataulun kannalta. Mutta meikämimmi häipyy matkalle kahden seuraavan harjoituksen ajaksi… Syyslomalla sitten yritän Dropboxin kautta saada tolkkua siitä mitä te muut olette tehneet sillä välin, kun minä hortoilin Akropoliilla ja kuuntelin buzukia.

Nimilaput oli enää ehkä puolella kuorolaisista. Hei älkää unohtako niitä! Ei ole mitään järkeä pitää lappuja vain kerran. Ajatus oli että ne olisivat käytössä pysyvästi – tai no, ainakin jouluun asti. Eihän ne haittaa laulamista, sen sijaan helpottavat suuresti keskinäistä kommunikointia.

Tämän  kirjoitti jamatar 25.9.2019

Estill World Voice Symposium 2019 Lontoossa – Toinen päivä

Osallistuin Estill World Voice Symposiumiin Lontoossa 9.-11.8.2019. Sain sitä varten Suomen Laulupedagogit ry:ltä apurahan (lämmin kiitos yhdistyksen hallitukselle!), minkä vastineeksi lupasin kirjoittaa blogipostauksen symposiumista ja sen annista. Kolmen päivän luennoista tulee tiivistettynäkin pitkä artikkeli. Lukemisen helpottamiseksi kirjoitan kunkin luennon oman alaotsikon alle kronologisessa järjestyksessä. Näin sieltä voi selata kiinnostavimmat tarkemmin luettavaksi. Kommentointi on sallittua ja keskustelu jopa toivottavaa korjausehdotuksineen ja lisäkysymyksineen.

Toinen päivä

Raportti ensimmäisestä päivästä löytyy täältä.

The Estill Papers – Estill julkaisut

Mary McDonald Klimek, MM, MS-CCC/SLP; Vice president of Estill Voice International, Voice Consultant, Belfast, ME, USA, EMCI-SD-ATP

Mary MacDonald Klimekin luento sisälsi paljon tieteen filosofiaa puheterapian ja äänitutkimuksen näkökulmasta. Sen tavoitteena olikin auttaa kehittymään kriittiseksi tieteellisen tekstin lukijaksi. Ensimmäiseksi on tärkeää erottaa tieto ja sen soveltaminen käytännössä; ensimmäistä käytetään työssä ohjenuorana ja jatkuva evaluointi (arviointi) siihen peilaten on tärkeää.

Äänitutkimus on pääasiassa behavioristista tutkimusta eli kuvaavaa ja kokeilevaa. Tutkimus voi olla esitutkimusta, jolla kartoitetaan ja testataan varsinaista tutkimusasetelmaa, perustutkimusta ja tai soveltavaa tutkimusta. Jo Estill julkaisi suuren määrän tieteellisiä artikkeleja (tarkka lukumäärä jäi kirjaamatta ylös). Hänen tutkimuksiaan on arvioitava ajassaan; sen aikaiseen tietoon, kokemuksiin ja resursseihin peilaten.

Äänitutkimuksen tekee haasteelliseksi moni asia. Koehenkilön taiteellinen näkemys saattaa haitata, samoin epämääräiset muuttujat, joiden määritteleminen ja havainnointi voi olla vaikeaa ja joihin matemaattiset laskelmat eivät päde.

Singing for Breathing Voice Rehabilitation – Laulaminen hengityksen kehittäjänä äänikuntoutuksessa

  • Gillian McLaren Scott, MA Honours Music & Drama, McLaren Scott Vocals, Glasgow, UK, EMCI-TP
  • Anne Ritchie, Bsc Community Nursing, The Cheyne Gang, Edinburgh, UK
  • Julie Harvey, Bsc Speech & Language Therapy, The Cheyne Gang, Edinburgh, UK

Tässä esitelmässä kerrottiin, miten laulaminen on parantanut keuhkoahtaumatautia sairastavien ihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia Skotlannissa nimenomaan hengitystä muokkaamalla. Taudinkuvaan kuuluu se, että potilailla on usein alentunut pallea, hartiat ylhäällä ja huono ryhti, mitkä tekevät hengittämisestä entistä työläämpää. Säännölliset kuoroharjoitukset ovat kehittäneet osallistujien hengitystä ja ryhtiä, mikä on lisännyt heidän hyvinvointiaan ja parantanut puhekykyä ratkaisevasti.

