Joulu meni ohi ja vuosi vaihtui. Mutta VIMMA ei mene meiltä kuorolaisilta ohi eikä vaihdu mihinkään. Me jatkamme harjoituksia levänneinä ja innolla. Sunnuntaina pidettiin kolmen tunnin startti, jossa saimme neljät uudet nuotit. Joulun alla saadut mukaan lukien meillä on siis nyt seitsemän uutta laulua stemmoineen opeteltavina. Koko setistä puuttuu enää Aamiainen Tiffanylla -tunnari. Myös puheosuuksien
Tämä tulee vähän viiveellä – mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan… Siis Maestran joululaulajaisista 7.12. on puhe. Ne vietettiin Kaupungintalolla kuten ennenkin, ja Savon Sanomat striimasi. Jaana-maestra säesti flyygelillä ja kertoili taustajuttuja laulujen lomassa. Yhteislaulut raikuivat suorastaan ”epäilyttävän” komeasti – ja syykin selvisi: Salissa oli väkeä VIMMAN lisäksi muistakin Jaanan kuoroista! Oli toki myös muita
Uskottava kai se on: Näillä nurkilla on ollut lunta jo viikkokaudet, eikä se näytä sulavan pois. On ollut nautinto kävellä lumenvalkeita katuja Alava-talolle ja takaisin VIMMA-treenien merkeissä. Lumi peittää jo Valkeisenlammenkin ja rannan paljaat puut hohtavat katulamppujen valossa. Talvi on tullut! Syksyn päätteeksi saimme joulutauolle makusteltaviksi kolme uutta Valkokangas-laulua. Niistä vaativin on ilman muuta Hän
En ollut koskaan kuullutkaan heistä – vaan nyt olen! Kiitos kaupunginkirjaston kansanmusiikin teemapäivän 22.11. Aluksi musiikkiosaston lavalla kantelisti Jenni Venäläinen puhui suomalaisesta kanteleperinteestä ja soitti kahdella erilaisella kanteleella. Kiinnostavaa! Mutta sitten lavan valtasi värikäs joukko naisia ja miehiä soittimineen. He olivat Kuopion kansalaisopiston kansanlauluryhmä ILO, ja he esittivät kelpo sikermän lauluja eri maista ”omin sanoin”.
Ainoa Disney-animaatio jonka näin lapsena oli Kaunotar ja kulkuri. Liikuttava koiratarina teki lähtemättömän vaikutuksen 9-vuotiaaseen. Minulla oli siitä myös sarjakuvavihko, jonka ajan mittaan hukkasin. Ilokseni sain sen myöhemmin uusintapainoksena tyttäreni ystävältä. Bambia en nähnyt koskaan, ja Lumikin näin vasta aikuisena dvd:ltä. Tuhkimon olen joskus katsonut tv:stä, mutta muut Disneyn kuuluisat ”piirretyt” ovat jääneet minulle etäisiksi.
Vietin syyslomaviikon ja toisenkin Mansessa mummihommissa. Kuvittelin kertailevani siellä Valkokangas-lauluja – turha luulo. En ehtinyt mummikiireiltäni. Tuli pidetyksi musiikkipaastoa muutenkin. Tyttären huushollissa ei pidetä radiota päällä, musaa kuunnellaan napit korvilla. Sukupolvi-ilmiö tämäkin; itse en tykkäisi noita ”hammasharjoja” käyttää. Tosin olihan mulla muinoin Sony Walkmanit, joilla kuuntelin kasetteja lenkkeillessä. Niiden kanssa pystyi myös kätevästi treenaamaan tanssikoreografioita.
Viimeisimmät kommentit