Blogi

Viimeisimmät postaukset

Iloinen yllätys

En ollut koskaan kuullutkaan heistä – vaan nyt olen! Kiitos kaupunginkirjaston kansanmusiikin teemapäivän 22.11. Aluksi musiikkiosaston lavalla kantelisti Jenni Venäläinen puhui suomalaisesta kanteleperinteestä ja soitti kahdella erilaisella kanteleella. Kiinnostavaa! Mutta sitten lavan valtasi värikäs joukko naisia ja miehiä soittimineen. He olivat Kuopion kansalaisopiston kansanlauluryhmä ILO, ja he esittivät kelpo sikermän lauluja eri maista ”omin sanoin”.

Lue lisää »

Disney ja minä

Ainoa Disney-animaatio jonka näin lapsena oli Kaunotar ja kulkuri. Liikuttava koiratarina teki lähtemättömän vaikutuksen 9-vuotiaaseen. Minulla oli siitä myös sarjakuvavihko, jonka ajan mittaan hukkasin. Ilokseni sain sen myöhemmin uusintapainoksena tyttäreni ystävältä. Bambia en nähnyt koskaan, ja Lumikin näin vasta aikuisena dvd:ltä. Tuhkimon olen joskus katsonut tv:stä, mutta muut Disneyn kuuluisat ”piirretyt” ovat jääneet minulle etäisiksi.

Lue lisää »

MITÄ SANAT TARKOITTAVat

Vietin syyslomaviikon ja toisenkin Mansessa mummihommissa. Kuvittelin kertailevani siellä Valkokangas-lauluja – turha luulo. En ehtinyt mummikiireiltäni. Tuli pidetyksi musiikkipaastoa muutenkin. Tyttären huushollissa ei pidetä radiota päällä, musaa kuunnellaan napit korvilla. Sukupolvi-ilmiö tämäkin; itse en tykkäisi noita ”hammasharjoja” käyttää. Tosin olihan mulla muinoin Sony Walkmanit, joilla kuuntelin kasetteja lenkkeillessä. Niiden kanssa pystyi myös kätevästi treenaamaan tanssikoreografioita.

Lue lisää »

Tuttua ja vieraampaa

Taas tuli tiistai ja tiistain myötä VIMMALLE uusi nippu valkokangaslauluja. Ja taas lähtö nollilta, ainakin meille joilla on päämelodiasta poikkeavia stemmoja. On aika hurjaa lähteä laulamaan muiden kanssa vain parin esilauletun toiston jälkeen. Mahdotonhan sitä on muistaa! Nuoteista meikäläinen näkee vain mennäänkö ylös vai alaspäin. Arvostaisin rauhallisempaa sisäänajoa uusien stemmojen kanssa. Niin ei tarvitsisi joka

Lue lisää »

Nähtyä & koettua

No niin! Nyt on VIMMA-jengi asettunut Alava-talolle ja Jynkän kolossi on muisto vain. Paljon kyllä jäi muistoja Jynkkä-vuosiltamme. Monet konserttiohjelmat siellä valmistettiin ja karuihin olosuhteisiinkin tavallaan totuttiin. Lopulta ei ollut juttu eikä mikään laulaa hallin ruokapöytien väleihin sulloutuneina… Kitkerin muisto on tietenkin juhlakabareemme peruuntuminen korona-tihulaisen takia. Toivotaan ettemme uudessa paikassamme joudu kokemaan mitään vastaavaa. Tiistaitreeneissä

Lue lisää »

Hip hip, hurraa!

Tuo brittien ”hip hip” -huikkailu eläköönhuudon alussa on aina huvittanut minua. No, nyt on VIMMALLAKIN aihetta hurrata, kun päästiin Jynkän koulun avarasta ankeudesta valoisampaan, viihtyisämpään ja ennen kaikkea laulullisesti parempaan harjoitustilaan. Koelaulu Alavan talolla onnistui hyvin ja päätimme siltä seisomalta siirtyä sinne. Tuntui uskomattoman hyvältä kuulla toisiamme ja miten äänet soivat yhteen. Paikassa vallitsi muutenkin

Lue lisää »
Arkistot