The Clinical Application of the Estill Model: Voice Therapy Case Studies – Estill-mallin kliininen soveltaminen: Tapaustutkimuksia ääniterapiasta

Marianne Bos-Clark, MSc BA (Hons), MRCSLT Reg HPC, Royal Devon and Exeter Hospitals NHS Foundation Trust, Exeter, UK, EFP

Marianne Bos-Clark esitteli Estill-mallin soveltamista kliinisessä työssään puheterapeuttina. Toinen esitellyistä tapauksista liittyi kurkunpään lihasten toiminnalliseen häiriöön, joka on tyypillinen mm. kurkunpään tulehduksen jälkeen. Estill-kuvioista taskuhuulten ulospäin vetäytymisen opettaminen potilaille on ollut tehokas keino palauttaa lihasten toiminta ennalleen. Toinen esitellyistä tapauksista liittyi twangin käyttämiseen Parkinsonin tautia sairastavien kuntoutuksessa. Twangin opettaminen on auttanut potilaita puheen tuottamisessa äänen muuttuessa heikoksi ja epästabiiliksi sairauden seurauksena.

Healing from the Inside Out: Integrating Estill in Music Therapy Parantuminen sisältä ulospäin: Estillin yhdistäminen musiikkiterapiaan

Carolyn Neapole, MTA, AVPT, SEP (in training), Music Therapy Faculty, Capilano University; Music Therapist, Vancoucer General Hospital, Music Therapist, BC Cancer Agency, Music Therapist in Private Practice, Vancouver, BC, Canada

Carolyn Neapole esitteli työtään sairaalaympäristössä ja yksityisellä klinikalla, joissa hän soveltaa Estill Voice Traniningia osana musiikkiterapiaa. Päätavoite musiikkiterapialle on somaattisten oireiden ja emotionaalisten esteiden purkaminen. Työ pohjautuu pitkälti tohtori Diane Austinin kehittämään äänen avulla toteutettavaan psykoterapiaan. Esitelmöitsijän mukaan Estill tuo uuden lisänäkökulman äänen kautta tapahtuvaan terapiaan ja että asioita on hyvä lähestyä ja tarkastella eri näkökulmista.

Motor Learning in Voice Rehabilitation. Motorinen oppiminen äänen kuntouttamisessa

  • Cari Tellis, PhD, CCC-SLP, Associate Professor, Dept. of Speech -Language Pathology, Misericordia University, Dallas, PA, USA, EMCI
  • Glen Tellis, PhD, CCC-SLP, BCS-F, Dept. of Speech -Language Pathology, Misericordia University, Dallas, PA, USA
  • Tia Spagnuolo, MS, CCC-SLP, Dept. of Speech -Language Pathology, Misericordia University, Dallas, PA, USA
  • Erin Roberts, MS, CCC-SLP, Dept. of Speech -Language Pathology, Misericordia University, Dallas, PA, USA
  • Danielle Spagnuolo, BS, Dept. of Speech -Language Pathology, Misericordia University, Dallas, PA, USA
  • Brianna Spilsnury, Chantal Whiteduck, Anna Hershey, Dept. of Speech -Language Pathology, Misericordia University, Dallas, PA, USA

Motorinen oppiminen on sarja prosesseja, jotka liittyvät omaan kokemukseen tai testailuun ja jotka johtavat kestävään motoriseen muutokseen. Taidon harjoitteluun tarvitaan sekä implisiittisiä että eksplisiittisiä ohjeita. Implisiittinen oppiminen on tiedostamatonta oppimista, josta puuttuu selitys. Eksplisiittinen oppiminen on tiedostavaa oppimista ja samalla haastavampaa. Se voi myös vaikuttaa epäsuotuisasti implisiittiseen toimintaan.

