Blogi

Suureksi harmikseni viime torstainen Kaija Saariaho-konsertti Musiikkikeskuksella peruuntui. Odotin sitä kuin kuuta nousevaa – ja kapellimestari (säveltäjän tytär!) sairastui koronaan. Pelit seis ja piletit palautukseen. Saariahon musiikkia ei näillä nurkilla liiemmin livenä kuule, ja nyt meni mistiin tämäkin. Eikä uutta tilaisuutta horisontissa siinnä… Lohduksi sentään oli eilis-lauantaina Vox Polaris-kuoron 10-vuotiskonsertti Tuomiokirkossa. Esittivät päänumeronaan Gabriel Faurén

Tässä vähän jotain syyslomaviikon ratoksi: TV:n laulukisaohjelmissa kohtaa usein laulajia, jotka esittävät tarkoin harjoitellun kopion jostain tunnetusta hitistä. Teknistä taitoa riittää, mutta se tärkein puuttuu: uskallus omaperäisyyteen. Apinoimalla ei jatkoon pääse, jos tuomarit ovat tehtävänsä tasalla. (Aina tosin eivät ole…) Lauluharrastuksessani olen itsekin joskus soolotunnilla törmännyt opettajan hämmentävään kysymykseen: Kenen versiota laulat? – Miten niin

Maanantaina oli ”Musapirtillä” taas nautintojen ilta, kun Aili Ikonen lauloi UMO-orkesterin solistina. Nykyjazzia siis. Aili ja veljensä Osmo Ikonen ovat kevyen musiikkimme kirkkainta kärkeä juuri nyt. Velipojan näin livenä kesällä Kuopion torilla – ja nyt siis Ailin Musiikkikeskuksen lavalla. Nyt muistankin, että olen nähnyt Ailin livenä ennenkin: Svenska Teaternin Kristina från Duvemåla-musikaalissa 10 vuotta sitten.

”Laulusta me voimaa saamme, laulu mielet yhdistää”, sanotaan vanhassa laulussa – ja se on taivahan tosi. Tampereella on käynnissä mainio yhteislauluhaaste, jossa innostetaan laulamaan yhdessä työpaikoilla kahvitauoilla ja milloin ikinä mahdollista. Ylen uutisista bongaamassani jutussa kerrotaan manselaisesta liimatehtaasta, jonka väki laulaa jopa työnsä lomassa. Bravo!! Yhteislaulun perinne on kuulemma hiipumassa, ja Tampereella päätettiin alkaa elvyttää

VIMMAN harjoitukset oli tiistailta harmillisesti peruttu, mutta juttua piisaa musiikista – elämän eliksiiristä – tämänkin viikon varrelta: Ensinnäkin, kävin katsomassa teatterimme musikaaliuutuuden, Kari Heiskasen ja Mika Paasivaaran Huomenna minä lähden. Kelpo juttu, hyvin toteutettu ja esitetty. Uljaasti soivia lauluja, vaikuttava lavastus, kaikki kohdallaan. Paitsi että tarinaa olisi voinut kuljettaa rohkeammin, antautumatta liiaksi yleisön odotuksille. Jäin

Kesä meni, syksy tuli – ja Maestra-blogikin palaa kertomaan laulukuulumisia ja havainnoimaan musatapahtumia. Viime sunnuntaina, palattuani edellisiltana kesäreissuiltani, löysin sähköpostistani tiedotteen Itä-Suomen kamarikuoron konsertista. Hei – tunti aikaa konsertin alkuun – äkkiä hynttyyt niskaan ja menoksi! Tämä on aivan uusi kuoro, jo neljäs Jaana Turusen kipparoima. Ja sen ensiesiintyminen Kaupungintalolla oli todella vakuuttava. Ohjelma käsitti