Blogi

Tulin juuri Tuomiokirkosta kuuntelemasta Sawottaria eli Mari-Anni Hilanderin johtamaa naiskuoro Sawottaa. Olen ollut hämärästi tietoinen kuoron olemassaolosta, mutta tämä oli ensimmäinen oikea näkö- ja kuulohavaintoni heistä. Ja havainto oli erittäin miellyttävä! Amatöörikorvaani kuoron sointi oli kirkas ja puhdas ja esiintyminen kaikkineen vakuuttavaa. Konsertin ohjelma koostui kirkollisista lauluista, keskiössä Neitsyt Maria. Yleisöä oli huomattavan paljon, mikä

Armottoman menon voittokulku jatkuu! Leffa palkittiin myös Tampereen festareilla kotimaisen dokkarisarjan pääpalkinnolla ja Kirkon mediapalkinnolla. Meidän mukana olleiden rinta röyhistyy entisestään! Menestyksen osatekijänä on epäilemättä päivänpolttava aihe, mutta myös taiteellisesti elokuva on täyttä tavaraa. Ja aivan kohta (8.4. alkaen) sen näkevät kaikki halukkaat leffateattereissa kautta maan. Kyllä kannatti opetella ne hankalat laulut ja virittää naamalleen

Tilanne Ukrainassa on hirvittävä. Tämä ei kuulu blogini aihepiiriin, mutta en voi sivuuttaa sitä vaikenemalla. Kävin Ukrainassa kesällä 1977. Lomailin vehreässä Odessassa ja kävelin ylös ja alas ne kuuluisat satamaan johtavat kiviportaat. Vierailin myös läheisessä Novaja Kahovkan pikkukaupungissa Dnepr-joen varrella. Siellä ystävällinen nuoripari opasti harhautuneen turistin (siis minut) hotelliini ja näytti samalla kotikaupunkinsa maisemia. Sydämellisen

Tein viikonloppuna retken Jyväskylään katsomaan Joonas Kokkosen oopperaa Viimeiset kiusaukset. Teatterin katsomo pullisteli koronapaaston jälkeen elävän musiikin nälkäistä yleisöä – ja rampin toisella puolen esiintyjät yhtä nälkäisinä pääsemään vihdoin elävän yleisön eteen. Ilmassa oli hartaan kansanjuhlan tuntua! Tämä yksi suomalaisen oopperan mestariteoksista sai Jyväskylässä komean toteutuksen. Pidin tyylitellystä lavastuksesta ja puvustuksesta, joka ovelasti ei viitannut

Vihdoinkin päästiin takaisin live-harjoituksiin! Kahden kuukauden pituiseksi venähtäneen joulutauon jälkeen tuntui makealta kokoontua yhteen ja jatkaa laulujemme työstämistä siitä, mihin joulukuussa jäätiin. Saatiin kolmen viimeisen biisin laput ja käytiin oitis kimppuun. Kari Rydmanin lauluissa on hieno Lied-tyyppinen pianosäestys, joka lisää haastetta kuorolle. Sataa ja Jäähyväislaulu ovat minusta eräänlaisia Kevyt-Liedejä, lähempänä klassista kuin laulelmaa. Kuulen niissä

Eilen, lauantaina 29.1., julkistui vihdoin VIMMA-kuorolaisten viime syksyinen ”mysteerikeikka”. Mehän siis osallistuimme Susanna Helken ohjaaman dokumenttielokuvan tekemiseen. Leffan aihe on hoivatyön kriisi Suomessa ja nimi kuvaavasti Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja. Nyt se sai ensiesityksensä Helsingin Docpoint-festareilla ja näytettiin maksullisena netin kautta. On muuten hieno ja puhutteleva teos. Ja me vimmalaiset + muiden kuorojen edustajat