Äänen kuntouttamisessa on hyväksi havaittu seuraava toimintatapa:

  1. Stimulointivaihe: mallin matkiminen. Implisiittinen osa, joka perustuu kuulohavaintoihin.
  2. Tietovaihe: anatomian ja fysiologian lisääminen. Eksplisiittinen osa.
  3. Eleiden käyttö: auttavat visualisoimaan, mitä tapahtuu sisäisesti.
  4. Tietoinen harjoittelu, joka muuttuu ajan myötä tiedostamattomaksi toiminnaksi.
  5. Itsenäinen tekeminen; kuntoutuja on oppinut tekemään toiminnon itsenäisesti.

EVT Updates: What’s New? – EVT Päivitys: Mitä uutta?

  • Corinne Mager, MM, Estill Voice International, Austria, EMCI-TP
  • Mary MacDonald Klimek, MM, MS-CCC/Slp; Vice President, Estill Voice International, Voice Consultant, Belfast, ME, USA, EMCI-SD-ATP

Estill-yhteisö kasvaa tasaisesti. Toiminta-ajatus: Vocal Empowerment for Everyone – Äänenkäyttön käyttöön liittyvä voimaantuminen kaikille. Estill Voice Training toimii tieteellisessä kontekstissa ja käyttää innovatiivisia ja tehokkaita menetelmiä. Uusi sertifiointimanuaali on astunut voimaan ja samoin kurssijärjestäjän käsikirjaan on tehty päivityksiä.

Vocal Improvisation: Exercises and Strategies According to the Estill Voice Model – Ääni-improvisaatio: harjoituksia ja strategioita Estill-mallin näkökulmasta

  • Stefania Patané, Jazz Performer and educatior, Directore, Voice Department, iMusic School, Rome, Italy EMT
  • Stefania del Prete, Saint Louis College of Music, Rome, Italy, EMT

Tässä workshopissa käytiin ensin lyhyesti läpi lauluimprovisaatiota sekä jazzmusiikissa että popmusiikissa. Harjoitusten kautta haettiin tapoja yhdistää sekä korvan harjoittaminen että äänen harjoittaminen. Se tarkoittaa sitä, että laulajan on oltava samalla tietoinen melodioista ja harmonioista sekä olla äänellisesti ketterä eli asioita, joita tarvitaan scat-laulussa ja tulkinnassa.

Käytännön ohjeita:

  • Lämmittelynä sireenin (ng-äänteellä laulaminen) tai cryn käyttö. Sen jälkeen laulu halutulla äänikvaliteetilla.
  • ”Scat-resepti”: cry, johon yhdistetään pää-niska-ankkurointi, korkea kielen takaosa ja tarvittaessa torsoankkuri.
  • Ensin rytmin ja tavujen harjoittelu crylla. Sitten melodian harjoittelu sireenillä ja mireenillä (ng-äänteellä, mutta tavuja artikuloiden). Lopuksi laulu ”scat-reseptillä” sävellajeja ja eri skaaloja vaihdellen.  Tarvittaessa myös AES:n (twangeri) tai syvän äänihuulivärähtelyn käyttö.

Scat-laulussa kuullaan tyypillisimmin sob-, cry-, speech-, falsetto-, twang- ja belting-äänikvaliteetteja. Popmusiikissa improvisaatiot eivät ole niin laajoja kuin jazzmusiikissa. Niitä kuullaan eniten soulissa, R&B:ssa jne. Popimprovisaation opettelussa toimii hyvin myös sireeniharjoittelu. ”Reseptinä” cry + korkea kielen takaosa + AES ja tarvittaessa ankkurointi.

