Katsoin Kuopion kaupunginteatterin uuden musikaalin Veriveljet. Tai siis, eihän musikaali sinänsä ole ”uusi” – näin sen ammoin Lontoossa ja se iski lujaa jo silloin. Nyt se on vihdoin saatu tänne meillekin, bravo! Ja sanonpahan taas kerran, että Kuopion teatterissa on loistavat lauluvoimat. Näyttelijöiden lauluosuuksia oli nautinto seurata, kuten myös itse tarinaa, joka ei ole sitä
Vaikka sää on vielä suorastaan hellelukemissa (torilla tänään+26 astetta), tunnen syksyn tulleen. Sen merkkinä kaikenlaiset aktiviteetit alkavat taas: Viime lauantaina – ei sunnuntaina, kuten viime postauksessa kirjoitin – oli Kuopion seudun kuorolaulajille Estill-koulutusta ravintola Albatrossissa. Meidän Jaanamme eli ”Maestra Turunen” veti reilun kaksituntisen varmoin ja samalla rennoin ottein. Estill-metodiin joskus vähän tutustuneille (kuten meitsi) siinä
Hei taas! Kesä meni – ja varmana syksyn merkkinä VIMMA-kuoron treenit alkoivat eilen. Aika monta uutta naamaa näkyi joukossamme, ja ”paluumuuttajia” myös. Tervetuloa kaikille! Kabaree siis kaivettiin naftaliinista neljän vuoden takaa. Osalle meistä näiden laulujen harjoittelu on mieleen palauttelua, toisille ihka uutta. Ei se helppoa meille kanta-kabareelaisillekaan ole. Paljon on painunut unhoon, aika lailla nollilta
Ennen kuin pistän kesäksi blogin pillit pussiin, olisi vielä muutama juttu: 1) Kävin katsomassa kaupunginteatterissa Lumit-lukiolaisten version Fame-musikaalista. Valtaisa ponnistus opiskelijoilta, jotka ovat esiintyjinä vielä amatöörejä. Esitys oli värikäs ja energinen, kaikessa näkyi tekemisen palo ja into. Onhan aihekin lähellä esittäjien omia tulevaisuuden toiveita. Lauluvoimaa löytyi etenkin vahvaäänisistä naisista. Miehet jäivät hiukan heidän säteilynsä varjoon.
VIMMAN Valkokankaalla -show kaupunginteatterilla on nyt ohi. Ja miten meni? Ei tullut vararikkoa – kiitos kotijoukkojen, ystävien, tuttujen ja tuntemattomien, jotka saapuivat konserttejamme kuulemaan. Pitkä päivä kului joutuisasti, tauoilla syötiin eväitä henkilökunnan lämpiössä, muu aika oltiin stagella tositoimissa. Näyttämö on minulle työvuosilta tuttu, mutta nyt olin uudessa roolissa ja se kyllä jännitti. Onneksi muistin kaiken
– Nyt ollaan niin pitkällä että viimeinen VIMMAN Valkokankaalla-treeni on pidetty, pukujen kera. Näin ei tule kenellekään asianosaiselle yllätyksenä, minkä näköisinä toisemme kohtaamme sunnuntaina teatterilla. Alavan saliin kerääntyi värikästä joukkoa: oli kabaree-kimallusta, satuhahmoja, vintageasuja moneen lähtöön. Ja sitten me ”siviilit” pukukoodilla ”arkinen”. Meitsin valinta oli pillifarkut ja paitapusero. Rentoa ja mutkatonta. Tärkeää on, että jokainen
Viimeisimmät kommentit