Blogi

Radiossa on ohjelmasarja Näistä levyistä en luovu, jossa tunnetut henkilöt kertovat mielilevyistään. Meitsi ei luopuisi mistään! Kaikkeen, mitä olen hyllyihini kerännyt, minulla on tunneside. Musiikkiin ja ihan tiettyihin äänityksiin voi tallentua tunnemuistoja, jotka eivät haalistu. Kun laitan soimaan Sergei Rahmaninovin 2. pianokonserton, mieleen palaa miltä tuntui kuunnella sitä nuorena tyttönä kynttilän valossa vuokrakämpän lattialla maaten.

VIMMAN viime treeneissä pulpahti mieleen mietteitä aiheen vaiheilta. Kuten, että mikä tämä porukka on ja miten se on nykyvaiheeseensa päätynyt. Kuorossamme on tällä hetkellä noin 50 aktiivijäsentä. Se on paljon – mutta alkuvuosina oli vielä enemmän. Muistelen että reilusti yli 60. Ajan saatossa väkeä on tullut ja mennyt, kuten elämään kuuluu. Mutta rajuimmin meitäkin rokotti

Talvilomat on lomailtu ja eilen oli VIMMA-kuoron ensimmäinen pidennetty kolmen tunnin treeni. Tyhjäksi raivatussa salissa kahlattiin ensi kertaa läpi koko ohjelma puheosuuksineen kaikkineen. Asemat ja kuviot ovat vielä vaiheessa, mutta kokeilemalla ne alkavat hahmottua. Ei ole ihan helppoa liikuttaa viittäkymmentä laulajaa näyttämöllä niin että se näyttää a) järkevältä, b) mielenkiintoiselta. Nyt aluksi on tärkeää saada

Tsekkasin huvikseni, että sana ”pikkuhiljaa” on esiintynyt blogissani tähän mennessä kuudesti – mutta nyt ensi kerran otsikossa. Tällä kertaa se kuvaa VIMMA-kuoromme uuden ohjelman valmistumista kohti huhtikuun esityksiä. Tiistaina järjestimme tuolit Alava-talolla salin leveyssuuntaan, mikä vastaa paremmin teatterin näyttämöä. Mutta vielä ei edetty askelsulkeisiin eli kuoron liikkeiden harjoitteluun. Ehdolla on letkajenkkaa, hiipimistä, paikalla marssia ja

Näyttelijä Lina Patrikainen aloittaa lauluohjelmansa Kuopion kaupunginteatterissa huimalla Myrskyluodon Maija -vokaliisilla: korkealta ja kirkkaasti. Showssaan hän tuo vakuuttavasti esiin laulajan ja estradiesiintyjän taitojaan. Kaikki käy sulavasti asun- ja tunnelmanvaihdoksineen. Yhdessä kohtaa säestäjäänsä Tapio Nykästä (käsikirjoituksen mukaisesti) turhaan huhuiltuaan Lina jopa alkaa soittaa flyygelillä Chopinin Vallankumousetydiä. Vaikuttavaa! Kokonaisuus on menevä ja viihdyttävä – ehkä himpun liikaakin.

Tämä postaus on nyt eräänlainen ”viikon kulttuurikeitto” – siis mitä minun lautaselleni sattui. Olin eilen Maximissa Emma Salokosken keikalla. Hän kiertää maata kitaristi Jarmo Saaren kanssa heidän yhteisen uuden albuminsa merkeissä. Vaikka Emma on (minulle) erityisesti jazzlaulaja, hänen omat biisinsä ovat kai lähinnä moderneja laulelmia. Keikkasetti sisälsi onnistuneesti kumpaakin lajia. Emma on taitava ja tyylikäs