Conduct With Me: Gesture Research and Implications for Estill Voice Training – Johda kanssani: Eleiden tutkimusta ja seuraamuksia Estill Voice Trainingiin

Brian Winnie, DMA, Director of Choral Activities, Western Illinois University, Macomb, Illinois, USA, EMCI

Brian Winnie pohdiskeli (kuoronjohtajan) eleiden vaikutuksia, ihmisten reaktioita niihin ja Estill-käsimerkkien soveltamista.

Panel Discussion: Estill Research & Clinical Applications – Paneelikeskustelu: Estill tutkimuksessa ja sovellukset klinikalla

  • Cari Tellis, PhD, CCC-SLP, Associate Professor, Dept. of Speech -Language Pathology, Misericordia University, Dallas, PA, USA, EMCI
  • Karen Perta, MS, CCC-SLP, Voice Pathologist, Ohio State University, Columbus, OH, USA, EMT
  • Juho Eerola, BA, Professional Voice Coach, Voice Teacher, Lahti University of Applied Sciences, Institute of  Music and Drama, Lahti, Finland, EMT.
  • Martina Cizniarova, Italy, EMT.

Martina Cizniarova kertoi kokemuksistaan 68 vuotiaan Parkinsonia sairastavan henkilön kuntoutuksesta. Juho Eerola esitteli tutkielmansa 25 vuotiaan, aivoinfarktin vuoksi halvaantuneen, laulajan kuntoutuksesta, Karen Perta kertoi twang-tutkimuksistaan Kerrie Obertin kanssa.

Transformational Magic for All: Estill Voice Training in the Public High School Choral Setting

Matthew Berthot, MFA, Winfield, Kansas, USA, EMT

Matthew Berthot kertoi omasta urastaan ja siitä, kuinka Estill Voice Training sai ison muutoksen hänessä itsessään ja opetustavoissaan, välillä jopa siinä määrin, etteivät oppilaat ymmärtäneet sitä.

Homma etenee

Ensin jotain aivan muuta: Olin perjantaina nyky-pelimanniyhtye Friggin konsertissa Musapirtillä – ja voi herran pieksut… mikä meno, mikä veto, mikä lento! Nämä eivät laulaneet, mutta neljä viulua lauloi ja liversi päätähuimaavasti, ja komppiryhmä (maniska/sitra, kitara ja läskibasso) takoi tulisesti tahtia. Bändin omatekoista musiikkia luonnehditaan ”nordgrassiksi” (vrt. amerikkalainen bluegrass). Siis pohjoismaista saundimaailmaa jenkkimaustein.

Hervoton lavameininki hyökyi katsomoonkin, siinä tanner tärisi kun me kaikki oltiin niin intona. Laadun takeeksi käy sekin, että viulisteista kaksi kantoi nimeä Järvelä – kaustislaisen dynastian vesoja nääs. Ja ai niin – Kuopion kaupunginorkesteri ja kapu Jaakko Kuusisto olivat myös mukana. Tyylikkäitä sovituksia. Mutta kyllä ilta oli Friggin kaikkineen.

Ja entäs se ”homma”, joka etenee? No VIMMAN juhlaprojekti tietenkin! Kabareebändimme nokkamies Pekka Toivanen saapui saksofoneineen harjoituksiin antamaan meille apuja jazzfraseeraukseen. Kolmimuunteisuus sai taas uusia ulottuvuuksia… Pekka demosi tätä fonillaan ja soitti hunajaisen loppusoolon Meri-lauluun. Jos viulun sanotaan olevan lähinnä ihmisääntä, kauas ei jää saksofonikaan. Kerta kaikkiaan ihana soitin. Meillä on bändissä fonin lisäksi piano, basso ja rummut. Klassinen jazz-kokoonpano. Kunhan me laulajat pääsemme samoille aalloille. Siinä riittää työsarkaa kaiken muun (ulkoa oppiminen, roolit ja koreot) lisäksi.

