Blogi

Talvilomaa edeltävän viikon matkailin kuorotoveri Eevan kanssa Andalusian kaupungeissa ja maaseutumaisemissa. Legendaarinen Alhambra on nyt nähty – ja flamencoakin saimme nähdä ja kuulla. Esiintyjäryhmän mustapartainen laulaja lauloi, jos ei nyt aivan cante jondoa (”syvää laulua”), niin kuitenkin taiteen sääntöjen mukaan. Olen itsekin kerran kokeillut flamencolaulua lyhyellä esittelykurssilla – valtavan kiehtovaa. Meidän poissaollessamme täällä Kuopiossa kuorot

Äidinisäni, juureva maatalon isäntä, piti klassisesta laulumusiikista. Kun sellaista tuli radiosta, paappa istui aparaatin ääressä huonokuuloinen korva kiinni ämyrissä. Ei siis sinänsä ihme, että hän kustansi hyvä-ääniselleTyyne-tyttärelleen (minun tuleva äitini) laulutunteja Vaasassa. Ei Tyynestä oopperalaulajaa tullut, mutta tulipahan keittiössään ihanasti ”konsertoiva” kotiäiti. Kuulin näitä lauluja koko varhaislapsuuteni, ja paljon myöhemmin selvisi että ne olivat Oskar

Viime lauantaina Kuopion Mieslaulajat vietti 10-vuotisjuhlaansa helluntaikirkon Eelim-salissa. Tuomiokirkossa on tullut käydyksi musiikkia kuulemassa useinkin, tämä oli harvinaisempi konserttipaikka. Aivan kelpo paikka kyllä, avara ja akustisesti musiikkiystävällinen. Annuliina Ikäheimon johtama kuoro esiintyi ryhdikkäästi mutta ei kaikin osin aivan tarkasti. Parissa vaativassa sovituksessa laulajilla oli vaikeuksia toteuttaa rytmitys ja tekstin selkeä ulosanti. Kun ”meidän” Jaana Turusemme

En seuraa enää Voice of Finlandia. Kyllästyin formaattiin. Eikä kilvassa pärjänneistä ole sittemmin paljon kuultu. Tällaiset kisat ei taidakaan olla järin tehokas ponnahduslauta pinnalle. Nykyään esiin pulpahtelee uusia tyyppejä jotka tekevät laulunsa – tai ainakin niiden tekstit – itse. Persoonallisia ääniä ja tekstejä, joissa elämää ja ihmissuhteita katsotaan tuoreista vinkkeleistä. Lauluääni ei ole tärkein, vaan

Odotan helmikuista matkaani Andalusiaan, missä toivon saavani nähdä ja kuulla flamencoa. Odotan että oppisin hissuksiin ulkoa VIMMAN uudet Vesillä -laulut, tai stemmat siis. Juuri nyt urakka tuntuu raskaalta, kun opittavaa (ei tosin yllätyksenä) tuli niin iso annos kerralla. Itsehän tietysti pilkon annoksen sopiviksi palasiksi, mutta psykologisesti kuuden laulun nivaska on aikamoinen… Poikkeustreenit Kallaveden kirkossa sujuivat

Loppiaisen seutuun podetun rökäleyskän jäljiltä ääneni on vielä säröillä – pystyn laulamaan vain puoliääneen. Mutta parempi sekin kuin etten laulaisi ollenkaan, sillä uudet Vesillä -laulut vaativat nyt kaiken huomion. Annuliina oli taas tuuraamaassa Jaanaa tiistaitreeneissämme. Käytiin huolella läpi näitä uutukaisia. Kuulin kavereilta että Jaana on ahkeroinut niihin kunnon stemmat Driveen, siis lauletut, kuten olemme toivoneet.