Ulkoa oppimista avittamaan kuorolainen Hilkka on kirjoittanut ulos neljän ekan biisin tekstit. Esimerkillistä toimintaa! Mutta näitä opetellessa huomaa, kuinka kiusallisen hoopoja jotkin vanhat tekstit ovat. Ei menisi tuottajille läpi tänään. Ehkä pistämme omiin tulkintoihimme vähän pukinsorkkaa sinne tänne – eihän niitä kestä vakavalla naamalla laulaa!

Nimilaput oli muistettu ja ne toimivat hienosti. Säästyy paljon energiaa, kun ei tarvitse yrittää muistella mikä vieressä laulavan tyypin nimi olikaan…

Jälkiruuaksi Laihian polkka ex-friggiläisen Antti Järvelän soittamana. Tätä minun enonikin soitteli: https://youtu.be/BRFDVGbSWvI

Tämän kirjoitti jamatar 18.9.2019

 

Tanssiaskelia

VIMMA otti tiistaina ensiaskelensa kohti kabaree-konserttimme tanssiosioita. Koreografimme ja shown seremoniamestari Harriet Jeffery piti meille kuorotreenin päätteeksi tunnin, jonka aikana tehtiin askelsarjoja ja poseerauksia ja valssattiinkin hiukan. Jaana pianon takaa huikkasi että hyvältä näyttää, kun iso joukko kuvioi yhdessä. Harrietilta saimme kehotteen kuntoilla ahkerasti, sillä laulaminen ja tanssiminen yhtäaikaa kysyy todellakin kuntoa. Siis ylös, ulos, lenkille ja salille, toverit!

Työn alla olevista lauluista Kun yö saapuu Pariisiin on hankalin – siis nämä naisten ”ulinastemmat”. Sävelkulkuja on vaikea painaa mieleen, kun ei ole sanoja tukena. Vain pelkkää uuta ja aata… Muut laulut alkavat jo jotenkin mennä jengoilleen, pitäisi vain opetella ulkoa myös. Mitä? Esityksethän on vasta keväällä! Silti: ”Autuasta on olla edellämielinen.”

Harkkojen jälkeen olin vähällä päästä jo tekemään kuntokävelyn Jynkästä keskustaan. Harriet, Jaana ja minä jäimme pitämään lyhyttä palaveria, jonka aikana vakikyytini lähti minulle kertomatta ”käväisemään” yhden kuorolaisen luona esiintymispukuasioissa. No se käväisy kesti sen verran pitkään, että pihalle ehdittyäni totesin kyydin menneen (olivat kai väsyneet odottamaan, arvelin) ja aioin lähteä kalppimaan. Jaana tuli siihen pyörineen, kotiinsa menossa, ja tarjoutui hakemaan autonsa ja kuskaamaan minut kotiin. Siinä samassa Satu jo kaarsikin paikalle ja pahoitteli viivähdystä. Loppu hyvin kaikki hyvin – ja Satu oli saanut kuorokaverilta makeen punaisen klensan. Minulla on aarteena äitini leninki 30- tai 40-luvulta, ja olen jo tsekannut että mahdun siihen. Joskus tammikuulla katsastetaan kamppeet ja otetaan mainoskuvat esitystä varten.

Kuoro täyttää 10 vuotta, mutta vieläkään emme kaikki tunne toisiamme nimiltä. Siis me vanhatkaan. Avuksi tähän päätettiin, että ensi harkoista lähtien meillä on rinnassa nimilaput. (Etunimi riittää.) Ainakin minulle tämä on iso helpotus, sillä olen superhuono muistamaan naamoja ja nimiä. Poden jonkinasteista kasvojen tunnistusvajetta – arvatkaa vain, miten tukalaa oli teininä mennä treffeille uuden poikaystäväkokelaan kanssa, kun ei ollut oikein havaintoa miltä kaveri näytti…

Tämän kirjoitti jamatar 12.9.2019